Savon linnanvoudin tehtäviin kuuluivat vielä uuden ajan alussa
säännölliset kiertoretket läänissä oikeus- ja verotusasiain vuoksi.
Sitävarten piti vouti määrätyissä paikoissa määräaikoina käräjiä. Maan
vanhan tavan mukaan antoivat talonpoikain omat veronkokoojat,
neljänneskuntamiehet, näillä käräjillä linnanvoudille minkä mitäkin
tuomisia, joita sanottiin "lahjoiksi", mutta jotka todellisuudessa
olivat tarkoin määrätty vero, jota kunkin neljäskuntamiehen
maksettavaksi karttui kaikkiaan:[161]
10 oravannahkaa
1 revonnahka,
6 jänistä tai 12 jäniksen nahkaa,
2 leiv. haukia,
1 punta ohria.
Mutta lisäksi oli Savon neljäsmiesten hankittava viemisiä linnaankin:
karitsoja, kanoja ja munia, jäniksiä ja lintuja; sitten erityisenä
lahjana:
10 oravannahkaa "herranlahjaa"
10 " "rouvanlahjaa"
5 " "lastenlahjaa"
10 " "tulkinlahjaa"
12 jänistä "joululahjaa"[162]
Nämä linnaan viedyt lahjat merkittiin linnan tileihin ja tulivat siten
kuninkaan hyväksi. Savon korkeimmalle herralle ne varmaan olivat
alkuaan aiotutkin, muukalaiselle valloittajalle, joka tarvitsi tulkkia.
Myös Viipurin läänissä oli uuden ajan alussa säilynyt omituinen
voudinvero, samantapainen kuin Savossakin. Äyräpään kihlakunnassa
maksettiin uuden ajan alussa Viipurin linnanvoudille talvikäräjillä
revonnahka kultakin neljäskunnalta.[163]
On mielenkiintoista, että tapaamme samantapaisen linnanvoudin veron
muuallakin Suomessa. Hämeen linnanvouti vaati itselleen Jämsästä
nahkaveron, yhden valitun oravannahkan tai sen sijasta yhden "fyrkin"
rahaa kultakin talonpojalta, ja karttui siitä nahkoja 4 1/2 kiihtelystä
(à 40 nahkaa).[164] Tätä veroa tarkoittaa myös Hämeenlinnan v:n 1533
tileissä mainittu "voudin vero -- -- 2 kiihtelystä".[165]
Näissä Savon ja Karjalan pääpiirteiltään niin yhtäläisissä veroissa
ansaitsevat muutamat seikat erityistä huomiota. Ensinnäkin suuri osa
noita "lahjaveroja" esiintyy uuden ajan alussa vakinaisena linnaan
suoritettavana kruununverona, jonka vapaaehtoisuudesta ei ole
jälkeäkään. Toiseksi maksetaan näitä lahjoja kaikkialla linnaläänissä
niin samalla tavoin, että niitä täytyy pitää maakunnalle
kokonaisuudessaan määrättynä verona, josta tuskin on tehty sopimuksia
eri seutujen kanssa. Vielä on huomattava, että näitä lahjoja, sekä
linnaan vietäviä että linnanvoudille käräjillä annettavia, maksetaan
verokunnittain (neljänneskunnittain, nautakunnittain).
Kaikki sangen vanhain verojen piirteitä. Epäilemättä meillä näissä
turkisveroissa on edessämme alkuisin virkamiesvero, piispan turkisveron
maallinen vastine.