Sangen tärkeänä osana Ahvenanmaan vanhimmissa oikeus- ja
itsehallintolaitoksissa oli tridung-laitos.
Ahvenanmaa eli oikeittain sen aikaisimmin asutettu pääseutu, Ahvenan
manner, oli muinoin jakautuneena tridungeiksi (kolmanneksiksi)
nimitettyihin osiin. Näiden tridungien rajat ja alueet ovat tiedossa
Kustaa Vaasan ajan asiakirjoista. Itäisen ja keskimäisen tridungin
rajana oli etelästä pohjoiseen käyvä vesireitti, joka kulki
Lumparsundin, Lumparin selän, Färjsundetin ja Saltvikin vuonon kautta
Raumanmereen. Tämän rajan itäpuolella olevaan tridungiin -- jolla
varmaan on ollut nimenä Saltvikin tridung -- kuului Sundin pitäjä ynnä
Lumparlandin marklag (markkakunta) sekä suurin osa Saltvikin pitäjää
("Saltwijk östen fierden").[238]
Muut kaksi tridungia olivat kerrotun vesirajan länsipuolella. Toinen
niistä oli nimeltään Finströmin tridung. Siihen kuului erään
tiedonannon mukaan v:lta 1544 Saltvikin pitäjästä Ödkarbyn ja Labyn
marklagit (= "Saltwijk westen fierden"), koko Finströmin pitäjä,
Bredbolstan marklag Hammarlandia ja Ekkerö.[239] Tämä tridung siis
käsitti koko luoteisen Ahvenanmaan pohjoisimpine ja läntisimpine
äärineen.
Kolmas tridung oli Jomalan tridung, johon kuului jäljellä oleva osa
Ahvenanmaata, s.o. eteläinen osa Hammarlandia, koko Jomala ja Lemland
eli eteläinen ja lounainen Ahvenanmaa.[240]
Kaikkien kolmen tridungin rajat yhtyivät Färjsundetin -- Ahvenanmaan
vanhan merkkipaikan -- tienoolla. Finströmin ja Jomalan tridungit
muutamissa suhteissa jo aikaisin kuuluivat lähemmin yhteen, niinkuin
tuonnempana osoitetaan.
Mikä on ollut tämän tridung-jaon tarkoitus?
(1) Uuden ajan alussa valittivat Ahvenanmaan talonpojat Kastelholman
voudin sakottaneen muutamia Hammarlandin eteläosan talonpoikia siitä,
että he olivat hakanneet palkkeja yhteismaalta, vaikka yhteismaa kuului
sille tridungille, jossa talonpojat asuivat.[241] Tässä siis nähdään
selvä jäte tridungin yhteisomistuksesta. Ahvenanmaalla mainitaan uuden
ajan alussa useita saaria ja yhteisiä kalastuspaikkoja, jotka olivat
kruunun hallussa ja joita verotettiin kruunun hyväksi.[242] Borgön
esimerkin nojalla on pidettävä luultavana, että nämä saaret ja
kalapaikat aikaisemmin ovat olleet tridungien. Päätämme tästä
tridung-laitoksen ikivanhaksi, koskapa maanomistus- ja maanvaltausolot
sen mukaisesti ovat järjestyneet.[243]
(2) Ahvenanmaan tridungien toisena vanhana tehtävänä oli maakunnan
siltain ja lauttain rakentaminen. Ahvenanmaan talonpoikain uuden ajan
alussa tekemissä valituksissa Kastelholman voutia vastaan oli
sellainenkin, että hän oli ottanut Färjsundetin lautan rakentamista
varten 3 äyriä kultakin talonpojalta vuonon itäpuolisesta Saltvikistä,
kolmesta Sundin marklagista ja Lumparlandista -- siis yhtä marklagia
vailla juuri Saltvikin tridungin alueelta.[244] Finströmissä olevan
Bjerströmin sillan rakentamiseen velvollisia oli uuden ajan alussa sekä
Hammarlandin että Jomalan pitäjissä, mistä päättäen silta oli Jomalan
tridungin ylläpidettävä; samoin näyttää Finströmin ja Jomalan
rajalla olevan Ämnäsin sillan ylläpitäminen olleen tridungien
velvollisuutena.[245] Mahdollisesti olivat molemmat nämä
"maansillat" kahden tridungin (Finströmin ja Jomalan) yhteisesti
ylläpidettäviä.[246]
(3) Kyyditysrasitus Ahvenanmaalla oli uuden ajan alussa niinikään
jaettu tridungien kannettavaksi. Nimenomaan mainitaan, että Ahvenanmaa
