_Tréville_."
-- No niin, tuo lupakirja ja tuo kirje tarkoittavat, että sinun on
seuraaminen minua, Athos.
-- Forges'in kylpylähteille.
-- Sinne tai muuanne.
-- Kuninkaanko käskystä?
-- Kuninkaan tai kuningattaren: emmekö ole Heidän Majesteettinsa
palvelijoita?
Samassa silmänräpäyksessä astui sisään Porthos.
-- Saakeli sentään, sanoi hän, tämä on vasta omituinen seikka: mistä
ajasta saakka muskettisotureille on ruvettu myöntämään lomia ilman
pyytämättä?
-- Siitä saakka, sanoi d'Artagnan, kuin heillä on ystäviä, jotka
pyytävät heidän puolestansa.
-- Ahaa! sanoi Porthos, kyllä näkee, että täällä on jotakin tekeillä.
-- Onpa kyllä, me lähdemme matkalle, sanoi Aramis.
-- Mihin maahan? kysyi Porthos.
-- En toden totta minä tiedä niin mitään, sanoi Athos; kysy
d'Artagnan'ilta.
-- Lontoosen, hyvät herrat, sanoi d'Artagnan.
-- Lontoosen! huudahti Porthos; mitä me Lontoossa teemme?
-- Siinä on seikka, jota en voi teille sanoa, hyvät herrat, teidän
täytyy vaan luottaa minuun.
-- Mutta Lontoosen matkustamiseen tarvitaan rahoja, lisäsi Porthos, eikä
minulla suinkaan ole.
-- Eikä minulla, sanoi Aramis.
-- Eikä minulla, sanoi Athos.
-- Minullapa on, sanoi d'Artagnan vetäen aarteensa taskustaan ja laskien
sen pöydälle. Tässä pussissa on kolme sataa pistole'a; ottakaamme kukin
seitsemänkymmentä viisi; siinä on niin paljo kuin tarvitaan mennäksemme
Lontoosen ja tullaksemme sieltä takaisin. Muutoin, olkaa huoleti, emme
me kaikki Lontoosen asti pääse.
-- Miksikä niin?
-- Sentähden että varsin uskottavasti muutamat meistä jäävät välille.
-- Lähdemmekö me siis jollekin taisteluretkelle?
-- Lähdemme, ja mitä vaarallisimmalle, sen saan jo edeltäkäsin
ilmoittaa.
-- Vai niin! mutta koska me panemme henkemme alttiiksi, sanoi Porthos,
tahtoisin minä toki tietää edes minkä vuoksi?
-- Sen saat kyllä myöhemmin tietää! sanoi Athos.
-- Mutta kyllä minä, sanoi Aramis, olen samaa mieltä kuin Porthos.
-- Onko kuninkaan tapana tehdä teille selkoa semmoisista? Ei; hän sanoo
vaan ilman muita mutkia: Herrat, taistellaan Gaskonjassa tai
Flanderissa; menkää taistelemaan, ja te menette. Minkä vuoksi? siitä
ette pidä laisinkaan lukua.
-- D'Artagnan on oikeassa, sanoi Athos, tässä on meidän kolme
lupakirjaa, jotka tulevat herra de Tréville'ltä ja tässä kolme sataa
pistole'a, jotka tulevat en tiedä mistä. Menkäämme tapettaviksi sinne
minne meitä käsketään menemään. Maksaako vaivaa pitää hengestä noin
pitkiä puheita? D'Artagnan, minä olen valmis sinua seuraamaan.
-- Ja minä myös, sanoi Porthos.
-- Ja minä myös, sanoi Aramis. Minä en lähdekkään yhtään pahoillani
Pariisista. Minä tarvitsen raitistusta.
-- No niin! kyllä raitistusta saatte, hyvät herrat, olkaa huoleti! sanoi
d'Artagnan.
-- Ja nyt, milloin lähdemme? kysyi Athos.
-- Heti paikalla, vastasi d'Artagnan; ei ole minuuttiakaan aikaa hukata.
-- Hohoi! Grimaud, Planchet, Mousqueton, Bazin! huusivat kaikki neljä
nuorta miestä lakeijoitansa, voidelkaa saappaamme ja tuokaa hevoset
hotellista.
Joka muskettisoturi jätti näet yleiseen hotelliin, kuin kasarmiin ikään,
oman sekä lakeijansa hevosen.
