Kuulustelu.
Mutta kellon lyödessä kymmenen ei kukaan ollut vielä nähnyt
asianajajaa. Sanomalehtimiehet sitävastoin tulivat juoksujalkaa
takaisin ja tahtoivat nyt väkisinkin haastatella Asbjörn Kragia asian
johdosta.
Hän selitti heille mielipiteensä muutamin sanoin.
-- Asia näyttää minusta sangen hämärältä, sanoi hän, eikä kuulustelu
enemmän kuin eri tahoilla tehdyt tutkimuksetkaan ole tuonut mitään
valoa pimeyteen.
Se vain tiedetään, että vanhalla eversti Holgerilla on vihamies, joka
on yrittänyt ottaa hänet hengiltä.
Isku, joka on kaatanut hänet, on sattunut rajulla voimalla -- niin
ankarasti, että ehdottomasti on kysymyksessä murhayritys.
Tätä nykyä lienee everstin tila, lääkärien lausunnon mukaan, kuitenkin
vaaraton, mutta voi kulua monta päivää, ennenkuin hän tulee tajuunsa.
Sitä ennen on syyllisellä aikaa paeta, ja siksi on nyt pakko koettaa
saada pahantekijä kiinni, niin hyvin kuin se everstin avutta käy
päinsä.
Ne todistusaiheet, joita on olemassa, jatkoi Asbjörn Krag reportterien
kirjoittaessa, eivät mielestäni ole niin sitovia, että tekisivät
vangitsemisen oikeutetuksi.
Täkäläiset ihmiset ovat saaneet sen käsityksen, että tuo herra tuolla
on joutunut kuulustelussa ja tutkinnassa perin epäilyttävään valoon.
Koska hänen nimensä on jo esiintynyt sanomalehdissäkin, en epäile
mainita sitä. Hän on ratsumestari Rye. On kyllä totta, hyvät herrat,
että on löydettävissä asioita, jotka puhuvat häntä vastaan. Ja hyvällä
tahdolla voi niitä pitää ratkaisevinakin. Voin vakuuttaa teille, että
sellainen hyvä tahto on tällä paikkakunnalla yleinen. Toiselta puolen
on meidän kuitenkin otettava huomioon eräitä tärkeitä seikkoja, jotka
osittain vastustavat näitä todistusaiheita, osittain suorastaan
kumoavat ne, mitä ratsumestariin tulee. Minä olen tosin hänen
ystävänsä, me kaksi tunnemme toisemme lapsuudesta asti, mutta en nyt
puhu ystävänä, vaan poliisimiehenä. Jos todella näyttäytyy, että Rye on
syyllinen, niin silloin ei asia ole autettavissa. Mutta rakas tehtäväni
on todistaa hänen viattomuutensa. _Minä uskon, että hän on syytön_. En
aio kuitenkaan tyytyä vain siihen, että todistan hänen viattomuutensa.
Tahdon myös löytää todellisen syyllisen. Ennen en aio levätä.
-- Epäilettekö ketään? kysyi toinen sanomalehtimies tiedonhaluisesti.
Krag vastasi empimättä:
-- En ketään.
Mutta samalla hän hymyili salaperäisesti, ikäänkuin olisi kuitenkin
tietänyt enemmän kuin tahtoi ilmaista, ja sanomalehtimiesten kynät
liikkuivat epäröivästi paperilla.
-- Mutta jotta saisitte jonkinlaisen käsityksen asiasta, jatkoi
salapoliisi, kerron teille seuraavaa:
Everstin tarkoitus ei ensinkään ollut mennä ulos tuona iltapäivänä.
Mutta sitten hän sai kirjeen, jossa häntä pyydettiin välttämättömästi
saapumaan määrättynä aikana määrätylle paikalle.
-- Kirje oli tietysti syyllisen kirjoittama, keskeyttivät
sanomalehtimiehet innokkaasti.
Asbjörn Krag tekeytyi salaperäisen näköiseksi.
-- Ratsumestari oli kirjoittanut sellaisen kirjeen, sanoi hän.
-- Mutta sehän on kauhea todistusaihe!
