Jo varhaisena keskiaikana on ollut melkoinen ero Ala-Satakunnan ja
Ylä-Satakunnan välillä.[413]
Jätämme sikseen kysymyksen, onko Ala-Satakunta koskaan ollut
hämäläisten heimoaluetta ja ovatko sen suomalaiset asukkaat hämäläistä
sukuperää. Joskin niin olisi laita, niin jo varhain keskiajalla
Ala-Satakunnan seudut varmaan muodostivat oman asutus- ja
viljelysalueen, joka selvästi erosi hämäläisistä alueista.
Ensimäisinä kristillisinä aikoina Ala-Satakunnan asutus näyttää
läheisesti liittyneen Varsinais-Suomen asutukseen. Vanhin kirkollinen
verotus oli molemmilla näillä alueilla aivan samanlaatuinen --
molemmissa oli vallalla "suomalainen" ja "ruotsalainen oikeus" --, mikä
edellyttää samanlaisia asutus- ja talousoloja.
Linnakauden alussa Ala-Satakunta ilmeisesti kuului Turun päälinnan
alueeseen. Siihen viittaa sekin, ettei Satakuntaa mainita lounaisen
Suomen läänejä ja hallintopiirejä lueteltaessa v. 1326, niinkuin
varmaan olisi tehty, jos Satakunnassa olisi erityinen lääni ollut. V.
1331 Satakunnan hallintoaluetta kuitenkin jo mainitaan, joten sen
syntyminen lienee niinä vuosina tapahtunut.
Varsinais-Suomen ja Ala-Satakunnan muinaista hallinnollista yhteyttä
todistavat vielä samanlaiset veroyksiöt (bolit, savut), jotka
1400-luvun alussa olivat käytännössä kummallakin alueella.
Ala-Satakunnalla ei muinoin ollut selvää rajaa Varsinais-Suomea
vastaan, vaan oli rajatienoiila alueita, jotka tavallaan kuuluivat
kumpaankin maakuntaan. Yläneen ja Orippään asutukset olivat uuden ajan
alussa Pöytyän kirkkopitäjää, mutta Pyhäjärven lähellä olevat Yläneen
kylät sekä Orippää kuuluivat oikeudellisesti ja hallinnollisesti
Ala-Satakuntaan, jonne luonnon- ja asutusolot niitä yhdistivät.
Koko Pöytyän kirkkopitäjä luettiin eräässä v. 1540 laaditussa
luettelossa, joka edustaa sangen vanhoja oloja, Ala-Satakunnan
provastikuntaan.[414] Honkilahti Pyhäjärven länsipuolella oli Euran
aluetta, mutta uuden ajan alussa maksoivat Mestilän ja Mannilan kylät
Honkilahdella veronsa Turun linnaan.[415] Hinnerjoen asutus taas kuului
kirkollisesti Laitilaan (V.-Suomeen), mutta verollisesti Lapin
pitäjään. Lapin veropitäjä itse keskiajalla luettiin milloin
Satakuntaan (1413), milloin V.-Suomeen (1463 ja myöhemmin), mutta
kirkollisesti suuri osa Lappia kuului Eurajokeen Ala-Satakunnassa.
Tällainen rajaolojen epävakaisuus osoittaa, ettei varmaa erotusta
V.-Suomen ja Ala-Satakunnan välillä keskiajalla ollut olemassa.
Toiselta puolen Ylä-Satakunta muinoin jotakuinkin jyrkästi erosi
Ala-Satakunnasta. On tunnettua, että Ylä-Satakunnan kieli melkoisesti
poikkeaa Ala-Satakunnan vanhain pesäseutujen kielestä. Kansantavoissa
on näiden maakunnan osain välillä ollut eroa, minkä voi päättää esim.
siitäkin, että uuden ajan alussa koko Ala-Satakunnassa käytettiin
kyntöjuhtana härkäparia, Ylä-Satakunnassa taas hevosta; v. 1539 oli
Ala-Satakunnassa ynnä Tyrväällä 2942 härkää, koko Ylä-Satakunnassa
(ilman Tyrväätä) sitävastoin vain 36.[416]
Yhtä selvästi Ylä-Satakunnan vero-olot vanhemmalla keskiajalla erosivat
Ala-Satakunnasta: Ylä-Satakunnassa käytettiin maanveroyksiönä "koukkua"
ja vanhimmat kirkolliset verot suoritettiin siellä "Kyrön (Hämeen)
oikeuden" mukaan, suureksi osaksi turkiksissa. Ylä-Satakunnan
erämaatkin olivat toisella taholla kuin Ala-Satakunnan.[417]
Ylä-Satakunnan ja Hämeen muinainen yhteenkuuluvaisuus on jo kauan ollut
tunnettu. Saattaa kuitenkin olla syytä hiukan lähemminkin osoittaa tuon
yhteyden laatua.
