LIISA. Kaikki on valmiina; hevosen saa ajaa rappujen etoen että pian
pääsemme rautatielle. Vasta tulimme ja nyt sitä mennään! (Oikealle).
JAAKKO (itsekseen). Vasta yhdyimme ja nyt eroamme: vai semmoista se
onkin avioelämä! Parittomat! Enhän voi laskea pois Almaa selittämättä
syytä käytökseeni. Hyi, sinua Jaakko, kuinka olet häijy -- luulevainen,
mustasukkainen, minkätähden et voi Almalle selvittää syytä suruusi? Ei,
hän on nainen ja he kyllä osaavat rantansa luovia. Kun hän rupeaa
puhumaan niin heltyy sydämeni, sillä minä rakastan Almaa -- kaikki
naiset ovat niin sukkelanviekkaita. Paras on kun menee!
ANNA (vasemmalta. Kantaa kahta pyssyä, revolverin, kaksi miekkaa ja
vaskivyön, jossa heiluu puukko tuppineen). Näes Jaakko, kaikki nämä
korjaan sieltä huoneestasi, muuten on meillä kaikilla hengenvaara tässä
tarjona. Kyllä se tarhapöllö ampuu sinut ja tappaa minut!
JAAKKO. Äiti, aseet paikoilleen! Jos kuka mielii toisen lopettaa --
kyllä se siihen tilaisuuden saa! En siedä moista elämätä --
ANNA (piilottaa aseet sohvan alle). Kuka tätä sietää? Ei, en vie näitä
pois, olkoot ne tuolla toistaiseksi -- (nousee).