RACHEL. Minä kirmasen, juoksen ja kirmasen! (Pysäyy vasemmalle,
nähtyänsä Claudion ruumiin, jota hän rupee katselemaan tarkasti) Mies
makaa.
MARIAMNE. (Ulkona) Rachel, missä olet?
CANZIO. Rachel!
RACHEL. Canzio! Ahaa! Nyt löydän sinun viimein. Mutta mies makaa.
CANZIO. Kuinka on laitas, sisär?
RACHEL. Joteskin hyvin. Mutta katselkaamme miestä, joka makaa
purpuraisella vaipalla.
ANGELO. Älkäät viipykäät tässä, fröökinäni.
CANZIO. (Eriks.) Nyt on siis kohtaloni myrkyllinen kattila täys. No
kuohukoon se ylitse ja sammukoon kaikki, kaikki.--Hän on kadottanut
järkensä.
RACHEL. Claudiohan siinä makaa.
ANGELO. Rachel, ettekö jaksa hyvin?
CANZIO. Hän on mieletön, hän on hullu! Mutta miksi? Sen hullukin
huomaitsee.
ANGELO. Mikä sydäntä musertava kuva! Voi kurja neito!