Eräässä kaupungissa Persiassa eli kaksi veljestä. Toisen nimi oli
Kassim ja toisen Ali Baba. Heidän isänsä oli jättänyt heille tuskin
mitään perinnöksi. Kassim nai varakkaan vaimon, menestyi maailmassa, ja
hänestä tuli kuuluisa kauppias. Ali Baba taas nai yhtä köyhän kuin
itsekin oli ja elätti itseään ja perhettään hakkaamalla puita, joita
hän kolmella aasilla kuljetti kaupunkiin myytäviksi.
Eräänä päivänä metsässä ollessaan Ali huomasi etäällä ison tomupilven,
joka näkyi lähenevän. Hän tarkkasi sitä hyvin huolellisesti ja erotti
joukon ratsastajia.
Peläten näiden olevan rosvoja hän jätti aasinsa ja kiipesi puuhun.
Lymypaikastaan hän saattoi katsella kaikkea turvallisesti.
Joukkueessa oli neljäkymmentä miestä, kaikki uljaiden ratsujen selässä.
Saavuttuaan paikalle he astuivat alas satulasta, köyttivät hevosensa
puihin ja antoivat niille apetta. Sitten he irrottivat satulapussinsa,
jotka näyttivät hyvin raskailta, paiskasivat ne hartioilleen ja
seurasivat johtajaansa Ali Baban lymypaikan lähellä olevan kallion luo.
Sen seinustalle päästyään päällikkö lausui kovalla äänellä: -- Sesam
aukene! Heti kun hän oli virkkanut nämä sanat, kalliosta avautui ovi,
ja annettuaan joukkonsa astua edellään sisään hän seurasi miehiä
luolaan, jolloin ovi lensi itsestään kiinni jälleen.
Vaikka rosvot viipyivät kotvan aikaa kallion sisällä, Ali Baba ei
uskaltanut hievahtaa ennen kuin he jälleen olivat tulleet peräkanaa
ulos ja karauttaneet pois hänen näkyvistään. Ajatellen että mitään
vaaraa ei enää ollut Ali Baba kapusi alas puusta, meni ovelle ja sanoi:
-- Sesam aukene! kuten oli kuullut rosvopäällikön lausuvan. Ja ovi
ponnahti heti auki.
Ali Baba, joka odotti tulevansa pimeään synkkään luolaan, näki
ihmeekseen hyvin valaistun avaran holvin, johon virtasi valoa kallion
katossa olevasta reiästä. Hän löysi suuren varaston kaikenlaista
tavaraa: kallisarvoisia silkkimyttyjä, kirjokankaita ja uhkeita mattoja
ladottuina toistensa päälle, kulta- ja hopeaharkkoja kasoittain ja
monta säkillistä rahaa. Kaikki nämä rikkaudet nähdessään hän arveli,
että luolassa varmaan oli pitkät ajat isännöinyt ryöväreitä, jotka
olivat seuranneet toisiaan sukupolvesta toiseen.
Ali Baba kuormitti aasinsa kultarahoilla, peitti säkit risuilla ja
palasi kotiin. Päästyään onnellisesti asuntonsa ovelle hän tyhjensi
kullan vaimonsa nähden, joka huikaistui sen kirkkaudesta. Ali Baba
kertoi hänelle kaikki ja varoitti häntä kaikin mokomin pitämään asian
salassa.
Vaimo iloitsi heidän hyvästä onnestaan ja halusi laskea kullan kolikko
kolikolta. -- Vaimo, Ali Baba sanoi, et tiedä mihin yritykseen ryhdyt,
kun tahdot laskea rahat. Et suoriudu urakasta koskaan. Kaivan kuopan ja
kätken kullan maahan. Nyt ei ole hukattava aikaa.
-- Olet oikeassa, ukkoseni, vaimo vastasi, -- mutta ottakaamme sentään
edes osapuilleen selvä aarteemme suuruudesta. Menen lainaamaan pienen
mitan ja mittaan rahat, sillä välin kun sinä kaivat kuopan.
Vaimo riensi lankonsa Kassimin luo, joka asui aivan lähellä, ja
kääntyen hänen vaimonsa puoleen pyysi tätä lainaamaan mitan vähäksi
aikaa. Toinen antoi mitan, mutta tietäen Ali Baban köyhyyden hän oli
utelias ja halusi urkkia, minkälaista viljaa hänen vaimonsa mittasi.
Sen vuoksi hän hiersi viekkaasti hiukan talia mitan pohjaan ja toi sen
sukulaiselleen pyytäen anteeksi että oli niin kauan odotuttanut, kun ei
voinut astiaa pikemmin löytää.
