CLAUDIO. Giotti, meidän yhteinen ystävämme. (Canzio ja Giotti tulevat)

CANZIO. Ystävät, me olemme saattaneet teitä vartomaan jonkun hetken; se

suokaat meille anteeksi, hyvät ja iloset kumppanimme!

CLAUDIO. Ilonen ei ole Claudio, koska kysymys on verenvuodatuksesta ja

kuolemasta. Canzio, minä en voi kärsiä tuota miekastelijain tavallista,

teeskeltyä kohteliaisuutta, tuota heidän ylvyyden liehakoitsemistaan

keskenänsä ennen kamppausta. Tämä, niin honto ja mieltäkääntelevä

narritoimi, olkoon hovimiehille sydämmillä ilman nestettä ja ryppyset

kuin läpipaleltunut omena. Me astukaamme esiin kasvoilla karmea vakuus,

koska murha-aseet käsissämme käymme taisteloon.--Minä olen valmis.

ANGELO. Mutta ystäväni jaksaa kovin pahoin; sen näyttää muotonsa.

CANZIO. Mitä! Kauhistaisko häntä lähestyvä leikki?

CLAUDIO. Sinä tunnet minun, Canzio. Vedä!

GIOTTI. Vielä muutama sana! Tämä ei ole yhtään koreata, että kaksi niin

uskollista toveria päätyvät nyt antelemaan toinentoisellensa

lihahaavoja, tai, pahimmassa kohtauksessa verisesti toinentoistansa

teurastamaan. Sentähden minä, teidän molempain tuttava ja naapuri, olen

koettanut parastani, estääkseni katastrooffia. Tosin ponnistelee

Canzion sydämmessä koston himo, mutta uskonpa toki, että lauhtuu hänen

kuuma mielensä, huomatessaan hieman mukailemista riitaveljensä

puolesta.

CANZIO. Claudio, vaihka myrskyykin sisustani väkivaltaisesti ja pyrkii

ulos tuliseen taisteloon, niin mielin toki, kauvallisen ystävyytemme

nimessä, pidättää miekkaani huotrassa, jos kohtaan sinulta hyvitystä.

Peräytä sanas, tunnusta loukanneesi kaunoisen Marcian, pyydä häneltä

anteeksi tämä kompees; ja palatkoon välillemme rauha ja sovinto.

CLAUDIO. Minäkö rukoilisin anteeksi häneltä? Mikä vaatimus! Ottaisinko

sanani takasin? En, vaan sanonpa vielä, ettäs olet toiminut kuin

sydämmetön rosvo. Armottomalla kädellä kuristit sinä Mariamnen

jumalallisen rakkauden, runnoit sisären sydämmen, jonka lemmenhelleys

sua kohtaan maksoi enemmin kuin maa ja taivaan tähdistö. Niin

sanomattoman kallis on hengen hieno kulta. Kaiken tämän sinä teit,

koska syleilit vierasta, julkeata naista.

CANZIO. (Vetää miekkansa) Miekkas!

Canzio; Selman juonet · 第 17 / 48 题