Eräällä hyvin varakkaalla kauppiaalla oli useita maataloja, joissa hän
piti suuren joukon kaikenlaista karjaa. Hänellä oli kyky ymmärtää
eläinten kieltä, mutta sillä ehdolla ettei hän kuoleman uhalla
tulkitsisi sitä kenellekään. Hän piti samassa tallissa härkää ja aasia.
Eräänä päivänä, kun hän oli niiden lähettyvillä, hän kuuli härän
lausuvan aasille:
-- Kuinka onnellinen sinä mielestäni oletkaan, kun ajattelen
nauttimaasi mukavuutta ja sitä vähäpätöistä työtä jota sinulta
vaaditaan. Sinut suitaan ja pestään huolellisesti, sinulle tuodaan
hyvin puhdistettua viljaa ja raikasta lähdevettä. Sinun tärkeimpänä
toimenasi on kantaa isäntäämme kauppiasta, kun hänellä on jokin pieni
matka tehtävänä, ja muutoinhan viettäisitkin elämäsi aivan joutilaana.
Minun kohtaloni on yhtä surkuteltava kuin sinun on onnellinen. Tuskin
on aamu sarastanut, kun minut valjastetaan auran eteen ja pakotetaan
raatamaan iltaan asti. Se väsyttää minua niin, että voimani toisinaan
aivan uupuvat. Takanani kävelevä kyntömieskin pieksee minua alinomaa.
Nahkani on aivan kesinyt auran vetämisestä. Ja kun olen ahertanut
varhaisesta aamusta myöhään iltaan ja minut tuodaan talliin, minulle
annetaan syötäväksi vain kehnoa ruokaa ja sitäkin riittämättömästi.
Näet siis, että minulla on syytä kadehtia sinun osaasi.
Aasi ei keskeyttänyt härän puhetta, ja vastasi sen vaiettua:
-- Ne jotka nimittivät sinua typeräksi eläimeksi eivät valehdelleet.
Olet liian yksinkertainen. Sallit viedä itsesi minne vain tahdotaan
etkä osoita minkäänlaista päättäväisyyttä. Mutta sinua ei kohdeltaisi
siten, jos sinulla olisi yhtä paljon rohkeutta kuin voimaa. Mikset tee
vastarintaa, kun tulevat kytkemään sinut talliin? Miksi et puske heitä
sarvillasi ja osoita suuttumustasi polkemalla jalkaasi? Ja mikset
pelotakin heitä äänekkäällä mylvinällä? Luonto on varustanut sinut
keinoilla joilla voit vaatia itsellesi kunnioitusta, mutta et käytä
niitä. Sinulle tuodaan huonoja papuja ja pehkaantuneita olkia. Älä syö
niitä, haistele vain ja jätä ne koskematta. Jos noudatat minun
neuvoani, saat pian kokea muutoksen josta kiität minua.
Härkä otti aasin neuvon tarkoin varteen ja myönsi olevansa sille hyvin
kiitollinen.
Varhain seuraavana aamuna työmies meni noutamaan härkää. Hän valjasti
sen auran eteen ja vei sen tavanmukaiseen raadantaan. Mutta härkä, joka
ei ollut unohtanut aasin neuvoa, temppuili ja kiukutteli kaiken päivää,
ja kun kyntäjä illalla talutti sen takaisin tallille ja alkoi sitoa
sitä kiinni, pahankurinen eläin ei ojentanutkaan nöyrästi päätään,
kuten oli tottunut tekemään, vaan oli itsepintainen ja perääntyi
vihaisesti mylvien. Sitten se hyökkäsi työmiestä kohti kuin aikoen
puskea häntä. Sanalla sanoen, se teki kaikki mitä aasi oli sille
neuvonut.
Seuraavana päivänä kyntäjä tuli tapansa mukaan noutamaan härkää työhön,
mutta havaitessaan hinkalon olevan täynnä papuja, edellisenä iltana
tuomansa oljet koskematta ja härän makaamassa koivet ojossa lattialla
omituisesti läähättäen, hän luuli sen tulleen sairaaksi, sääli sitä ja
ajatellen, ettei ollut sopivaa viedä sitä työhön, meni heti
ilmoittamaan isännälle juhdan tilasta. Kauppias, joka oivalsi härän
noudattaneen aasin häijyä neuvoa, päätti rangaista aasia ja käski
peltomiestä panemaan sen ikeeseen härän asemesta ja teettämään sillä
oikein kovasti työtä. Niin renki tekikin. Aasin täytyi vetää auraa koko
se päivä, ja työ väsytti poloista sitä enemmän, koska se oli siihen
tottumaton. Sitäpaitsi sitä oli niin ankarasti piesty, että se
palattuaan tuskin kykeni seisomaan jaloillaan.