Ali Baban vaimo palasi kotiin ja täytti kultakasasta mitallisen toiseen
läjään, kunnes kaikki oli mitattu. Suureksi mielihyväkseen hän
havaitsi, että siitä tuli aika monta mitallista, ja meni sitten
miehensä luo, joka oli saanut kuopan melkein valmiiksi. Sillä aikaa kun
Ali Baba hautasi kulta-aarretta, vaimo vei mitan takaisin lankonsa
taloon, osoittaakseen olevansa rehti ja täsmällinen. Hän ei huomannut,
että yksi kultaraha oli tarttunut pohjaan. -- Sisar, hän sanoi
antaessaan mitan takaisin, -- näet etten ole pitänyt lainattua kauan.
Lausun sinulle sulimmat kiitokset ystävällisyydestäsi.
Heti kun Ali Baban vaimo oli lähtenyt, Kassimin eukko vilkaisi mitan
pohjaan ja havaitsi sanomattomaksi kummastuksekseen, että sen
uurteeseen oli tarttunut kultaraha. Kateus heräsi heti hänen povessaan.
-- Mitä! hän ihmetteli, -- onko Ali Baballa niin runsaasti kultaa että
sitä täytyy oikein mitata?
Kun Kassim tuli kotiin, vaimo sanoi hänelle: -- Tiedän että pidät
itseäsi varakkaana miehenä, mutta siinä sinä erehdyt pahoin. Ali Baba
on äärettömästi rikkaampi sinua. Hän ei laske rahojaan, vaan mittaa
niitä.
Kassim pyysi häntä selittämään tämän arvoituksen, ja vaimo näytti
hänelle kolikon, joka oli niin vanha, että he eivät saaneet selville
kenen ruhtinaan hallituskaudella se oli lyöty.
Myös Kassimin kävi kateeksi tämän kuullessaan ja hän nukkui yönsä niin
huonosti, että nousi aamulla varhain ja meni veljensä luo.
-- Ali Baba, hän sanoi, -- sinä olet olevinasi kurjan köyhä ja
kuitenkin mittaat kultaa. Vaimoni löysi tämän lainaamasi mitan
pohjalta.
Ali Baba huomasi että Kassim ja tämän vaimo olivat hänen oman vaimonsa
hupsuuden vuoksi saaneet tietää sen mitä heillä oli niin suuri syy
pitää salassa. Mutta eihän asia enää ollut autettavissa. Sen vuoksi hän
osoittamatta kummastusta tai hämminkiä tunnusti kaikki ja lupasi
veljelle osan aarteistaan, jos tämä pitäisi kielensä kurissa. -- Niinpä
kai, Kassim vastasi korskeasti, -- mutta minun täytyy tarkoin tietää
missä aarreaitta on ja kuinka voin itse käydä siellä milloin haluan.
Muutoin menen antamaan sinut ilmi, ja silloin et saa enää enempää, vaan
menetät jo hankkimasikin kullan ja minulle maksetaan osuus
ilmoituspalkkioksi.
Ali Baba kertoi kaikki mitä hän halusi tietää ja ilmoitti sanatkin
joiden avulla luolaan pääsi.
Kassim nousi seuraavana aamuna aikaisin ennen päivänkoittoa ja lähti
metsään ajaen kymmentä muulia. Niiden selkään hän oli sälyttänyt isot
kirstut jotka aikoi täyttää. Ei aikaakaan, kun hän saapui kallion luo
ja etsi paikan puun ja muiden veljensä mainitsemien merkkien mukaan.
Hän astui luolan suulle ja lausui: -- Sesam aukene!
Ovi avautui heti, ja hänen astuttuaan sisään se sulkeutui hänen
jälkeensä. Hän kantoi nopeasti ovensuuhun niin monta kultasäkkiä kuin
olisi voinut kuljettaa, mutta hänen ajatuksensa olivat niin kiintyneet
rikkauksiin jotka hän saisi haltuunsa, ettei hän muistanut taikasanaa,
vaan lausui sesamin asemesta: -- ohra aukene! ja hän oli hyvin
ihmeissään kun ovi pysyi visusti suljettuna. Hän mainitsi useita eri
viljalajeja, mutta ovi ei vain auennut.
Kassim ei ollut aavistanut, että näin voisi käydä ja säikähti niin
vaarasta johon oli joutunut että mitä enemmän hän koetti muistella
oikeaa sanaa, sitä enemmän hänen muistinsa sekaantui. Hän oli unohtanut
sen niin täydellisesti kuin ei olisi koskaan kuullutkaan sitä. Hän
heitti säkit selästään maahan ja käveli kuin mielipuoli edestakaisin
luolassa, vähääkään välittämättä ympärillään olevista rikkauksista.
Keskipäivän aikaan rosvot sattuivat tulemaan kätkölleen ja näkivät
Kassimin muulit harhailemassa hajallaan kallion lähettyvillä isot
kirstut selässä. Hätääntyneinä omituisesta seikasta he karauttivat
täyttä laukkaa luolalle. Kuullessaan kavioiden kapsetta luolaan Kassim
arvasi heti että rosvot olivat tulossa ja päätti yrittää päästä pakoon.
Hän hyökkäsi ovelle, ja tuskin hän näki sen avautuvan, kun hän ryntäsi
ulos ja töykkäsi päällikön kumoon. Mutta hän ei voinut välttää toisia
rosvoja, jotka sapeleillaan pian iskivät hänet hengiltä.
Ryövärien ensi huolena oli tutkia luola. He löysivät Kassimin oven
eteen kantamat säkit, jotka tämä oli aikonut sälyttää muuliensa
selkään, ja veivät ne kaikki jälleen paikoilleen, osaamatta kaivata Ali
Baban aikaisemmin ottamaa kultaa. Sitten he neuvottelivat ja päättivät
hakata Kassimin ruumiin neljään kappaleeseen ja ripustaa kaksi niistä
oven kummallekin puolelle luolan sisälle pelotukseksi jokaiselle joka
vielä yrittäisi tunkeutua sinne. Sen tehtyään he nousivat ratsuilleen
ja lähtivät taas teiden varsille vaaniskelemaan, hyökätäkseen
tapaamiensa karavaanien kimppuun.
Kassimin vaimo oli kovin levoton miehensä kohtalosta, kun tätä ei vielä
yön tullen kuulunut kotiin. Hän juoksi hädissään Ali Baban luo ja
sanoi: -- Tiedät kai, lankomies, että Kassim-veljesi on lähtenyt
metsään, ja tiedät myös millä asioilla. On jo yö, eikä hän ole
palannut. Pelkään että hänelle on sattunut onnettomuus. Ali Baba koetti
lohduttaa ja selittää, että vaimon pelko oli turha, sillä Kassim piti
varmaankin epäviisaana palata kaupunkiin ennen kuin yö oli jo varsin
pitkälle kulunut.
Kassimin vaimo vietti kurjan yön ja katui katkerasti uteliaisuuttaan.
Aamun sarastaessa hän tuli Ali Baban luo haikeasti itkien.
Ali Baba lähti heti kolmen aasinsa kera metsään, kehotettuaan ensin
vaimoa hillitsemään surunsa. Kun hän metsään tullessaan ja kalliota
lähestyessään ei ollut tavannut tiellään veljeään eikä muuleja, hän
säikähti kovin nähdessään veriläikkiä ovella. Se oli hänestä huono
enne. Kun hän oli lausunut sanan ja ovi oli avautunut, hän joutui
kauhun valtaan nähdessään veljensä neljään osaan silvotun ruumiin. Hän
kuormitti miesraukan jäännökset yhden aasin selkään ja peitti ne
puilla. Toiset aasit hän kuormitti kullalla, pinoten puita päälle kuten
ennenkin. Sitten hän käski oven sulkeutua ja lähti matkaan. Mutta hän
oli kyllin varovainen ja pysähtyi vähäksi aikaa metsän syrjään, jotta
ei saapuisi ennen yötä kaupunkiin. Kotiin tultuaan hän ajoi kullalla
kuormitetut aasit pieneen pihaansa jättäen taakkojen purkamisen
vaimonsa huoleksi, mutta kolmannen hän talutti kälynsä asunnolle.
Ali Baba kolkutti ovelle, ja sen avasi Morgiana, älykäs orjatar, jonka
hyvään vaistoon saattoi luottaa. Kun Ali Baba oli tullut pihaan, hän
purki aasin kuorman, vei Morgianan syrjään ja sanoi hänelle: -- Älä
hiisku kellekään siitä mitä sinulle puhun. Isäntäsi ruumis on näissä
kahdessa mytyssä, ja meidän on haudattava hänet ikään kuin hän olisi
kuollut luonnollisen kuoleman. Voin luottaa siihen että järjestät
asian.
Ali Baba lohdutti leskeä parhaansa mukaan ja tuotuaan ruumiin
huoneeseen lähti talosta.
Morgiana lähti samalla ulos, meni apteekkiin ja pyysi eräitä
lääkepakkauksia, jotka ovat hyvin tepsiviä vaarallisissakin taudeissa.
Apteekkari kysyi kuka oli sairaana. Tyttö vastasi huoahtaen: -- Hyvä
isäntäni Kassim itse. Hän ei voi syödä eikä puhua.
Näin sanottuaan Morgiana vei lääkekakkuset kotiin ja palasi seuraavana
päivänä samaan apteekkiin kyyneleet silmissä pyytäen mehua, jota oli
tapana antaa sairaille vain heidän ollessaan viimeisillään. -- Voi,
tyttö huudahti, -- pelkään että tämä lääke ei vaikuta enempää kuin
edellinenkään ja että menetän hyvän isäntäni!
Ali Baban taas nähtiin vaimoineen käyvän sinä päivänä usein Kassimin
talon ja oman asuntonsa väliä, ja he olivat niin alakuloisia, että
kukaan ei illalla ihmetellyt kuullessaan Kassimin vaimon ja Morgianan
vihlovan parkunan ja valitushuudot. Viimeksi mainittu kertoi kaikkialla
että hänen isäntänsä oli kuollut.
