Sitten kalifi käski nuorta miestä kertomaan miksi hän niin rääkkäsi
tammaansa. Nuori mies puhui näin:
-- Armollinen hallitsija, nimeni on Seid Numan, ja tarinani on
ihmeellinen. Menin naimisiin kauniin naisen kanssa, nimeltä Amina,
jonka omituinen käytös on aiheuttanut murheeni.
Kun tapamme on naida näkemättä tai tuntematta puolisoamme, käsittää
teidän majesteettinne, että miehellä ei ole valituksen syytä
havaitessaan että hänelle vaimoksi valittu henkilö ei ole kauhean ruma
ja rujo ja että ryhti, äly ja käytös korvaavat jonkin pienen
ruumiillisen puutteellisuuden. Kun ensi kerran näin vaimoni
paljastetuin kasvoin, kohtelimme toisiamme molemminpuolisen ihastuksen
tuntein.
Vaimoni ei syönyt koskaan muuta kuin hiukan riisiä, jonka hän nautti
jyvä jyvältä, pistellen ruoan suuhunsa hopeapuikkosella. Kun tiesin,
että se ei riittänyt elämän ylläpitämiseksi, tulin epäluuloiseksi ja
päätin vartioida häntä. Viruin yöni valveilla toivoen saavani
selityksen arvoitukseen, ja vihdoin se minulle onnistuikin. Eräänä
yönä, kun vaimoni luuli minun olevan sikeässä unessa, hän nousi hiljaa
vuoteesta, pukeutui huolellisesti ja hiipi varpaillaan huoneesta.
Hänen lähdettyään minäkin nousin, heitin viitan hartioilleni ja
seurasin häntä, kunnes näin hänen menevän talomme lähellä sijaitsevalle
hautausmaalle. Siellä hän tapasi ihmissuden, jonka inhottavaan ateriaan
näin hänen ottavan osaa. Kovin kauhuissani näkemästäni palasin kotiin
vuoteeseeni tuskin iljeten nukkua vaimoni vieressä hänen palattuaan
yhtä äänettömästi kuin oli lähtenytkin.
Seuraavana päivänä lähdin aamulla varhain kotoa ja viivyin poissa
hämäriin asti. Palattuani Amina käski tuoda päivällistä ja söi riisiä
samalla omituisella tavalla kuin ennenkin. Kykenemättä katselemaan
häntä ääneti virkoin: -- Eikö minun ruokani ole yhtä hyvää kuin
ihmissutten sinulle kaivamat raadot?
Aminan kasvot muuttuivat kauhean näköisiksi, ja hän huusi raivoissaan:
-- Kurja mies, ota vastaan rangaistus urkkivasta uteliaisuudestasi ja
muutu koiraksi!
Tuskin Amina oli lausunut tuon, kun havaitsin muuttuneeni koiraksi.
Vaimoni otti kepin ja pieksi minua armottomasti. Sen jälkeen hän avasi
oven, ja juoksin ulvoen kadulle, saaden kintereilleni ison lauman
koiria jotka hurjasti repivät minua hampaillaan. Niitä paetakseni
riensin myymälään johon oli asetettu näytteille lampaanpäitä, ja
nähdessäni myöhemmin joukon koiria odottamassa ulkopuolella yhdyin
niihin ja hankin syötävää. Seuraavana päivänä menin leipurin puotiin,
jossa isäntä otti minut ystävällisesti vastaan sallien minun jäädä
taloonsa.
Olin elänyt jonkin aikaa leipurin luona, kun myymälään astui kerran
nainen leipää ostaakseen ja antoi isännälleni muutamien oikeiden
rahojen joukossa väärän, jonka isäntäni heti palautti vaatien häntä
vaihtamaan sen. Nainen kieltäytyi ottamasta kolikkoaan takaisin
vakuuttaen sitä oikeaksi. Leipuri pysyi väitteessään ja sanoi kiistelyn
jatkuessa vaimolle, että raha oli niin ilmeisen väärä että hänen
koiransakin erottaisi sen oikeasta.
Kutsuttuaan minut hän virkkoi: -- Katso ja sano minulle mikä näistä
rahoista on väärä! Tarkastin kaikki kolikot ja laskin sitten käpäläni
väärälle rahalle erottaen sen muista ja katsoen isäntääni silmiin,
näyttääkseni sen hänelle.
Leipuri kummastui suuresti ja pian maineeni levisi niin että myymälään
tuli ostajia tulvimalla. Eräänä päivänä astui sinne nainen, joka
koeteltuaan kykyäni viittasi minua seuraamaan itseään kotiin. Käsitin
mitä hän tarkoitti ja olin varsin kerkeä lähtemään. Pian saavuimme
hänen asunnolleen, hän käski minun tulla sisään ja vei minut tyttärensä
luo joka oli loihtijatar.
-- Tytär, hän sanoi, -- tämä on se kuuluisa koira joka luullakseni on
valehahmoinen mies. Sanohan olenko arvannut oikein?
-- Oikeassa olet, nuori neiti vastasi, -- ja poistan pian lumouksen.
Tytär nousi sohvaltaan ja pisti kätensä vesikulhoon, pirskotti vettä
päälleni ja virkkoi: -- Jos olet koirana syntynyt, jää koiraksi, mutta
jos synnyit ihmiseksi, saaos tämän veden voimasta entinen muotosi!
Lumous laukesi heti, ja palasin luonnolliseen hahmooni.
Kiitin vapauttajaani ja tein juuri lähtöä, kun hän sanoi: -- Ota tätä
vettä ja heitä sitä kotiin päästyäsi julman vaimosi päälle lausuen:
"Ota vastaan pahojen töittesi palkka!"
Noudatin hänen neuvoaan. Pirskoteltuani vettä Aminan päälle hän muuttui
heti tammaksi -- samaksi jolla näitte minun eilen ratsastavan. Ja
rangaistukseksi minä häntä pieksen. Olette nyt kuullut tarinani kuten
halusitte.
Kalifi sanoi:
-- Vaimosi ansaitsee kyllä rangaistuksensa, mutta jos voisin uskoa,
että hän luopuu pahoista tavoistaan, toivoisin näkeväni teidän sopivan
keskenänne, koska hän on mielestäni jo kärsinyt kylliksi. Lakkaahan
siis häntä pieksemästä ja koeta saada hänet palautetuksi ihmisen
muotoon.
Näin puhuttuaan kalifi kääntyi Hodsha Hassanin puoleen, joka käskyä
totellen kertoi vuorostaan tarinansa.