1.
Lyövät tulta pohjanpielet,
kaikki vallat vapisee,
yössä yltää leimukielet,
pitkäisen jyrinä jylisee,
laakson pirtit pimenee,
on kuin oltaisi tuomiolla,
ollako vai eikö olla,
onko hetki viimeinen,
tullut turma ihmisten!?
Onko jo oikeus valkea vainaa,
kansojen kohtalo kaikkia painaa,
tuomittu vuossatavalheiden vaivaan.
Luojasta langennut, hylkimä taivaan?
Onko jo tullut tuskan yö.
loppunut tahto ja työ,
työ ilo ihmisen parhain ja puhtain
taakkana julmana juhtain,
yönkö sodat sadot korjaa
kasvattaen kurjaa orjaa?
Pilvihin piirtyy kuin Jumalan haamu,
Kaukaa jo koittaa kaikkeuden aamu. —
Aurinko herää,
säteinä Luoja kansansa kerää
kohti lämmön lähtökohtaa,
korvesta sen kotiin johtaa,
puhkaisee pimeän yön,
alkaa uuden luomistyön.
2.
Vaieten jo tykit pauhaa,
taivaanrantaa kiertää koi,
torvet toitottavat rauhaa,
kaikki kirkonkellot soi.
Siintää sovituksen kaaret,
välkkyy virrat, järvet, saaret,
kirkkautta kaikkialla
vuorilla ja laakson alla.
Jalopeuraliput liehuu,
kosket kiehuu,
kansa kulkee seppelpäin,
kuokat, kirveet kimmeltäin,
yllä säihkyy sätehet,
maahan painuu pistimet,
äidit nostaa lapsiaan,
hurrataan!
Tehdään työtä, kilpakiistaa,
nuoret nauraa.
jäykät miehet vääntää auraa,
surman keto kantaa riistaa,
mikä huokui hurmeen hukkaa,
verestä nyt nostaa kukkaa,
täyttymyksen tähkäpäät
heiluu, soi nyt elon häät!
Vihollisen niinkuin veikon,
kansa nostaa kansan heikon,
kaikki laukee,
vankeuden portit aukee,
pelko piilee, ei oo paulaa.
vapaa, suuri meri laulaa,
satamassa souvit hyörii,
juntat jyskää, pyörät pyörii,
vonkuu vapaan voiman pauhu,
käy kuin uhri tehtaan sauhu,
kuuluu jyske jättikoneen,
syttyy säde silmään moneen,
toivo kaikki kirkastaa,
on kuin syntyis uusi maa,
uusi aika, uusi kansa
suuret synnyt sielussansa,
joka Luojaan, lakiin luottaa,
tahtoo itse työnsä tuottaa
omin tahdoin, omin tarmoin,
eikä enää vieraan armoin.
Laskee merta meidän laivat,
purjeisiin kun tuulta saivat
kiittäin kodin haltijoita,
kiitää maiden markkinoita,
omin lunnain, omin leimoin,
omin voimin, omin heimoin
vieroksuen vieraan lainaa,
vailla velkaa, joka painaa,
hyvin töin yön kostot kostain,
heimon hyveet kuntoon nostain,
luoden suurta suvun taikaa,
uuden kansan kulta-aikaa,
jolloin yhtyy henki, aine,
kiitää muiston maita maine,
hengen hehkut, ajatukset,
suuren sielun saavutukset
sävelsiivin, loitsuin, lauluin,
siveltimin, taltoin, tauluin,
julistain näin Pohjan ponnen,
kodin työn ja kodin onnen,
käy nyt liittoon työ ja sana
vankkumatta voittajana,
vapaa maa ja vapaa kansa
kunniassa kulkeissansa,
eessä elon riemuretki,
oman luonteen luomishetki,
kauniin kohtalonsa suoma,
oman Luojan oma luoma.
3.
Takokaa, takokaa
valoa yöhön,
valakaa ja valvokaa,
työhön, työhön!
Nouskaa alta pimeen paineen,
sorvaamme nyt sieluks aineen,
lieskaan miekat, keihäät, peitset
nouskoot aurat, vuoluveitset!
Kuularuiskut, tykit hiiluun,
kurjat kuulat mustaan miiluun,
ahjo antaa ankkurit,
rauhan riemuvankkurit,
kynät, harpit, sähköneulat,
kodin kihlat, soljet, seulat,
hengen aseet hengen töihin,
aineen aseet miesten vöihin!
Rakentakaa, rakentakaa
ihmisyyden templin muuri
uskollamme vuoret siirtäin,
harjahirret pilviin piirtäin,
syvään synnyinmaahan juuri,
kalliolla korkealla
itse Luojan katseen alla,
jonka alta
vanha valta
syöksyy soraan!
Kylväkää, kylväkää
terve siemen rautamultaan
noustaksensa päivän kultaan,
kanssa oraan
onness' itse heilimöikää,
karaistukaa kautta kadon,
siunatessa syksyn sadon
seppelöikää
nuoret päänne!
Takokaa, takokaa
voimaa vuosisatain taa,
hiiltä tuokaa,
tulipiirros pilviin luokaa,
tuki, turva elämäänne,
usko uhkaan.
ummehtuneet taudit tuhkaan,
ahjoon kaikki katinkulta,
mik' on valheen virvatulta!
Vapautta, vapautta,
valppautta, valkeutta,
huutaa hengen hehku yöhön,
työhön, työhön!
Paisu, palje, sorvit soikaa,
moukaroikaa,
iskekää, iskekää,
että taivaat tärähtää
vuoren vankkaa alasinta!
Ikuisesti ihmisrinta
valon töihin vaistot vaatii,
ikilujat lait laatii,
tulipatsaat kauas hohtaa,
itsensä kun kansa kohtaa,
nousee sodan, sorron alta
Suomen vapaa tasavalta!
Takokaa, takokaa,
vannokaa ja valvokaa!
Vannokaa,
ettei saa
enään vieraat vallat estää,
itse maamme mahdin loimme
ankeen ajan iskut kestää,
vapaina me elää voimme,
vapaina me käymme hautaan;
kun me oomme musta multa,
lapset takoo uutta tulta,
tahdon terää, rinnan rautaa,
uutta päivää, tuhat yötä,
uutta unta, uutta työtä,
uutta kansaa, uutta maata,
jok' ei koskaan kuolla saata!
Takokaa, takokaa
valoa yöhön,
vartijat, te valvokaa,
työhön, työhön,
ainiaan
eestä suuren synnyinmaan!
Huhtik. 1918.