Varhain aamulla Morgiana lähti Mustafa-nimisen rajasuutarin työkojuun,
toivotti ukolle hyvää huomenta ja pisti kultarahan hänen käteensä
virkkaen: -- Isä Mustafa, sinun pitää ottaa ompeluvehkeesi ja tulla
minun mukaani. Minun täytyy kuitenkin sanoa sinulle, että sidon silmäsi
kun tulet siihen ja siihen paikkaan.
Isä Mustafa epäröi hiukan nämä sanat kuullessaan. -- Ohoh, hän vastasi,
-- tahtoisit kai minua tekemään jotakin mikä on vastoin omaatuntoani ja
kunniaani?
-- Allah varjelkoon, Morgiana virkkoi pistäen toisen kultarahan ukon
kouraan, -- että pyytäisin sinua tekemään mitään kunnotonta! Lähde vain
mukaani äläkä pelkää mitään.
Isä Mustafa lähti Morgianan mukaan, joka sidottuaan hänen silmänsä
nenäliinalla saattoi hänet isäntävainajansa taloon ja päästi siteen
vasta sitten, kun ukko oli astunut huoneeseen jossa orjatar oli
sovitellut ruumiin kokoon.
-- Isä Mustafa, tyttö sanoi. -- Sinun tulee kiireesti ommella nämä
neljännekset yhteen. Sen tehtyäsi annan sinulle kolmannen kultarahan.
Kun isä Mustafa oli päättänyt työnsä, Morgiana sitoi taas hänen
silmänsä, antoi hänelle kolmannen kultarahan kuten oli luvannut ja
varoittaen häntä vaikenemaan saattoi hänet takaisin paikalle jossa oli
ensiksi sitonut hänen silmänsä. Siellä hän sieppasi siteen pois ja
päästi ukon menemään, mutta piti häntä silmällä niin kauan kuin erotti
hänet, ollakseen varma, että ukko todellakin palasi kojulleen eikä
uteliaisuudesta kääntynyt vakoilemaan opastaan. Sen jälkeen Morgiana
palasi kotiin.
Ali Baba ja Morgiana toimittivat nopeasti ruumiin pesemisen ja
pukemisen, ja sen jälkeen se käärittiin hautakammioon vietäväksi. Sillä
välin kun Ali Baba ja muut perheen jäsenet saattoivat ruumista,
naapuriston naiset tulivat tavan mukaan ja yhtyivät lesken valituksiin,
niin että koko kaupunginosa kaikui heidän itkustaan. Näin pysyi
Kassimin kauhea kuolema salaisuutena.
Kolme, neljä päivää hautajaisten jälkeen Ali Baba siirsi tavaransa
julkisesti lesken asuntoon, mutta rosvoilta anastamansa rahat hän
kuljetti sinne yöllä. Kun ryövärit viimein saapuivat piilopaikkaansa
metsään, he hämmästyivät suuresti nähdessään että Kassimin ruumis oli
viety pois ja samalla muutamia heidän kultasäkkejäänkin hävinnyt. --
Olemme selvästi joutuneet ilmi, päällikkö sanoi, -- ja ellemme keksi ja
surmaa miestä, joka tietää salaisuutemme, menetämme vähitellen kaikki
aarteemme.
Rosvot yhtyivät yksimielisesti pääryövärin puheeseen.
-- Ainoa keino millä voimme saada siitä selvän, päällikkö jatkoi, -- on
että vakoilemme kaupungissa. Ja jotta ei vilppi olisi mahdollista,
ehdotan: joka ryhtyy hommaan eikä onnistu siinä, saa maksaa kalliisti
-- jopa hengellään.
Yksi rosvoista nousi heti ja sanoi: -- Minä suostun ehtoon ja pidän
kunnianani panna henkeni alttiiksi joukkueemme palveluksessa. Päällikkö
ja toverit ylistivät suuresti tarjokkaan rohkeutta. Kun rosvo oli
laittautunut valepukuun, niin että kukaan ei tuntisi häntä, hän meni
kaupunkiin ja käveli siellä ristiin rastiin, kunnes osui sattumalta isä
Mustafan kojulle.
Suutarivanhus istui penkillä naskali kädessä juuri työhönsä ryhtymässä.
Rosvo tervehti häntä ja havaiten, että hän oli iäkäs, sanoi: -- Kunnon
mies, sinä aloitat työsi hyvin varhain. Onko mahdollista, että tuolla
iällä vielä näet niin hyvin? Epäilen ettet vähän kirkkaammassakaan
valossa näkisi saumaa.
-- Ohoh, isä Mustafa vastasi, -- minä ompelin ruumiin kokoon paikassa
jossa minulla ei ollut niinkään paljon valoa kuin nyt täällä.
-- Ruumiin, rosvo huudahti teeskennellen kummastusta.
-- Niin juuri, isä Mustafa vastasi, -- mutta en kerro enempää.
päällikkö sanoi.
