Piispan itsen oli koottava nahkaveronsa. Tämä selviää Albrekt kuninkaan
kirjeestä v:lta 1364, jossa kuningas kertoo Hemminki piispan
valittaneen, että vaikka vanhoista ajoista saakka piispa itse tai hänen
erityiset lähettinsä olivat saaneet periä nahkaveronsa ilman mitään
vähennystä samassa tilaisuudessa, jossa kuninkaan vero kannettiin, niin
nyt olivat kuninkaan veronkantajat häirinneet piispan veronkantoa
lykäten sen myöhemmäksi ja siten tuottaen piispalle vahinkoa; sen
vuoksi kuningas nyt kohtuuden nimessä ja sakkojen uhalla määrää, että
sekä kruunun että piispan nahkaveron kantaminen on tapahtuva
yhdenaikaisesti ja täysin tasapuolisesti, missä nämä verot olivat
samanlaiset.[145] Muutamaa vuotta myöhemmin (1370) piispa määrää tämän
Albrekt kuninkaan säännön noudatettavaksi Savossa mainiten hämäläisten
ja satakuntalaisten sitä noudattavan ja uhaten 3 markan sakolla, ellei
nahkoja määräajassa suoriteta.[146]
Luonnolliselta näyttää, että piispa kantoi turkisveronsa tavallisilla
tarkastusmatkoillaan, jotka todennäköisesti suoritettiin talvisin. Ne
1300-luvun piispanmatkat, joiden päivämääristä on tietoja, tehtiin
vuoden parina ensi kuukautena.[147] Talvikinkeriä ilmeisesti tarkoitti
Juvan seurakuntalaisten sitoumus v:lta 1442;[148] tuskinpa olisi
piispan ollut mahdollistakaan muulloin kuin talvisin liikkua
hevosjoukkonsa kanssa Savon sydänmailla.
Piispan virkatoimiin kuului myöskin käräjäin (piispankäräjäin)
pitäminen, joilla piispa käytti hänelle kuuluvaa tuomio- ja
sakotusvaltaa. Luonnollisimmin nämä käräjätkin pidettiin piispan
tavanmukaisten virkamatkain yhteydessä. Uuden ajan alussa
piispankäräjiä pidettiin yleisesti kahdesti vuodessa, talvella ja
kesällä.[149]
Hämeessä kutsuttiin Kustaa Vaasan aikana piispan käräjiä
"kilttikäräjiksi", ilmeisesti siitä syystä, että kilttirahat olivat
siinä tilaisuudessa suoritettavat.[150] Aikaisemmin oli piispan
talvikäräjillä varmaan suoritettu turkisvero, jonka myöhempi vastine
kilttirahat olivat.
Joukko merkkejä siten osoittaa, että piispan säännölliset talvimatkat,
piispan käräjät ja piispan turkisveron kanto kuuluvat yhteen.
Mutta v:n 1364 säännöstä näemme, että piispalla tai hänen
asiamiehellään oli tapana periä turkisveronsa siinä tilaisuudessa,
jossa kruununkin veroja koottiin. Kruununveroilla puheenaolevassa
säännössä tarkoitettiin kruunun nahkaveroa. Se tilaisuus taas, jossa
kruunun nahkaverot koottiin, oli talvikäräjät. Se oli vanha laajalle
levinnyt tapa. Helsinglannin lain alueella Ruotsissa maksettiin vero
muinoin kahdessa osassa ja kahtena aikana, nim. turkisvero (jousivero)
talvella ja rahavero (maavero) kesällä.[151] Suomen Perä-Pohjolassa
noudatettiin samaa järjestystä vielä uuden ajan alussa.[152] Muuallakin
Suomen Pohjanmaalla jaettiin vero talvi- ja kesäveroon.[153] Niinikään
Satakunnassa.[154] Savossa uuden ajan alussa kannettiin nimenomaan
nahkaverot talvikäräjillä ja kalaverot kesäkäräjillä.[155] Savon tavan
kanssa ovat yhdenmukaiset Kaakkois-Hämeen säilyneet tuomiokirjat
1400-luvun jälkipuoliskolta, joiden mukaan sikäläisiä talvikäräjiä
kutsuttiin myös "verokäräjiksi" (skatting) ja kesäkäräjiä
"kalakäräjiksi" (fiskting).[156] Tällainen järjestys näyttää sangen
alkuperäiseltä ja verotuksen alkuajoilta saakka sisä-Suomeen
kotiutuneelta.[157]
Kun nyt piispan veroa kannettiin talvikäräjillä ja kruunun veroa
kannettiin talvikäräjillä, käypi hyvin ymmärrettäväksi, että
1300-luvulla piispan ja kruunun veronkantajat saattoivat joutua
toistensa tielle ja veronkanto vaatia tasapuolisuutta. Piispan
talvikäräjät, joihin piispa tai hänen edustajansa saapui, ja kruunun
talvikäräjät, jotka olivat vuoden maalliset pääkäräjät (myöh.
laamanninkäräjät), lienevät käytännössä olleet samoja tilaisuuksia.
Upsalan arkkipiispa ja hänen alaisensa piispat ehdottivat v. 1321 tai
1322 paaville erinäisiä toimenpiteitä, jotta piispantarkastuksilla
vältettäisiin tunkeilevain aatelismiesten aiheuttamat rasittavat
kestitykset;[158] tapa ei liene ollut tuntematon Suomessakaan.
Ainoastaan muistoksi maallisten ja kirkollisten herrain yhteisistä
käräjistä saatamme ymmärtää sen omituisen seikan, että vielä uuden ajan
alussa kaikissa Hämeen pitäjissä maaprovasti (piispan edustaja) sai
puolen puntaa kauroja kruunun käräjäin pitämistä varten kootusta
nimismiesverosta.[159] Toiselta puolen uuden ajan alussa tapahtui
usein, että maalliset voudit tai voudinsijaiset istuivat
provastinkäräjiä, koska niiden tulot nyt kuuluivat kruunulle.[160]
Maallista ja kirkollista toimintaa ei muinoin aina niin tarkoin pidetty
erillään.
On siis luultavaa, etteivät piispan talvikäräjät ja kruunun
talvikäräjät vasta 1300-luvun loppupuoliskon aikana joutuneet toistensa
yhteyteen, vaan että niillä on vielä vanhempi yhteinen alku, muinaiset
yhteiset talvikäräjät.
Kun otetaan huomioon, että kirkollinen keskusvalta Suomessa yleensä
järjestyi aikaisemmin kuin maallinen, on piispankäräjät otaksuttavasti
vanhempi laitos kuin kruunun käräjät ja vanhin maallinen hallinto niin
käräjäinpidossa kuin verojen kannossa ja muussakin hallinnossa
lainannut muodot maamme ensimäiseltä hallinnolta, piispan hallinnolta.