Härällä oli sillä välin hyvin hauskaa. Se söi suuhunsa kaikki mitä sen
hinkalossa oli ja lepäsi koko päivän. Se riemuitsi kun oli noudattanut
aasin neuvoa, siunasi toveriaan tuhanteen kertaan sen osoittamasta
ystävällisyydestä eikä laiminlyönyt lausua julki kiitollisuuttaan, kun
aasi oli palannut. Aasi ei vastannut mitään, sen voimat olivat niin
uupuneet että se lysähti puolikuolleena pilttuuseensa.
* * * * *
Tässä suurvisiiri kääntyi Sheherazaden puoleen ja sanoi:
-- Sinä olet aivan kuin tuo aasi. Erheellinen menettelysi syöksisi
sinut surman suuhun. Tottele neuvoani, pysy levollisena äläkä kiirehdi
kuolemaasi.
-- Isä, Sheherazade vastasi, -- kertomasi esimerkki ei saa minua
muuttamaan päätöstäni. En lakkaa kiusaamasta sinua ennen kuin esität
minut sulttaanille hänen morsiamenaan.
Havaitessaan tyttären pysyvän vaatimuksessaan visiiri vastasi:
-- Koska yhä olet itsepäinen, minun täytyy kohdella sinua samaan tapaan
kuin äsken mainitsemani kauppias vähän myöhemmin menetteli vaimonsa
kanssa.
Ja visiiri jatkoi kertomustaan.
* * * * *
Kauppias, joka käsitti, että aasi oli kurjassa kunnossa, halusi tietää
mitä sen ja härän välillä tapahtui. Hän lähti sen vuoksi ulos
kuutamossa vaimonsa seurassa ja istahti tallin seinustalle. Pian hän
kuuli aasin lausuvan härälle:
-- Toveri, sanohan minulle, mitä aiot tehdä aamulla, kun työmies tuo
sinulle ruokaa?
-- Mitäkö minä tekisin, härkä virkkoi. -- Menettelen edelleenkin
opetuksesi mukaan.
-- Varo tekemästä niin, aasi vastasi, -- se on sinulle turmioksi.
Saapuessani kotiin tänä iltana kuulin isäntämme kauppiaan lausuvan
jotakin, joka saa minut vapisemaan puolestasi.
-- Mitä sinä kuulit, härkä kysyi. -- Jos minua vähänkin rakastat, älä
salaa minulta mitään.
-- Isäntämme, aasi vastasi, -- puhui tähän tapaan rengille: "Koska
härkä ei syö eikä kykene työhön, aion teurastuttaa sen huomenna. Muista
siis lähettää hakemaan teurastaja." Tämä minulla oli sinulle
kerrottavana, aasi puhui. -- Huoleni sinun elämästäsi ja ystävyyteni
sinua kohtaan pakottivat minut ilmoittamaan sen sinulle ja antamaan
sinulle uusia neuvoja. Heti kun sinulle tuodaan leseesi ja olkesi,
nouse ja syö ahneesti. Sillä silloin isäntämme arvelee sinun toipuneen
ja peruuttaa epäilemättä määräyksensä sinun tappamisestasi. Mutta jos
menettelet toisin, sinut varmasti teurastetaan.
Puheella oli aasin tarkoittama vaikutus. Härkä säikähti kauheasti ja
mylvi pelosta. Kauppias, joka oli hyvin tarkkaavaisesti kuunnellut
keskustelua, purskahti äänekkääseen nauruun, mikä suuresti kummastutti
hänen vaimoaan.
-- Ukkoseni, hän virkkoi, -- sanohan minulle, miksi naurat noin
sydämestäsi, jotta voin nauraa kanssasi.
-- Eukkoseni, aviomies vastasi, -- sinun täytyy tyytyä vain
kuuntelemaan minun nauruani. En voi täyttää pyyntöäsi. Voin ainoastaan
ilmoittaa, että nauroin sille mitä aasimme vastikään sanoi härälle.
Loppu on salaisuus jota minulla ei ole lupa ilmaista.
-- Mikä, vaimo kysyi, -- estää sinua ilmaisemasta salaisuutta?
-- Jos kerron sen sinulle, mies vastasi, -- hukkaan elämäni.
-- Sinä vain teet pilkkaa minusta, vaimo huudahti. -- Se mitä minulle
uskottelet ei voi olla totta. Jollet heti ilmoita minulle miksi nauroit
ja kerro mitä härkä ja aasi puhuivat toisilleen, vannon kautta taivaan
etten enää elä kanssasi.