-- En suinkaan tahdo urkkia salaisuuttasi, toinen virkkoi, -- mutta
mielelläni näkisin talon jossa sinulla oli niin outoa hommaa. Paremmin
vaikuttaakseen kengänpaikkaajaan rosvo antoi hänelle kultarahan.
-- Jos tahtoisinkin siinä suhteessa tehdä sinulle mieliksi, suutari
vastasi, -- niin vakuutan että en voi, koska minulla oli mennen tullen
silmät sidottuina.
-- No, rosvo suostutteli, -- voinet kai sentään hiukan muistaa tietä
jota pitkin sinua kuljetettiin sokkona. Lähtekäämme, ja salli minun
sitoa silmäsi samassa paikassa. Kävelemme sitten yhdessä. Ja koska
jokaisen tulee saada palkka vaivoistaan, tässä on sinulle toinen
kultaraha. Teehän nyt mitä sinulta pyydän.
Kaksi kultarahaa olivat liian suuri kiusaus isä Mustafalle, ja hän
virkkoi: -- En ole varma että muistan tien, mutta koska kerran tahdot,
koetan parhaani.
Ukko nousi ja saattoi rosvon paikalle, jossa Morgiana oli sitonut hänen
silmänsä. -- Tässä, isä Mustafa virkkoi, -- pantiin side silmilleni, ja
käännyin näin päin. Rosvo piti huiviaan valmiina, sitoi sen hänen
silmilleen ja käveli vieressä, osittain taluttaen ukkoa, osittain
antaen tämän opastaa. Vihdoin isä Mustafa pysähtyi ja sanoi: -- Luulen
etten kävellyt tätä pitemmälle. Ja he olivatkin seisahtaneet ihan
Kassimin talon eteen, jossa Ali Baba nyttemmin asui. Ennen kuin otti
siteen pois rosvo merkitsi oven liidulla joka hänellä oli siltä varalta
kädessään ja kysyi sitten, tiesikö suutari kenen talo se oli. Isä
Mustafa vastasi, että hän ei osannut sanoa sitä, kun ei asunut siellä
päin.
Havaitessaan ettei voisi isä Mustafalta kuulla enempää rosvo kiitti
häntä vaivastaan ja päästi hänet menemään kotiinsa. Itse hän taas
palasi metsään varmana että saisi erittäin hyvän vastaanoton.
Vähän sen jälkeen, kun rosvo ja isä Mustafa olivat eronneet, Morgiana
lähti jollekin asialle ja palattuaan huomasi rosvon piirtämän merkin ja
pysähtyi sitä tarkkaamaan. Mikähän koukero tuo on? hän tuumi.
Jollakulla on häijyjä aikeita isäntääni kohtaan. Mutta olkoonpa se
riipustettu missä tarkoituksessa tahansa, viisainta on varoa pahinta.
Morgiana kävi hakemassa liidun palan ja merkitsi samoin pari, kolme
ovea kummallakin puolella, hiiskumatta sanaakaan isännälleen tai
emännälleen.
Päästyään leiriin ryöväri kertoi retkensä tuloksen, ja heti päätettiin
että he hiipisivät kaupunkiin ja väijyisivät tilaisuutta tappaakseen
vihollisensa. Mutta opas aivan häkeltyi nähdessään, että useat
naapuriovet oli merkitty samalla tavalla. -- Tämä ei kelpaa, päällikkö
sanoi, -- meidän on palattava, ja sinun täytyy kuolla. He palasivat
leiriinsä ja väärä opas surmattiin viipymättä.
Toinen tarjokas astui esille, lähti kaupunkiin ja otti isä Mustafan
johdattamaan itsensä paikalle. Hän oli varovaisempi ja piirsi merkin
punaliidulla oveen vähemmän näkyvään kohtaan. Mutta Morgianan tarkka
silmä havaitsi senkin, ja hän toisti edellisen menettelynsä yhtä
tehokkaasti. Rosvot eivät paikalle tullessaan voineet erottaa taloa.
Kovin suuttuneena päällikkö vei miehensä takaisin metsään, jossa
toinenkin rikollinen otettiin heti hengiltä.
Pahoillaan ajan ja miesten hukasta johtaja päätti itse ryhtyä toimeen.
Kun siis isä Mustafa oli opastanut hänet paikalle, hän käveli
edestakaisin talon edustalla, kunnes oli painanut oven tarkasti
muistiinsa. Sitten hän palasi metsään, ja tultuaan luolassa odottaneen
joukkonsa luo hän sanoi: -- Nyt toverit, mikään ei voi estää meitä
täydestä kostosta. Sitten hän esitti heille suunnitelmansa, ja kun
toiset hyväksyivät sen, hän käski heidän mennä ostamaan naapurikylistä
yhdeksäntoista muulia ja kolmekymmentäkahdeksan isoa nahkaleiliä,
joista yksi oli täytetty öljyllä ja toiset tyhjiä.
