Hôtel des Chèvresissä virui kuolemaisillaan oleva nainen.
Pienen palatsin kiviportaita peitti valkea lumivaippa ja ikkunoissa
kimalteli jääkukkia kuten sinäkin iltana, jolloin Madeleine Poisson
sykkivin sydämin odotteli Binetiä ja tämän tietoja.
Nyt lepäsi tuo voimakasluontoinen nainen hiljaa ja liikkumattomana
korkealle ladottujen pielusten välissä.
Hengitys kävi raskaasti, katkonaisesti ja korahtelevasti hänen
rinnastaan.
Hänen kasvonsa, jotka aikoinaan olivat olleet niin kauniit, lepäsivät
nyt pitkiksi, kulmikkaiksi venyneinä ja keltaisina valkeilla
pieluksilla.
Herra de Tournehem ja Charles Guillaume d'Étioles istuivat hänen
vuoteensa vieressä. François Poisson oli matkustanut Versaillesiin
hakemaan Jeannea ja pikku Alexandraa, joka hoitajattarensa kanssa
oli ollut muutamia päiviä äitinsä luona. Abel oli jo lähtenyt
opintomatkalle Italiaan.
Herra de Tournehem irroitti hetkiseksi kätensä Madeleinen käsistä,
jotka puristivat niitä suonenvedon tapaisesti, ja vilkaisi kelloa.
Sitten hän kääntyi sisarenpoikaansa päin, joka seisoi surullisena ja
syviin ajatuksiin vaipuneena sängyn vieressä.
"Jeanne saattaa olla täällä minä hetkenä tahansa. Mene huoneeseesi
ja pysy levollisena, niin kauan kuin hän viipyy täällä. Minä lähetän
lapsen luoksesi, ellei Jeanne ole jättänyt häntä madame du Haussetin
luo."
Charles kieltäytyi lähtemästä.
"Minä tahdon nähdä hänet", intti hän itsepintaisesti, "tahdon nähdä
hänet vielä yhden kerran. Siihen on minulla selvä oikeus."
Madeleine heittelehtihe levottomasti puoleen ja toiseen.
"Oikeudesta ei voi olla puhetta. Te olette laillisesti erotetut. Älä
häiritse sairas-parkaa!"
Madeleine nousi vaivaloisesti istumaan. Jäykkänä ja suorana hän siinä
istui.
"Mene, Charles! Älä asetu markiisittaren tielle!" sanoi hän käskevästi.
Charles ei liikahtanut.
Silloin Tournehem hellävaroin tarttui hänen käsivarteensa ja puhutteli
häntä ystävällisesti.
"Mene nyt, poikaseni! Parasta on, että teet sen."
Tournehem työnsi hänet oven taakse.
Kun molemmat herrat seisoivat eteisessä, avautui portti alhaalla.
He kuulivat herra Poissonin sanovan kaikuvalla, harvoin hillityllä
äänellään:
"Sinun täytyy olla valmis kaikkeen, Jeanne."