-- Saamme nähdä. Tuon kirjeen ympärillä tulee tämänpäiväinen kuulustelu
liikkumaan. Oletan, ettei mikään estä herroja olemasta läsnä. Mutta
saatte valmistautua siihen, että asia muodostuu senlaatuiseksi, että
eräistä syistä on pakko jatkaa kuulustelua suljettujen ovien takana.
Asbjörn Krag vihasi muuten kaikkea toimenpiteittensä julkituomista.
Mutta tällä kertaa hän menetteli vastoin sääntöänsä. Ja syy? Tarvitsiko
hän yleistä mielipidettä avukseen? Uskoiko hän, että ulkoapäin tuleva
mieliala kykeni helpoimmin kumoamaan sen tylyn ja sydämettömän
epäluulon, joka paikkakunnalla oli vallalla ratsumestaria vastaan? Oli
miten oli, yksi oli varmaa: kun Asbjörn Krag näin teki asiansa
julkiseksi, piili siinä joku erityinen tarkoitus; hänelle oli tärkeätä
tehdä juuri niin.
Odotusta jatkettiin vielä kymmenen minuuttia, ja kello ennätti tulla
neljännestä yli kymmenen, ennenkuin oikeuden jäsenet istuutuivat
paikoilleen. Kauppias kävi hetki hetkeltä levottomammaksi. Hän oli
lähettänyt erään poikasen kotia tiedustelemaan kadonnutta asianajajaa,
mutta poika palasi henki kurkussa ja kertoi, ettei asianajaja ollut
ensinkään käynyt kotona. Eikä kukaan ollut häntä nähnyt.
Nuori oikeuden puheenjohtaja tuli huomattavan levottomaksi näistä
uutisista. Hän kuiskasi jotakin Asbjörn Kragin korvaan.
-- Niin, aloittakaa vain, vastasi Krag, -- ja mahdollisimman pian.
Saattaa käydä niin, ettei meillä ole hetkeäkään hukata.
Istunto alkoi.
-- Oikeus haluaa päästä selville siitä, alkoi puheenjohtaja, kuka on
kirjoittanut kirjeen, joka houkutteli eversti Holgerin lähtemään
kotoansa tuona kovan onnen iltapäivänä.
Hän selaili oikeuden asiakirjoja ja veti esille paperipalasen.
-- Tässä on kirje, sanoi hän, ja se kuuluu näin:
"Se mies, jota Te aina ajattelette, haluaa puhutella Teitä kello
puoli neljä, sovitulla paikalla, ja toivoo, että tyydyttävä
ratkaisu on mahdollinen. Koska ei ole suotavaa, että minä
näyttäydyn talossanne, ei minulla ole muuta keinoa saada aikaan
keskustelua Teidän kanssanne."
-- Tätä kirjettä, jatkoi puheenjohtaja, pidimme sekä minä että muut
ratsumestarin kirjoittamana, syystä että asiat, joihin siinä viitataan,
näyttivät olevan yhtäpitävät kaikille tuttujen tosiseikkojen kanssa.
Ensimäisessä kuulustelussa minä kysyinkin ratsumestari Ryeltä, oliko
hän kirjoittanut sellaisen kirjeen. Ja sen hän kohta myönsi. Kun kysyin
häneltä, mikä kirjeen tarkoituksena oli ollut, sain vastaukseksi, ettei
hän eräistä syistä voinut sitä ilmaista. Minä pidin tätä verukkeena,
joka vain vahvisti epäluuloani. Mutta pyydän teitä kiinnittämään
huomionne siihen seikkaan, ettei ratsumestari silloin vielä ollut
nähnyt kirjettä, joka nyt on tässä kädessäni. Kun se hänelle
näytettiin, ilmoitti hän jyrkästi, ettei ollut kirjoittanut tätä
kirjettä, mutta kyllä toisen samantapaisen. Minulle selvisi silloin,
ettei ratsumestari mitenkään voinut seisoa tässä väittämässä, ettei
ollut kirjoittanut kirjettä, jos hän todella oli sen tehnyt, koska hän
kerran tunnusti tosiasian: että oli kirjoittanut everstille
houkutellakseen hänet määrättynä aikana kotoa pois. Sitä kirjettä,
jonka ratsumestari väittää kirjoittaneensa, ei löydetä. Minä kysyn nyt
teiltä, ratsumestari Rye, pysyttekö täydellisesti viime kuulustelussa
antamassanne selityksessä.