Kahdessa päivässä oli kaikki saatu valmiiksi, ja yhdeksäntoista muulin
selkään kuormitettiin kolmekymmentäseitsemän leiliin suljettua rosvoa
sekä öljyleili. Päällikkö lähti muuleja ajaen heidän kanssaan
liikkeelle ja saapui iltahämärissä kaupunkiin, kuten oli aikonutkin.
Hän kuljetti muuleja useita katuja pitkin Ali Baban asunnolle asti,
jonka ovelle hän aikoi kolkuttaa. Mutta sitä hänen ei tarvinnut tehdä,
sillä Ali Baba istui illallisen jälkeen ulkosalla raitista ilmaa
hengittämässä. Päällikkö pysäytti muulit ja sanoi: -- Olen tuonut
pitkän matkan päästä öljyä myydäkseni sen huomenna torilla, ja nyt on
niin myöhä etten tiedä mistä etsiä yösijaa. Sallitko minun yöpyä
luoksesi? Olisin hyvin kiitollinen vieraanvaraisuudestasi.
Ali Baba, joka ei tuntenut ryöväriä, lausui hänet tervetulleeksi, antoi
määräyksiä hänen kestitsemisestään, piti hänelle seuraa ja käski sijata
hänelle vuoteen.
Rosvopäällikkö livahti pihalle, muka öljyastioitaan tarkastaakseen
kulki toisen luota toisen luo kohotteli kansia ja kuiskaili: -- Heti
kun viskaan kiviä ikkunastani, teidän pitää ehdottomasti tulla ulos, ja
yhdyn heti teihin. Sen jälkeen hän palasi kammioonsa ja ollakseen
herättämättä epäluuloa sammutti pian valkean ja meni vaatteissaan
vuoteeseen, jotta olisi kerkeämpi nousemaan.
Morgianan valmistaessa ruokaa aamiaiseksi lamppu sammui, eikä talossa
ollut enempää öljyä eikä kynttilöitäkään. Hän ei tiennyt mitä tehdä,
sillä lihaliemi oli keitettävä. Nähdessään hänet levottomana miesorja
Abdullah sanoi: -- Älä ole huolissasi, vaan mene takapihalle ottamaan
vähän öljyä yhdestä leilistä.
Morgiana kiitti Abdullahia neuvosta, otti öljyruukun ja meni pihalle.
Kun hän tuli ensimmäisen astian luo, rosvo kysäisi sen sisältä hiljaa:
-- Onko aika?
Morgiana hämmästyi tietysti kovin tavatessaan tarvitsemansa öljyn
asemesta leilistä miehen, mutta hän käsitti heti, ettei ollut aikaa
hukattava, jos mieli välttää suuren vaaran. Niinpä hän astui leililtä
leilille vastaten jokaiselle rosvolle: -- Ei vielä, mutta kohta.
Vihdoin hän saapui öljyleilin luo, täytti kiireesti ruukkunsa ja palasi
keittiöön. Heti kun lamppu oli sytytetty, hän otti ison kattilan, kävi
noutamassa uutta öljyä, täytti kattilan, nosti sen liedelle, pani
runsaasti puita alle ja heti kun öljy alkoi kiehua, meni kaatamaan sitä
jokaiseen leiliin siksi paljon että sen sisällä oleva rosvo tukehtui ja
kuoli.
Kun tämä homma, joka oli Morgianan urheuden arvoinen, oli hänen
suunnitelmansa mukaan aivan meluttomasti suoritettu, tyttö palasi
keittiöön tyhjine kattiloineen. Sammutettuaan öljyn kiehauttamiseksi
sytyttämänsä roihuavan valkean ja jätettyään lieteen vain sen verran
tulta kuin tarvittiin liemen keittämiseen hän sammutti lampun ja
pysytteli aivan hiljaa, päättäen olla menemättä levolle, ennen kuin oli
pihaan antavasta keittiönikkunasta tarkannut mitä nyt seuraisi.
Hänen ei tarvinnut odottaa kauan ennen kuin päällikkö pieniä kiviä
heittämällä antoi merkkejään. Kun hän ei saanut vastausta, hän uudisti
sen useat kerrat, kunnes hätääntyneenä astui alas pihaan ja havaitsi,
että koko joukkue oli kuollut. Viimeisestä astiasta hävinneestä öljystä
hän arvasi millä tavoin toverit oli surmattu. Raivoissaan ja
epätoivoissaan, kun suunnitelma oli mennyt myttyyn, hän mursi pihalta
puutarhaan vievän oven lukon, kiipesi muurien yli ja pötki tiehensä.
Morgiana meni levolle tuntien itsensä iloiseksi suunnitelmansa
onnistumisesta.
Ali Baba nousi ennen päivänkoittoa ja meni orjansa saattamana kylpyyn
aavistamatta mitä kotona oli tapahtunut. Hänen palatessaan kylpemästä
aurinko oli jo noussut, ja hän ihmetteli kovin nähdessään öljyastiat
yhä pihassa. Kauppias ei siis vielä ollut lähtenyt muuleineen. Ovea
avaavalta Morgianalta hän kysyi syytä siihen. -- Kunnon isäntäni, tyttö
vastasi, -- Allah suojelkoon sinua ja perhettäsi! Saat paremman
käsityksen siitä mitä haluat tietää, kun tulet itse katsomaan mitä
sinulle näytän, jos vain viitsit vaivautua seuraamaan minua
takapihalle.
