Kulkiessaan kerran suurvisiiri Giafarin kanssa sillan yli, joka
yhdistää Bagdadin kaupungin keskellä Eufrat-virran rannat, kalifi
Harun-al-Rashid tapasi almuja anovan sokean ukon. Kalifi lahjoitti
hänelle kultarahan, mutta kummastui kovin, kun kerjäläinen virkkoi: --
Sivaltakaa minua korvalle, hyvä herra, sillä muuten en voi juhlallista
lupausta rikkomatta ottaa vastaan almuanne.
Hiukan epäröityään kalifi täytti omituisen pyynnön, antoi miehelle
varsin lievän korvapuustin ja jatkoi kävelyään. Mutta heidän
kuljettuaan vähän matkaa sulttaani virkkoi visiirille: -- Palaa
sanomaan sokealle miehelle, että hän saapuisi palatsiini huomenna
iltapäivärukouksen aikaan. Haluaisin kuulla hänen elämäntarinansa, joka
varmaankin on merkillinen.
Visiiri riensi noudattamaan käskyä ja jatkoi sitten kävelyään kalifin
kanssa.
Kun he tulivat kaupunkiin, he tapasivat eräällä torilla suuren
ihmisjoukon katselemassa komeaa nuorta miestä, joka istuen tamman
selässä pakotti sitä juoksemaan täyttä laukkaa kentän ympäri ja
kannusti ja pieksi eläinrukkaa niin armottomasti, että se oli yltä
yleensä hiessä ja veressä. Se näky tuskastutti kalifia, ja hän käski
visiiriänsä haastaa myös nuoren miehen palatsiinsa, jotta saisi kuulla,
miksi tämä sillä tavoin rääkkäsi tammaa.
Sen jälkeen he kääntyivät palatsia kohti, ja kalifi havaitsi matkalla
upean rakennuksen johon hän ei ollut ennen kiinnittänyt huomiota. --
Kuka siinä asuu, hän kysyi. Visiiri tiedusteli ja sai kuulla, että
talon omisti Hodsha Hassan, liikanimeltään Alhabbal, mikä merkitsee
köydenpunojaa, sillä se oli hänen ammattinsa. Kalifi tuli hyvin
uteliaaksi ja käski visiirin kutsua hänetkin huomenna palatsiin.
Seuraavana päivänä nuo kolme miestä saapuivat palatsiin. Suurvisiiri
vei heidät kalifin puheille.
Kaikki kolme lankesivat maahan valtaistuimen juurelle. Kalifi kysyi
sokealta hänen nimeään ja tämä ilmoitti olevansa Baba Abdullah.
-- Baba Abdullah, kalifi sanoi, -- kerro minulle, miksi vaadit
korvapuustin niiltä jotka antavat sinulle almun!
Kumarrettuaan syvään, sokea mies vastasi. -- Korkea hallitsija, kerron
sen teille, ja silloin teidän majesteettinne näkee että omituiselta
tuntuva menettely on vain pieni rangaistus suuresta rikoksesta johon
olen syyllinen.