Rye astui esiin.
-- Pysyn.
-- Te tunnustatte kirjoittaneenne everstille kirjeen houkutellaksenne
hänet kotoaan puoli neljän tienoissa?
-- Niin.
-- Miksi tahdoitte sitä?
-- En voi vastata siihen kysymykseen.
-- Oliko aikomuksenne todellakin tavata eversti?
-- Ei. Minulla ei ollut mitään hänelle sanottavaa.
-- Sitten oli ehkä aikomuksenne... hm... pistäytyä talossa... hm...
hänen poissaollessaan... saada tie selväksi?
-- Ei sekään ollut aikomukseni.
-- Mutta teillä oli siis kuitenkin joku aikomus?
-- Oli.
-- Tarkoittiko se jotenkuten everstin vahingoittamista?
-- Ei suinkaan. Minä pidän hänestä paljon.
-- Huolimatta siitä, mitä viime aikoina on tapahtunut välillänne?
-- Toistan vielä, että pidän hänestä. Yhtä paljon kuin ennenkin. Ehkä
enemmänkin nyt, kun onnettomuus on kohdannut häntä.
-- Mutta ette siis millään ehdolla aio selittää, mistä syystä
kirjoititte?
-- En.
-- Te saatatte minut pahaan pulaan, sanoi nuori puheenjohtaja hieman
kärsimättömästi. -- Minä tahdon tietysti saada asian selväksi niin pian
kuin suinkin, ja suora puhe teidän puoleltanne antaisi minulle varmasti
johtoa.
-- Sitä en usko. Se minkä minä jätän sanomatta, on tässä suhteessa
aivan merkityksetön asia.
-- Mutta sillä on merkitystä teihin itseenne nähden. Te joudutte
ehdottomasti kieroon valoon.
Ratsumestari kohautti olkapäitänsä.
-- Olen valmis kärsimään vaikenemiseni ja koko käytökseni seuraukset.
Puheenjohtaja merkitytti hänen lausuntonsa pöytäkirjaan.
-- Te tulette myöhemmin kuulusteltavaksi tarkemmin, sanoi hän. -- Ensin
täytyy meidän päästä selville kirjeestä. Näyttää siis siltä, kuin joku
toinen olisi kirjoittanut sen ja kuin joku toinen olisi halunnut
houkutella everstin kotoaan pois. On tosin sangen kummallista, että
puheenaolevat kirjeet sattuvat olemaan sisällykseltään niin samanlaiset
ja määräämään kohtaamisajaksi ihan saman kellonlyömän. No niin, saamme
nähdä. Herra Asbjörn Krag on pyytänyt tulla kuulluksi todistajana.
Krag astui esiin.
Puheenjohtaja ojensi hänelle kirjeen.
-- Tämä kirje, sanoi Krag, on monessa suhteessa mieltäkiinnittävä.
Tarkastamalla sitä sana sanalta voin todistaa, että se on kirjoitettu
vääristetyllä käsialalla. Kysymyksenalainen lähettäjä ei ole kuitenkaan
ollut tehtävänsä tasalla. Kirjoituksessa ilmenee niin monia
luonteenomaisia pikkupiirteitä, että asioihin perehtymätönkin huomaisi
yhtäläisyydet, jos tämän kirjeen rinnalle asetettaisiin toinen, jonka
sama henkilö on kirjoittanut tavallisella käsialallaan. Olen onnistunut
hankkimaan itselleni sellaisen käsialanäytteen ja sen nojalla saanut
tietooni, kuka on lähettänyt tämän kirjeen eversti Holgerille. Minä
tiedän hänen nimensä. Se ei ole ratsumestari Rye. --
Salissa vallitsi ankara jännitys. Puheenjohtaja ahmi salapoliisia
silmillään.