Ali Baba lähti tytön mukaan. Morgiana pyysi häntä vilkaisemaan
ensimmäiseen astiaan, oliko siellä öljyä. Ali Baba teki niin ja
havaitessaan siellä miehen hätkähti ja parkaisi.
-- Älä pelkää, Morgiana rauhoitti, -- mies jonka siellä näet ei kykene
tekemään pahaa sinulle eikä kenellekään. Hän on kuollut.
-- Voi, Morgiana, Ali Baba huudahti, -- mitä sinä minulle näytät?
Selitähän!
-- Kyllä selitän, Morgiana vastasi, -- hillitse kummastuksesi äläkä
herätä naapureittesi uteliaisuutta. On näet hyvin tärkeää, että asia
pidetään salassa. Vilkaisehan kaikkiin muihinkin astioihin.
Ali Baba tarkasti kaikki leilit vuoron perään ja tullessaan sille
astialle joka sisälsi öljyä, hän havaitsi sen tavattomasti keventyneen.
Hän seisoi jonkin aikaa hievahtamatta, milloin katsellen astioita,
milloin tuijottaen Morgianaan, saamatta hämmästyksissään sanaa
suustaan. Toivuttuaan hän kysyi vihdoin. -- Ja mihin kauppias on
joutunut?
-- Vai kauppias, tyttö vastasi. -- Hän ei ole kauppias sen enempää kuin
minäkään. Kerronpa sinulle kuka hän on ja mihin hän on joutunut. Sitten
hän kertoi tarinan alusta loppuun, oveen piirretyistä merkeistä
rosvojen tuhoamiseen asti. Selostus teki Ali Babaan syvän vaikutuksen,
ja hän huudahti: -- Olet pelastanut henkeni, ja palkkioksi lahjoitan
sinulle vapautesi -- mutta teen sinun hyväksesi vielä enemmänkin.
Ali Baba ja orja Abdullah kaivoivat pitkän ja syvän kuopan puutarhan
uloimpaan kulmaan ja hautasivat rosvot. Myöhemmin kätkettiin astiat ja
aseet, ja vähitellen Ali Baba sai myydyksi muulit joita hän ei
tarvinnut.
Metsään palanneesta rosvopäälliköstä elämä tuntui kurjalta, luola kävi
hänelle aivan kauheaksi ja sietämättömäksi. Päättäen kostaa Ali Baballe
hän teki uusia suunnitelmia ja hankittuaan itselleen puodin, joka
sattui olemaan vastapäätä Kassimin entistä, nyttemmin Ali Baban pojan
hallussa olevaa myymälää, hän kuljetti sinne paljon kallisarvoisia
kankaita. Ja silkkikauppiaaksi tekeytyen hän ryhtyi harjoittamaan
liikettä Hodsha Hussainin nimellä.
Saatuaan sattumalta tietää, kenen poika oli hänen naapurinaan kadun
toisella puolella, hän antoi nuorelle miehelle lahjoja, kutsui hänet
usein luokseen päivälliselle ja koetti kaikin tavoin voittaa hänen
luottamuksensa.
Ali Baban poika, joka ei tahtonut jäädä kenellekään
kiitollisuudenvelkaan, sanoi isälleen, että hänkin vuorostaan halusi
tarjota päivällisen, ja pyysi isäänsä kutsumaan ystävän luokseen. Ali
Baba suostui kernaasti ehdotukseen, ja järjestettiin niin, että poika
toisi seuraavana päivänä Hodsha Hussainin mukanaan päivälliselle.
Sovittuun aikaan Ali Baban poika saattoi vieraansa isänsä taloon. Mutta
ovelle tultuaan rosvo olisi ihmeellistä kyllä tahtonut kääntyä
takaisin, vaikka oli nyt saanut tilaisuuden päästä juuri sen miehen luo
jonka halusi surmata. Sillä hetkellä tuli kuitenkin Ali Baba ottamaan
häntä vastaan ja kiittämään hänen ystävällisyydestään poikaansa
kohtaan. -- Ja nyt, Ali Baba virkkoi, -- osoittanet minulle kunnian,
että aterioitset kanssani.
-- Tekisin sen kernaasti, Hodsha Hussain vastasi, -- mutta olen
luvannut olla nauttimatta suolaa ja näin ollen minun sopii tuskin istua
pöytääsi.
-- Ole huoleti, Ali Baba vastasi, -- menen sanomaan kokille ettei hän
pane ruokaan suolaa.
Kun Ali Baba meni keittiöön ja antoi tämän määräyksen, Morgiana
kummastui suuresti ja halusi nähdä omituisen vieraan. Sen vuoksi hän
auttoi Abdullahia ruokien tarjoilussa, ja heti kun hän näki Hodsha
Hussainin, hän tunsi tämän rosvopäälliköksi.
Morgiana teki heti päätöksen pelastaa Ali Baba tästä uudesta vaarasta
ja ryhtyi perin rohkeaan keinoon tehdäkseen tyhjiksi rosvon
suunnitelmat, sillä hän arvasi, että tällä ei ollut hyvä mielessä.
Pannakseen tuumansa täytäntöön hän meni huoneeseensa, pukeutui
tanssijattareksi, kiinnitti naamion kasvoilleen ja sitoi vyölleen soman
vyön josta riippui tikari. Sitten hän sanoi Abdullahille: -- Käy
noutamassa käsirumpusi, niin menemme huvittamaan isäntäämme ja hänen
vierastaan ennekuin he lopettavat aterioimisensa.
Kun ystävykset nauttivat jälkiruoaksi hedelmiä ja maistelivat viiniä,
Morgiana astui kumartaen huoneeseen.
Ali Baba käski hänen tanssia, ja neitonen alkoi sirosti pyörähdellä
Abdullahin helistäessä käsirumpuaan. Hodsha Hussain katseli ja pelkäsi
ettei saisi tilaisuutta julman aikeensa toteuttamiseen.
Kun Morgiana oli jonkin aikaa tanssinut, hän sieppasi Abdullahin
helistimen vasempaan käteensä, heilutti tikaria oikeassaan ja liikehti
yhä hurjemmin, ollen iskevinään itseään aseella. Liidellessään ympäri
huonetta hän lähestyi muka kerätäkseen tamburiiniin jonkin kolikon
katsojilta ja upotti tikarinsa Hodsha Hussainin rintaan surmaten hänet.
Kauhistuneena tästä teosta Ali Baba ja hänen poikansa huusivat yhteen
ääneen: -- Kurja nainen! Mitä olet tehnyt? Tahdotko syöstä meidät
perikatoon?
-- Tein sen pelastaakseni teidät enkä tuhotakseni, Morgiana vastasi. --
Katsokaa, hän jatkoi avaten Hodsha Hussainiksi itseään nimittäneen
miehen puvun ja näyttäen sen sisälle kätkettyä tikaria, -- mitä
vaarallista vihollista kestitsitte. Silmäilkää häntä tarkkaan, niin
havaitsette, että hän on sekä valheellinen öljykauppias että
rosvopäällikkö. Muistakaa myös, että hän ei halunnut nauttia suolaa
kanssanne. Mitä muita todistuksia tarvitsee minun esittää hänen
häijyistä aikeistaan?
Ali Baba käsitti heti mihin uuteen kiitollisuudenvelkaan oli joutunut
Morgianalle tämän toistamiseen pelastettua hänen henkensä ja syleili
tyttöä sanoen: -- Lahjoitin sinulle vapautesi ja lupasin silloin, että
kiitollisuuteni ei pysähtyisi siihen, vaan että antaisin sinulle
suurempia todistuksia sen vilpittömyydestä, ja täytän nyt lupauksen
tekemällä sinut miniäkseni. Sitten hän kääntyi poikansa puoleen
lausuen: -- Uskon, poikani, että et kieltäydy ottamasta Morgianaa
vaimoksesi. Näet, että Hodsha Hussain etsi ystävyyttäsi vilpillisessä
mielessä, jotta saisi minut surmatuksi. Ja jos hän olisi onnistunut
yrityksessään, hän olisi epäilemättä uhrannut kostolleen sinutkin.
Muista, että naidessasi Morgianan nait henkilön joka on pelastanut
minun perheeni ja omasi.
Nuori mies ei suinkaan osoittanut vastahakoisuutta, vaan suostui hyvin
kernaasti avioliittoon. Muutamaa päivää myöhemmin Ali Baba vietti
poikansa ja Morgianan häät hyvin juhlallisesti komein kemuin ja
tavanomaisin tanssiesityksin ja näytelmin.
Peläten että kaksi muuta rosvoa oli vielä elossa Ali Baba ei käynyt
luolassa vuosikauteen. Mutta kun kukaan ei yrittänyt enää häiritä
häntä, hän lähti vihdoin sinne ja lausuttuaan sanat: -- Sesam, aukene!
astui holviin ja havaitsi, ettei siellä ollut äskettäin käyty. Nyt hän
oli varma että ainoastaan hän tiesi luolan salaisuuden, ja hän
riemuitsi ajatellessaan hyvää onneaan. Kaupunkiin palatessaan hän otti
ehtymättömästä varastostaan niin paljon kultaa kuin hänen hevosensa
jaksoi kantaa.
Myöhemmin Ali Baba vei poikansakin luolaan ja opetti hänelle
taikasanat. Salaisuus siirtyi perintönä heidän jälkeläisilleen, jotka
käyttivät äärettömiä rikkauksiaan kohtuullisesti ja elivät suuressa
loistossa ja kunniassa.