Useat seikat osoittavat Ylä-Satakunnan muinoin lähinnä Sääksmäen Hämeen
kanssa muodostaneen yhteenkuuluvan asutus- ja omistusalueen. Sääksmäen
Ritvalan ja Jutikkalan eräpalstoja oli muinoin Satakuntaan luetuilla
Keuruun vesillä ja Tyrvännön kyläin lähellä Hämeenlinnaa tiedetään
keskiajalla omistaneen eräpalstoja keskellä Kangasalaa.[418] Satakunnan
erämaitten joukossa keskiajan lopulla mainitaan myös Sääksmäen ja
Saarioisten 10 miehenalaa.[419] Vanhat olot saattavat olla syynä
siihen, että Sääksmäen Hämeen kirkkopitäjät uuden ajan alussa luettiin
samaan provastikuntaan kuin Ylä-Satakunnan pitäjät.[420] Myöskin Hämeen
ja Ylä-Satakunnan vähitellen syntynyt raja todistaa pikemmin näiden
seutujen muinaista yhteyttä kuin eroa. Muudan suur-Sääksmäen vanhoja
hallintopitäjiä oli Kangasala. Ylisen Satakunnan eristyessä Hämeestä
Kangasalan pitäjä otettiin Satakunnan puolelle. Koska Kangasalan
verokunnilla oli erämaankappaleita itäpuolella Längelmävettä ja sieltä
myöskin käytiin Kangasalan kirkkoa, joutuivat ne kappaleet, s.o.
nykyinen Kuhmalahti, Satakuntaan. Niinikään joutui Satakunnan maakunta
tekemään pitkän kielekkeen poikki Roineen ja Mallasveden aina Hauhon
rajaan saakka, koska siellä oleva Ruokolan neljänneskunta maksoi
veronsa Kangasalle, vaikka kirkollisesti kuului Pälkäneeseen, jonka
kirkon itäpuolella osa neljänneskuntaa oli. Toiselta puolen joutuivat
Kulsialan vanhat erämaankappaleet maksamaan veronsa Hämeeseen ja
luettiin siis Hämeen maakuntaan, vaikka kirkollisesti kuuluivat
Orihveteen (Kangasalaan). Tällä tavoin tulivat Häme ja Satakunta
keskiajalla tekemään toistensa alueille syviä leikkauksia, jotka
osittain vielä tänäkin päivänä näkyvät kartalla.
Merkilliseen välitysasemaan näkyvät keskiajalla Tyrvään ja Karkun
seudut jääneen. Nämä seudut muodostivat ikivanhan Saastamalaksi
kutsutun asutusalueen, jonka kalastuspaikkoja Pohjanlahden rannalla jo
v. 1303 mainitaan "Sastamall" nimellä (nyk. Merikarvia). Seurakuntana
Saastamalaa mainitaan ensi kerran v. 1328, ja yhtä vanha se lienee
maallisenakin pitäjänä. Myöhemmin tämä suurpitäjä esiintyy
kahtiajakautuneena tai kaksiosaisena: Yli-Saastamalana (Karkkuna) ja
Ala-Saastamalana (Kallialana, Tyrväänä), joita mainitaan v:n 1390
aikoina.[421] Saastamalan alue luettiin uuden ajan alussa
Ylä-Satakuntaan, ja sekä Tyrväällä että Karkussa oli maaveroyksiönä
koukku. Siitä päättäen olisi siis Saastamalan alue kuulunut hämäläiseen
alueeseen.
Muutamissa suhteissa kuten vetohärkien käyttämisessä oli puheenaoleva
seutu Ylä- ja Ala-Satakunnan välittäjä. Karkussa oli v. 1539 härkiä
vain 19, mutta Tyrväällä 138, siis paljon enemmän kuin Karkussa,
mutta kuitenkin suhteellisesti melkoista vähemmän kuin yleensä
Ala-Satakunnassa.
Toisissa kohdin sitävastoin Saastamala ilmeisesti kuului Ala-Satakunnan
viljelyspiiriin. Vanhin kirkollinen verotus oli sekä Tyrvään että
Karkun puolella samanlainen kuin Ala-Satakunnankin suomalaisilla
seuduilla. Saastamalaisten ikivanhoja takamaita oli, niinkuin alisenkin
Satakunnan muinaisten pitäjäin, meren puolella Kokemäen ja Huittisten
kalavesien ja takamaitten pohjoispuolella.[422]
Ylä-Satakunta erotettiin Hämeestä ja yhdistettiin samaksi lääniksi
Ala-Satakunnan kanssa todennäköisesti 1300-luvun alulla. Satakunnan
lääni mainitaan ensi kerran v. 1331.[423] Siitä alkaneet yhteiset
vaiheet keskiajan kuluessa ehtivät paljonkin muuttaa vanhoja oloja ja
sulattaa yhteen alkuaan erilaisia asutusaloja.