oli sitä varten jaettu kolmeen osaan. Ensimäisen (Saltvikin) tridungin
tuli pitää kuljetuslaivansa alati valmiina maansiltansa luona ja viedä
kyydittävät Suomen puolelle.[247] Toiset "kaksi Ahvenanmaan osaa"
suorittivat kyyditysvelvollisuutensa yhdessä Ekkerön kyytipaikassa,
josta kyydittävät vietiin Ruotsin puolelle. Tätä kyyditystä varten
olivat velvolliset ryhmittyneet kolmeen ryhmään ja suorittivat
tehtävänsä siten, että kukin marklag kävi kyydissä vuorovuotensa.[248]
Näistä tiedoista käy kieltämättä selville, että "maansiltain"
rakentaminen ja kyyditys alkuaan olivat tridungittain suoritettavia
rasituksia, vaikka erityisistä syistä Finströmin ja Jomalan tridungit
joutuivat yhdessä, suorittamaan tätä rasitusta.
(4) Ahvenanmaan verojen kuljetus Ruotsiin suoritettiin muinoin
tridungittain, siten että kukin tridung huolehti tästä
kuljetustehtävästä vuorovuotensa. Tästä alkuperäisestä laitoksesta on
tieto Ahvenanmaan tileissä v:lta 1544, joissa kerrotaan voudin tehneen
sellaisen sopimuksen Finströmin tridungin kanssa, jonka sinä vuonna
tuli vastata veronkuljetuksesta Tukholmaan, että jokainen tridungin
mies maksaisi voudille kyynärän sarkaa, jota vastaan vouti huolehtisi
veronkuljetuksesta.[249]
(5) Tärkeitten paikallisten tehtäväinsä kautta tridungit tulivat
oikeusyhdyskunniksi, joilla oli oma oikeudenkäyttönsä. Ahvenanmaan
tridungeilla on todella ollut omat käräjänsä. Kahdet sellaiset ovat
keskiajalta meille tunnetut. V. 1433 pitivät vouti, laamanni ja
maatuomari lakimääräiset tridungkäräjät Kastelholman ulkopuolella.[250]
Siellä käsiteltiin maariitaa, jossa esiintyvä 12-miehinen lautakunta
kotipaikkainsa nimistä päättäen oli Jomalan tridungista, joten käräjät
varmaan olivat Jomalan tridungin käräjät, vaikka ne pidettiin
Kastelholmassa, tridungin ulkopuolella. Toiset tunnetut tridungin
käräjät piti laamanni linnavoudin läsnäollessa v. 1438 Ödkarbyssä.
Näitä käräjiä nimitetään laamanninkäräjiksi, mutta koska riita koski
Saltvikin länsiosassa olevaa tilaa, 12-miehinen lautakunta oli
Saltvikin länsiosasta ja Finströmistä, ja kun käräjät nimenomaan
mainitaan pidetyksi Finströmin tridungissa, niin varmaan on tässä
kysymys Finströmin tridungkäräjistä.[251]
Luultavasti myöskin v. 1428 Finströmin Ämnäsissä pidetyt käräjät olivat
koko Finströmin tridungin käräjät, koska niiden lautakunnassa oli
jäseniä Finströmistä, Getasta ja pohjois-Hammarlandista.[252]
Mahdollisesti olivat myöskin Sundissa ja Kastelholmassa v. 1431 pidetyt
käräjät samanlaatuiset.[253]
On myöskin selviä todistuksia siitä, että tridungeilla on ollut omat
tuomarinsa. Niin on ollut laita vielä uuden ajan alussa. V:n 1537
kesäkäräjät Ahvenanmaalla piti säilyneitten sakkoluettelojen mukaan
Kastelholman vouti, Jeppe Olofson nimisen "kihlakunnantuomarin"
läsnäollessa. Seuraavat talvikäräjät (1538) piti Kastelholman
vouti ympäri Ahvenanmaata toisen "kihlakunnantuomarin", Henrik
Jönssonin läsnäollessa.[254] Tämä Henrik Jönsson on sama mies,
joka samana vuonna 1538 esiintyy maantuomarina ("landzdomare")
Ahvenanmaan maakuntakäräjillä ja jo v. 1531 esiintyy asiakirjoissa
"domar"-nimellä.[255]
Ahvenanmaan tuomariolot näyttävät olleen merkilliset: sama mies
esiintyy milloin missäkin tuomarinvirassa ja päälle päätteeksi on
tällaisia kaksoisolioita yhtäaikaa parittain.