Planchet, Grimaud, Mousqueton ja Bazin riensivät juoksujalassa pois.
-- Nyt tehkäämme retken suunnitelma, sanoi Porthos. Minne menemme
ensiksi?
-- Calais'iin, sanoi d'Artagnan; se on suorin tie Lontoosen mennä.
-- Hyvä! sanoi Porthos, minun ehdotukseni olisi tämmöinen.
-- Puhu.
-- Neljä miestä yhdessä matkustaen herättävät epäluuloa: d'Artagnan
antakoon meille jokaiselle määräyksensä; minä lähden etukynnessä
Boulognen tietä, aukaisemaan kulkuväylää; Athos lähtee kaksi tuntia
myöhemmin Amiens'in tietä; Aramis tulee perästä Noyon'in tietä; mitä
d'Artagnan'iin tulee, hän kulkekoon mitä tietä tahtoo Planchetin
vaatteissa, jota vastoin Planchet seuraa meitä d'Artagnan'ina ja
henkivartijan univormussa.
-- Hyvät herrat, sanoi Athos, minun mielestäni ei sovi päästää ensinkään
lakeijoita tietoon tämmöisistä asioista: aatelismies voi jonkun kerran
sattumalta ilmaista hänelle uskotun salaisuuden, mutta lakeija sen
melkein aina myöpi.
-- Porthoksen suunnitelma näyttää minusta toteuttamattomalta, sanoi
d'Artagnan, sillä en minä tiedä itsekkään mitä määräyksiä minun pitäisi
teille antaa. Minä olen kirjeen kuljettaja, en mitään muuta. Minulla ei
ole, enkä voi tehdä, kolmea kopiaa tästä kirjeestä, koska se on
sinetillä suljettu; täytyy siis, minun mielestäni, matkustaa yhdessä
seurassa. Kirje on täällä, tässä taskussa. Ja hän osoitti taskua, missä
kirje oli. Jos minut tapetaan, jonkun teistä tulee ottaa se ja jatkaa
matkaa; jos hänet tapetaan, tulee toisen vuoro ja niin edespäin; kunhan
yksi vaan tulee perille, muuta ei tarvita.
-- Bravo, d'Artagnan! minä olen samaa mieltä kuin sinä, sanoi Athos.
Sitä paitsi täytyy olla johdonmukainen; minä menen kylpemään, te minua
seuraatte; sen sijaan että menisin Forges'in kylpylähteille, menenkin
mereen kylpemään; olenhan omassa vallassani. Jos meitä tahdotaan ottaa
kiini, näytän minä herra de Tréville'n kirjeen ja te näytätte
lupakirjanne; jos meidän kimppuumme hyökätään, me puolustamme itseämme;
jos meidät vedetään oikeuden eteen, väitämme me kiven kovaan, ett'ei
meillä ole muuta aikomusta kuin tuikata itseämme joku vissi lukumäärä
kertoja meressä: kun neljä miestä on erillään, olisi niitä vallan helppo
kukistaa, mutta yhdessä ollen muodostavat ne kokonaisen parven. Me
varustamme neljä lakeijaamme pistooleilla ja musketeilla; jos meitä
vastaan lähetetään vaikka armeija, me ryhdymme taisteluun, ja eloon
jääpä, niinkuin d'Artagnan jo sanoi, viepi kirjeen perille.
-- Hyvin puhuttu, huudahti Aramis; sinä et puhu usein, Athos, mutta kun
sinä puhut, puhut sinä kuin Johannes Kultasuu.[3] Minä hyväksyn Athoksen
ehdotuksen. Entäs sinä, Porthos.
-- Minä myös, sanoi Porthos, jos se sopii d'Artagnan'ille. D'Artagnan,
kirjeen kuljettaja, on luonnollisesti yrityksen päämies; hän päättäköön,
me panemme toimeen.
-- No niin! sanoi d'Artagnan, minä päätän, että Athoksen ehdotus on
hyväksyttävä ja että me lähdemme puolen tunnin perästä matkalle.
-- Hyväksytty! lausuivat kaikki kolme muskettisoturia.
Ja nyt ojensi jokainen kätensä rahapussia kohti, ja otti sieltä
seitsemänkymmentä viisi pistole'a ja valmistautui lähtemään sovittuun
aikaan.