Naarashirvi jonka tässä näette on vaimoni jonka nain hänen ollessaan
kaksitoistavuotias. Ja me elimme yhdessä kaksikymmentä ajastaikaa
saamatta lapsia.
Haluni saada perillisiä pakotti minut ottamaan omakseni orjattaren
minulle synnyttämän pojan. Vaimoni oli mustasukkainen ja kantoi kaunaa
sekä lapselle että sen äidille, mutta salasi vihansa niin hyvin, etten
tiennyt siitä mitään, ennen kuin oli jo liian myöhäistä.
Ollessani poissa pitkällä matkalla hän turvautui taikakeinoihin, muutti
loihduillaan poikani vasikaksi ja äidin lehmäksi ja antoi ne
tilanhoitajani haltuun.
Palatessani kyselin äitiä ja lasta. -- Orjatar, vaimoni sanoi, -- on
kuollut. Omaksesi ottamastasi pojasta taas en tiedä mitään, koska en
ole nähnyt häntä kahteen kuukauteen.
Orjattaren kuolema suretti minua, mutta kun poikani oli vain hävinnyt,
toivoin hänen pian palaavan. Mutta kahdeksan kuukautta kului, enkä
kuullut hänestä mitään. Kun tuli suuri _bairam_-juhla, lähetin
noutamaan tilanhoitajaltani yhden lihavimmista lehmistä uhriteuraaksi.
Hän lähettikin minulle lehmän, ja minä sidoin sen, mutta kun aioin
uhrata sen, se ammui surkeasti, ja havaitsin kyyneleitä vuotavan sen
silmistä. Se oli minusta perin omituista, ja minut valtasi sellainen
säälintunne, etten hennonut antaa sille iskua, vaan käskin
tilanhoitajani tuoda minulle toisen.
Vaimoni, joka oli saapuvilla, joutui hellyydestäni raivoihinsa ja
vastustaen määräystä joka oli esteenä hänen häijyille juonilleen hän
huudahti: -- Mitä mietit, puolisoni? Uhraa tuo lehmä, tilanhoitajallasi
ei ole somempaa ja sopivampaa eläintä juhlaa varten.
Huomaavaisuudesta vaimoani kohtaan käskin tilanhoitajani, joka ei ollut
niin helläsydäminen kuin minä itse, uhrata sen. Nyljettyään teuraan hän
huomasi, että se oli pelkkää luuta ja nahkaa, vaikka se oli meistä
näyttänyt niin sileältä ja pehmeältä.
-- Vie se pois, sanoin hänelle, -- jaa sen lihat almuiksi tai käytä
miten vain haluat, ja jos sinulla on oikein lihava vasikka, tuo se
tilalle.
Hän palasi tuoden lihavan vasikan, mutta heti kun se näki minut, se
tempoili niin kovin päästäkseen luokseni että katkaisi köytensä. Sitten
se heittäytyi jalkoihini, pää maahan painettuna, ikään kuin
herättääkseen sääliäni ja rukoillakseen etten olisi kyllin julma
riistääkseni siltä henkeä.
Nämä liikkeet kummastuttivat ja liikuttivat minua vielä enemmän kuin
lehmän kyyneleet, ja virkoin kääntyen vaimoni puoleen: -- Vaimo, en
tahdo uhrata tätä vasikkaa, äläkä yritä minua siihen taivuttaa. Häijy
nainen ei välittänyt toivomuksistani, vaan kehotteli, kunnes myönnyin.
Sidoin eläinraukan ja tarttuen surmaveitseen olin juuri pistämäisilläni
sen vasikan kurkkuun, kun se kääntäen kyyneltyneet silmänsä kovin
kaihoisina minua kohti sai minut niin heltymään etten raaskinut tappaa
sitä. Annoin veitsen pudota ja sanoin päättäväisesti vaimolleni, että
tahdoin uhrata toisen vasikan, ja lepytin häntä hiukan lupaamalla, että
uhraisin tämän ensi vuoden bairam-juhlassa.
Seuraavana aamuna tilanhoitajani halusi puhutella minua kahden kesken.
Hän sanoi, että hänen tyttärensä, joka osasi hiukan loihtia, tahtoi
tavata minut. Kun tyttö päästettiin luokseni, hän ilmoitti minulle,
että vaimoni oli minun matkalla ollessani muuttanut orjattareni
lehmäksi ja lapsen vasikaksi. Hän ei voinut palauttaa orjatarta, joka
oli uhrattu lehmän hahmossa, mutta ottopoikani hän saattoi antaa
minulle takaisin ja oli valmis tekemään sen, jos saisi hänet
puolisokseen. Ja hän lupasi myös rangaista vaimoani hänen ansionsa
mukaan.
Kun olin antanut suostumukseni näihin ehdotuksiin, neitonen otti
kulhollisen vettä, lausui sen yli kumartuen minulle käsittämättömiä
sanoja ja pirskotti sitä vasikan päälle, joka heti sai luonnollisen
muotonsa takaisin.
-- Poikani, rakas poikani, huudahdin rientäen riemastuneena häntä
syleilemään. -- Tämä nuori neito on poistanut sen kauhean lumouksen
jolla sinut oli loihdittu, enkä epäile, että kiitollisuudesta otat
pelastajasi vaimoksesi, kuten olen luvannut. Nuorukainen suostui
ilomielin. Ennenkuin heidän avioliittonsa oli vahvistettu, neitonen
muutti vielä vaimoni naarashirveksi, ja tässä näette hänet.
Sittemmin on poikani jäänyt leskeksi ja lähtenyt matkoille. Kun en ole
hänestä moniin vuosiin kuullut, lähdin maailmalle tiedustellakseni
häntä. Ja kun en tohtinut jättää ketään vaimoni vartijaksi, kunnes
palaisin kotiin, katsoin parhaaksi kuljettaa häntä kaikkialla mukanani.
Tällainen on minun ja naarashirveni tarina. Eikö se ole ihmeellinen ja
hämmästyttävä?
-- Sen myönnän, henki vastasi, -- ja siksipä annankin kauppiaalle
puolet hänen rikoksestaan anteeksi.
Kun ensimmäinen vanhus oli lopettanut kertomuksensa, toinenkin, kahta
mustaa koiraa taluttava ukko, kääntyi hengen puoleen ja sanoi: --
Minäpä kerron sinulle, mitä tapahtui itselleni ja näille kahdelle
mustalle koiralle jotka ovat mukanani. Sen tehtyäni toivon sinun
antavan kauppiaalle anteeksi toisen puolen hänen rikoksestaan.
-- Olkoon menneeksi, henki vastasi, -- jos kertomuksesi on
merkillisempi kuin tarina naarashirvestä.
Ja toinen vanha mies aloitti tähän tapaan: