Anjou-viini.
Sittenkuin melkein toivottomia tietoja oli jonkun aikaa kulkenut
kuninkaan tilasta, alkoi parantumisen sanomia levitä leiriin; ja kun hän
oli hyvin kiireissään itse päästä piiritykseen, sanottiin että niin pian
kuin hän vaan saattoi nousta hevosen selkään, hän lähtisi matkalle.
Sillä välin _monsieur_, joka tiesi että hän kohdakkoin saisi jättää
ylipäällikkyyden joko herttua Angoulême'lle, Bassompierre'lle tai
Schomberg'ille, jotka sitä kilvoittelivat, ei tehnyt juuri sanottavasti
mitään; hän kulutti aikaa vaan tiedustusretkiin eikä uskaltanut ryhtyä
mihinkään tehokkaampaan toimeen englantilaisten karkoittamiseksi Ré'n
saarelta, josta ne myötäänsä piirittivät Saint-Martin'in linnoitusta ja
La Prée'n varustusta, kun ranskalaiset vuorostaan piirittivät La
Rochelle'a.
D'Artagnan oli, niinkuin sanoimme, tullut levolliseksi, niinkuin ainakin
vaaran mentyä ohitse. Nyt häntä huoletti vaan yksi seikka, se nimittäin,
ett'ei hän saanut mitään tietoja ystäviltänsä.
Mutta eräänä aamuna selkeni hänelle kaikki seuraavasta kirjeestä, joka
oli lähetetty Villeroi'sta:
"Herra d'Artagnan!
Herrat Athos, Porthos ja Aramis, vietettyään erään iloisen hetken
minun ravintolassani, vallattomuudessaan pitivät semmoista meteliä
että linnanvouti, joka on sangen ankara mies, panetti heidät
muutamiksi päiviksi arestiin. Mutta minä tahdon kumminkin täyttää
heidän käskynsä ja lähettää teille kaksitoista pulloa
Anjou-viiniäni, jota he pitävät suuressa arvossa; he toivovat että
te juotte heidän maljansa tällä heidän mieliviinillänsä.
Minä olen nyt täyttänyt heidän pyyntönsä, ja olen kaikella
kunnioituksella