Mitä olivat nämä tuomarit ja mikä heidän suhteensa? Puheenaolevat
sakkoluettelot antavat jälkimäiseen kysymykseen selvän vastauksen:
tuomarit vuorottelivat. Jeppe Olofsonista sanotaan v. 1537 nimenomaan,
että hän oli tuomarina "sinä vuonna, joka edellä on mainittu".[256]
Vaan aivan samaa sanotaan Henrik Jönssonista seuraavana vuonna.[257]
Tämä lauseparsi toistetaan niin usein, ettei mitenkään voi epäillä
sillä tahdotun ilmaista määrättyä asianlaitaa. Jeppe Olofson ja Henrik
Jönsson olivat siis kihlakunnantuomareina käräjämatkalla vuorovuotensa.
Edelleen on ilmeistä, että se virka, jossa nämä tuomarit vuorottelivat,
oli maantuomarin virka. Kumpikin "kihlakunnantuomari" kulki
vuorovuotenaan voudin kanssa käräjillä Ahvenanmaan kaikissa
käräjäpaikoissa. Henrik Jönssonia sanotaan v. 1538 nimenomaan
"maantuomariksi". Nimitys "kihlakunnantuomari" on tässä tapauksessa
annettu maantuomareille. Ahvenanmaalla elettiin vv. 1537 ja 1538
vanhanaikaisissa oloissa: linnanvouti piti käräjät, joilla
kihlakunnantuomarin sijasta vielä toimivat tuomareina vanhat
maantuomarit vuoronsa jälkeen. Nimi oli uusi, mutta asia vanha. Käänne
uusiin oloihin tapahtui juuri näinä vuosina, sillä v:sta 1544 alkaen
oli Ahvenanmaan säännöllisillä talvi- ja kesäkäräjillä tuomarina
kuninkaan nimittämä pysyvä tuomari Olaf Trotteson, entinen Kastelholman
vouti.
Vuorottelevaa tuomarijärjestelmää Ahvenanmaalla emme käsittäisi,
ellemme ota tridungeja avuksemme. Usein mainitut tuomarit ovat olleet
tridungien tuomareita, jotka ovat vuorotelleet maantuomarin toimessa.
Sen saattaa päättää muistakin asianhaaroista. Keskiajalta säilyneissä
ahvenalaisissa maatuomioissa esiintyy huomattava, osittain
säännölliseltä näyttävä vaihtelu tuomarien kesken. Tosin ei se yksin
mitään todista, että v. 1328 tuomarina Ahvenanmaalla esiintyy Sveno
Skuk ja v. 1330 Johannes Stryk;[258] saattaahan vaihdos olla
satunnainen. Mutta Ahvenanmaan maatuomioissa vv. 1428-1433 ilmenevä
tuomarien (välimiesten) vuorottelu tuskin on ollut vain satunnaista.
Saamme näistä tuomioista näet seuraavan katsauksen:[259]
aika tuomari
lokak. 1428 Nils Djækn
jouluk. 1429 -- tammik. 1431 Knut Jönsson
tammik. 1431 -- syysk. 1431 Nils Djækn, Gisle Storbjörnson
lokak. 1431 -- tammik. 1432 Knut Jönsson
tammik. 1432 -- toukok. 1432 Nils Djækn, Finvid Lauridson,
Olaf Storbjörnson
tammik. 1433 -- jouluk. 1433 Knut Jönsson.
Tuomarien vuorottelu tämän katsauksen mukaan ei ole aivan säännöllinen.