Näin puhuttuaan hän palasi huoneeseen ja istahdettuaan nurkkaan itki
siellä kaiken yötä. Kun hänen miehensä seuraavana aamuna näki hänen yhä
olevan samassa mielentilassa, hän sanoi, että vaimo oli perin hupsu
rasittaessaan itseään tuolla tavoin murheella. Asian tietäminen, hän
selitti, ei ollut vaimolle lainkaan tärkeätä, jota vastoin sen
salassapitäminen oli hänelle itselleen perin tähdellistä. -- Sen
vuoksi, mies lisäsi, -- pyydän ettet enää ajattele sitä.
-- Ajattelen sitä yhä niin paljon, vaimo vastasi, -- etten lakkaa
itkemästä ennen kuin olet tyydyttänyt uteliaisuuteni.
-- Mutta vakuutan sinulle ihan tosissani, mies sanoi, -- että typerään
ja varomattomaan pyyntöösi suostuminen maksaisi minun henkeni.
-- Tapahtukoon mitä tapahtuu, toinen tiukkasi, -- mutta vaadin sitä
kuitenkin.
-- Huomaan olevan mahdotonta palauttaa sinua järkiisi, kauppias jatkoi,
-- ja koska aavistan, että itsepäisyydelläsi aiheutat oman kuolemasi,
kutsun sisälle lapsesi, jotta he näkevät sinut vielä sitä ennen.
Hän siis kutsui lapset ja lähetti noutamaan vaimonsa isän, äidin ja
muut sukulaiset. Kun he olivat saapuneet ja kuulleet syyn miksi heidät
oli kutsuttu, he tekivät voitavansa vakuuttaakseen vaimolle, että hän
oli väärässä, mutta siitä ei lähtenyt apua. Vaimo sanoi mieluummin
kuolevansa kuin antavansa miehelleen periksi. Kun hänen lapsensa
näkivät että häntä ei millään voitu parantaa myrtyneestä
mielentilastaan he itkivät katkerasti. Kauppias itse oli
menettämäisillään järkensä ja melkein valmis uhraamaan oman henkensä
pelastaakseen vaimonsa jota hän vilpittömästi rakasti.
-- Kuulehan edelleen, tyttäreni, visiiri jatkoi Sheherazadelle, --
tuolla kauppiaalla oli viisikymmentä kanaa ja yksi kukko sekä koira,
joka huolellisesti tarkkasi kaikkea mitä tapahtui. Kun kauppias, kuten
sanoin mietti mitä oikeastaan olisi tehtävä, hän kuuli koiran kertovan
kukolle surkeasta tilanteesta, johon niiden isäntäpoloinen oli
joutunut.
-- Mitä, onko isäntämme niin typerä, kukko huudahti.
-- Hänellä on vain yksi vaimo, eikä hän osaa sitä hallita. Minä taas,
jolla niitä on viisikymmentä, teetän niillä kaikilla mitä vain haluan.
Ottakoon hän kepin ja rusikoikoon vaimoaan kelpo lailla, niin takaan
että akka tulee järkiinsä ja lakkaa kiusaamasta häntä ilmoittamaan mitä
hän ei saa sanoa.
Kauppias otti kepin, meni vaimonsa luo ja peittosi häntä niin
napakasti, että toinen parkui:
-- Riittää, puolisoni, riittää! Herkeä jo! En koskaan enää utele sitä
sinulta.
Kun mies huomasi, että eukko katui sopimatonta uteliaisuuttaan hän
lakkasi pieksemästä ja avasi oven. Vaimon sukulaiset ja ystävät
tulivat sisään ja havaitsivat ilokseen että vaimo oli parantunut
itsepäisyydestään ja onnittelivat aviomiestä hänen oivallisesta
keinostaan jolla hän oli palauttanut vaimon järkiinsä.
-- Tyttäreni, suurvisiiri lisäsi, -- sinä ansaitset samanlaista
kuritusta kuin kauppias käytti vaimonsa ojennukseksi.
-- Isä, Sheherazade vastasi, -- Älä pahastu, vaikka yhä pysyn
aikeessani. Tuon naisen tarina ei liikuta minua lainkaan. Voisin kertoa
sinulle monta muuta osoittaakseni sinulle, että sinun ei pitäisi
vastustaa tuumaani. Sitä paitsi, suo minulle anteeksi, että vakuutan
vastustuksesi olevan turhaa. Jos isänrakkautesi estää sinua myöntymästä
pyyntööni, menen itse tarjoutumaan sulttaanille.
Kun isä näki, että tytär oli taipumaton, hän mukautui vihdoin kiihkeään
pyyntöön, ja vaikka hän olikin kovin murheissaan, kun ei voinut saada
tytärtä luopumaan turmiollisesta päähänpistosta, hän meni heti
ilmoittamaan sulttaanille tuovansa hänelle ensi yöksi Sheherazaden.
