Ahvenanmaa esiintyy jo aikaisin järjestyneenä oikeudellisena j&
valtiollisena kokonaisuutena. Jo v:lta 1322 on asiakirja
oikeustoimituksesta, joka on tehty Ahvenanmaan maakunnan yhteisillä
käräjillä ja vahvistettu Ahvenanmaan sinetillä.[227] Läpi keskiajan,
kauas uudelle ajalle saakka pysyivät Ahvenanmaan maakuntakäräjät
voimassa.
Maakunnankäräjäin kokoontumispaikka oli vv. 1322, 1414, 1422, 1431,
1438 ja 1538 Saltvik, v. 1330 Önningevik (luult. Jomalassa) ja 1564 ja
1565 Färjsundet.[228] Saltvikin kirkko ja sen läheisyydessä muinoin
ollut Saltvikin kruununkartano sekä Färjsundet ovat juuri sen
vesiväylän varrella, joka muinoin erotti toisistaan Ahvenanmaan pääosat
(tridungit). Maakunnan eri osain yhteiseksi käräjäpaikaksi oli tämä
seutu kylläkin luonnollinen. Jos, kuten luultavalta näyttää, muinainen
Saltvikin kruununkartano on ollut sama saarikartano kuin myöhempi
Germundsö,[229] niin näyttäisi siltä kuin juuri paikan asema olisi
aiheuttanut sen valitsemisen maakunnan käräjäpaikaksi ja
kruununkartanoksi. Vähän etelämpänä Saltvikistä on Färjsundet, vanha
tunnettu lauttasalmi ja 1600-luvulla maakunnan hirsipuu- ja
mestauspaikka;[230] täällä oli 1500-luvulla maakuntakäräjäin
kokouspaikka. Onko Färjsundetin eteläpuolella, Saltvikin vuonon suussa
oleva rajapaikka "Tingö" (Käräjäsaari) myöskin jossakin tekemisissä
maakuntakäräjäin kanssa, jääköön paikallisolojen tuntijain
ratkaistavaksi.
Ahvenanmaan maakuntakäräjillä käsiteltiin tärkeämpiä maanluovutuksia ja
maariitoja sekä rikoksia, joista seurasi kuolemantuomio, ja niillä
kuulutettiin tärkeitä julistuksia.[231]
Lautakunta Ahvenanmaan maakuntakäräjillä näyttää ainakin uuden ajan
alussa olleen kaksinkertainen, mikä viittaa siihen, että näihin
käräjiin otti osaa Ahvenanmaan eri osia.[232]
Maakuntakäräjille kokoontuivat muinoin kaikki Ahvenan suuret herrat:
provasti, kuninkaan vouti (linnanvouti), laamanni ja "maatuomari".
Näistä ovat vouti ja laamanni Ahvenanmaan alkuperäiselle
paikallishallinnolle vieraita henkilöitä, jotka vasta myöhemmällä
keskiajalla astuvat näyttämölle valtiovallan edustajina. Provastin
toimi on Ahvenanmaalla kylläkin vanha ja maakunnan kirkollisen
itsehallinnon varhaisuutta todistava, mutta maakuntakäräjiä ei voi
johtaa kirkollisesta alusta eikä provastilaitoksesta.
On jäljellä vielä maantuomari. Kun maakuntakäräjäin varsinaisena
tarkoituksena oli Ahvenanmaan omain paikallisten asiain hoito ja
maantuomarin (landsdomare) jo hänen nimensä ilmaisee paikalliseksi
viranomaiseksi, näyttävät maakuntakäräjät ja maatuomari ilman muuta
yhdistettäviltä.
Ensimäinen maatuomari mainitaan Ahvenanmaalla sillä nimellä vasta v.
1410.[233] Seuraavina aikoina Ahvenanmaalla esiintyy useita
maantuomareita, esim. 1428-1433 Knut Jönsson,[234] v. 1451 Nils
Eriksson,[235] vv. 1531 ja 1538 Henrik Jönsson.[236] Nämä
maakuntatuomarit eivät esiinny varsinaisina tuomitsijoina, joka toimi
keskiajan lopulla jo yleensä oli valtion tuomareilla, vaan olivat läsnä
käräjillä maanluovutusten välimiehinä ja asiakirjain todistajina.
Tämän mukaisesti on hyvin mahdollista, että v. 1330 maakuntakäräjillä
välimiehenä esiintyvä Johan Stryk on ollut tuomari, maantuomari.
Kaikki tunnetut maantuomarit Ahvenanmaalla ovat olleet maakunnan omia
miehiä, kaikesta päättäen maakunnan rälssimiehiä.[237] Juuri se seikka
tekee uskottavaksi, että maakunnankäräjät ovat olleet maakunnan
itsehallinnollisia paikallisia laitoksia, joita maakunnan omat
kansanvirkamiehet johtivat. Päättäen siitä, että v. 1330 maantuomari
yksinänsä, muiden herrain olematta läsnä, piti maakunnankäräjiä, oli
tämä laitos alkuperäisessä voimassaan vielä 1300-luvun alkupuolella.
Mutta valtion oikeusvallan kasvaessa maantuomarit vähitellen joutuivat
syrjään, jäivät vain joukon jatkoksi ja käräjäin koristuksiksi.