On huomioon otettava, etteivät käräjäajat Ahvenanmaan vaikeakulkuisessa
saaristossa aina voineet olla aivan täsmällisimpiä; niinpä pidettiin
v:n 1538 talvikäräjät Kumlingessa ja Kökarissa vasta kesäkuussa.[260]
Sitten on otettava lukuun mahdolliset tilapäiset säännöttömyydet ja
ennen muita se mahdollisuus, ettei itse tridungtuomarilaitos enään
1400-luvulla ollut alkuperäisenään, vaan, kuten luettelosta näyttää
käyvän ilmi, jakautunut oikeudenkäytössäkin kolmen sijasta kahteen
ryhmään, niinkuin tiedetään niiden uuden ajan alussa kyydityksiinkin
nähden jakautuneen, siten että Finströmin ja Jomalan tridungit
muodostivat toisen ryhmän ja Saltvikin tridung yksinään toisen. Mutta
näinkin ollen käy edellä olevasta luettelosta ilmi tridung-jakoon
liittyvä tuomarin viran vuorottaisuus, jonka osoittaminen tässä on
pääasiana.[261]
Tässä esitetyn käsityksen vahvistaa kaikissa kohdin ratkaisevasti se
tosiseikka, että tridung-laitoksen siihen liittyneine vuorottaisine
maantuomarin virkoineen tapaamme Ahvenanmaan vanhassa merinaapurissa
Gotlannissa.
Tuon kuulun saaren oikeus- ja hallintolaitokset olivat keskiajalla
hyvin itsenäiset ja täydelliset. Saari oli oikeudellinen kokonaisuus,
jonka keskuksena olivat saarelaisten yhteiset maakäräjät (Gutnalthing).
Jo 1100-luvulla oli Gotlanti sekä maallisessa että kirkollisessa
suhteessa jaettuna kolmeen alueelliseen tridungiin (Thrithiungr),
joilla oli omat käräjänsä. Kun tridungin-tuomareja ei Gotlannin
asiakirjoissa mainita, mutta saarella 1400-luvulla samana aikana
esiintyy 3 maantuomaria, on ilmeisesti kullakin tridungilla ollut
maantuomari, joka vuorovuotenaan oli maakäräjäin tuomarina.
Gotlanti oli edelleen jaettu kuudenneksiin (siettungr), joita oli kaksi
kussakin tridungissa (koko saarella kuusi). Kuudennesten alaosina
olivat "hundarit" eli "thingit", jotka vielä jakautuivat pienempiin
alapiireihin, nim. neljänneksiin, kolmanneksiin tai puoliskoihin
riippuen pikku pitäjäin luvusta, jotka olivat näinä neljänneksinä ja
kolmanneksina. Kuudenneksilla ja hundareillakin oli omat tuomarinsa ja
käräjänsä, joista vedottiin tridungin käräjiin.[262]
Myös Helsinglanti jakautui maakuntalakinsa mukaan "tridungeihin",
vaikkei tiedetä, tarkoittiko tuo jako koko Norrlannin vaiko ahtaamman
Helsinglannin jakoa. Luultavasti oli tämä jako ainoastaan
hallinnollinen, kruununkartanoihin liittyvä.[263] Mutta on myös
oikeudellisesta tridungjaosta Helsinglannissa havaittu jälkiä, jotka
osoittavat tämän jaon vanhemmuutta laivakunta- ja pitäjäjakoon
nähden.[264]
Ahvenanmaan tridung-laitos ei nähdäksemme kuitenkaan ole kotoisin
Helsinglannista. Yhtäläisyys Helsinglannin tridungien kanssa on vain
ylimalkainen, Gotlannin tridungien kanssa sitävastoin yksityiskohtainen
myöskin tuomarilaitokseen nähden. Varmaan on jo hyvin varhaisina
aikoina liikeyhteyttä ollut näiden verraten lähekkäin olevain
saarimaiden välillä. Ahvenanmaan kirkkorakennuksissa lienee
havaittavissa gotlantilaisia vaikutteita. Ahvenanmaan paikannimistössä
arvellaan olevan eteläruotsalaisia asutusmuistoja.[265] Monet muutkin
historialliset yhtäläisyydet, joista edempänä kohdallansa huomautetaan,
osoittavat eteläistä vaikutusta Ahvenanmaalla. Näin ollen voidaan
hyvällä syyllä pitää Ahvenanmaan tridung-laitosta lähinnä Gotlannista
saatuna.