Sulttaani kummastui kovin uhrauksesta jonka suurvisiiri tarjoutui
tekemään. -- Kuinka, hän sanoi, -- saatoit päättää tuoda minulle oman
tyttäresi?
-- Teidän majesteettinne, visiiri vastasi, -- tyttö tarjoutuu teille
itse. Häntä odottava surullinen kohtalo ei voinut pelottaa häntä. Siitä
kunniasta että saa olla yhden yön teidän majesteettinne puolisona hän
on valmis uhraamaan henkensä.
-- Mutta älä vain toimi minkään harhakuvitelman vallassa, visiiri,
sulttaani sanoi. -- Kun huomenna aamulla jätän Seherazaden sinun
käsiisi, vaadin että surmaat hänet. Jos laiminlyöt sen, vannon että
saat vastata omalla hengelläsi.
-- Teidän majesteettinne, visiiri vastasi, -- vaikka olenkin hänen
isänsä, niin takaan että käteni uskollisesti panee toimeen käskynne.
Kun suurvisiiri palasi tyttärensä luo, tämä kiitti isäänsä että isä oli
täyttänyt hänen pyyntönsä, ja havaitessaan visiirin olevan murheen
murtama hän sanoi toivovansa, että isän ei koskaan tarvitsisi katua
hänen naittamistaan sulttaanille, vaan että hän päinvastoin saisi
elinikänsä riemuita myöntymyksestään.
Tytön oli somistauduttava saapuakseen itsevaltiaan eteen. Ennen
lähtöään hän vei Dinarzade-siskonsa syrjään ja sanoi hänelle:
-- Rakas sisar, tarvitsen apuasi hyvin tärkeässä asiassa ja pyydän,
ettet kiellä sitä minulta. Isä vie minut kohta sulttaanin luo. Älä
hätkähdä, vaan kuuntele minua kärsivällisesti. Heti kun olen hänen
makuukammiossaan, pyydän että hän sallii sinun tulla aikaisin aamulla
luokseni, jotta saan nauttia seurastasi tunnin, pari ennen kuin sanon
sinulle hyvästi ja käyn kuolemaan. Jos sulttaani myöntää minulle sen
suosion kuten toivon, niin muista, että vähän aikaa saapumisesi jälkeen
lausut minulle tähän tapaan: "Sisar pyydän, että ennen kuin jätät
minut, minkä täytyy pian tapahtua, kertoisit minulle jonkin niistä
monista huvittavista tarinoista joita olet niin usein jutellut." Alan
heti kertoa sinulle tarinaa ja toivon sillä tavoin vapauttavani
pääkaupungin surusta, jonka vallassa se nykyisin on.
Dinarzade vastasi mielihyvin tekevänsä mitä sisar häneltä pyysi.
Suurvisiiri vei Sheherazaden palatsiin ja poistui saatettuaan hänet
sulttaanin huoneeseen. Heti kun itsevaltias oli jäänyt kahdenkesken
neitosen kanssa, hän käski tätä riisumaan hunnun kasvoiltaan. Hän
havaitsi tytön niin kauniiksi että joutui ylen ihastuksiinsa.
Nähdessään hänellä olevan kyyneleet silmissä hän kysyi syytä siihen. --
Teidän majesteettinne, Sheherazade vastasi, -- minulla on sisar, joka
minua hellästi rakastaa. Toivoisin että hänen sallittaisiin tulla
aamulla varhain tähän huoneeseen, jotta voisin nähdä hänet ja vielä
kerran sanoa hänelle jäähyväiset. Suvaitseeko teidän majesteettinne
suoda minulle sen lohdutuksen, että saan antaa hänelle tämän viimeisen
todistuksen rakkaudestani?
Shah-Riar suostui pyyntöön. Dinarzade saapui seuraavana päivänä tuntia
ennen aamunkoittoa eikä laiminlyönyt noudattaa sisarensa määräystä.
-- Rakas sisko, hän huudahti, -- ennenkuin jätän sinut, mikä tapahtuu
varsin pian, pyydän sinua kertomaan minulle jonkin niistä hauskoista
saduista joita tiedät niin paljon. Tämähän olisi viimeinen kerta
jolloin saan sen ilon.
Sen sijaan että olisi vastannut sisarelleen, Sheherazade kääntyi
sulttaanin puoleen lausuen: -- Salliiko teidän majesteettinne minun
tehdä sisarelleni mieliksi?
-- Hyvin kernaasti, sulttaani vastasi. Sheherazade pyysi sisarta
kuuntelemaan ja kääntyen Shah-Riariin päin jutteli tähän tapaan: