Jaahah -- -- Tuhaneseittmäsataviiskymmend ja kuus on darjott. --
Hastell heilutt vasara ja pauhas jäll -- tuhaneseittmäsataviiskymmend
ja kuus -- olettak te ny vallam böhkössi, kodett ymmärt talost paremppa
hintta maksa. -- Tuhaneseittmäsataviiskymmend ja kuus -- -- ong se
mikkän dalo hind!
-- Kyll mar siin vaan darppeks on domsest rytiskäst, tuumal
Suutar-Jokko. Kuulu vuatavangin go seul.
-- Kuulu vuatavas, tiuskas Hastell, vuata kaiketakki se. Kyll se muuto
jo aikka sitt olis vett täynn oll. -- Mutt asutt siin o ja asuta
viäläkki -- Tuhane seittmäsataviiskymmend ja kuus -- -- Ensmäine. --
Ole mnää näit talossi mond myynnt tääll Raumall, mutt en dotisestakka
näin gamala huano hinttaha tuhaneseittmäsataviiskymmend ja kuus -- --
toine. -- -- Tuhaneseittmäsataviiskymmend ja kuus kolmas -- no,
lissäkkäst, hyvä ihmse -- tuhaneseittmäsataviiskymmend ja kuus toine
-- -- Tuhaneseittmäsataviiskymmend ja kuus kolmas -- -- no, lissäkkäst,
hyvä ihmse.
-- Viiskymmend penni pääll, kirkas Tasala muar, ko ol käynn navetos
lehmi kattomas ja tykkäs, ett hän anda vähä faartti niitten dalo
huutajatte meiningeill. -- -- Tuhaneseittmäsataviiskymmend ja kuus
markka ja viiskymmend penni -- Eik kukka ann enemppä -- -- ensmäine --
doine -- --
-- Jumal armattakko, huakkal Tasala muar -- --
-- Kolmas! huus Hastell samas ja löi vasaras pöyttähä, nii ett komis
vaa. -- Tuhaneseittmäsataviiskymmend ja kuus markka viiskymmend penni.
-- Se ol Tasala muari huut. -- Se muar teke ai hyvi kaupoj. Onneks
olkko vaa!
Ja vaikk Tasala muar ol valla valkonen daulvärkistäs, vaikk polve
värisivä häne allas, leuk tärräs ja sydän hakkas ko riivatt hänem
bovesas, nii hänell ol sendä viäl severra sissu jälill, ett hän sai
vastatuks Hastellill: "Kiitoksi pali." -- Mutt sitt olivakki häne
voimas kuiti, hän duns, ett hänem bäätäs rupes pyäryttämä ja vaikk hän
oikkjastas oll tull lehmä ostama aupsjoonist, ni hän jätt kaikk kauppas
sikses ja läks kiiruman gautt kottip, pist valu hellaha ja kaffepannum
bääll. Sitt hän ott virskirjan gättes, pan glasip päähäs ja rupes
jumala sana lukema. Mutt ei siit tahtonnt tull mittä. Klasi löivä
yhtmitta hikisiks ja ajatukse ei pysynns sanas, muttkom balasiva ai vaa
siihem gamalahan gysymyksehe, ett mitä sano Vilkk, kon dämnen glumm
tapadus. Häm byhkeskel klasisilmiäs, luk taas kapple matka, yritt ja
goitt, mutt pookstaavip poukkroittiva häne silmättes edes ja ei hän
saann niist mittä muut kokkon go se ainase: "Mitä mahta Vilkk sanno?"
Tunnus oikke hyväld, kon gaffepann samas kiähus ylitte ja sai häne
ajatukses käändymä askreihis. Hän nost pannu hellaaukom barttallp, pist
suurukse siihe ja tul siihem bäätöksehe, ett hän on nys siin reedas,
ettei hän saak kaht tyät tehty yhtaikka. Hän ott klasis pois päästäs ja
rupes vahtamam bannuas. -- Mutt eiköst se klumm sittengi olit taas häne
miälesäs, nii ett kaffepan jällem bääs kiähuma ylitt ja hän sai lisät
suurust siihe.
No, mutt pitäköst mnuu nys sitt järken mistaman dämse maalise vahingon
dähde -- ja niingo ei Vilkk olis itt tehn mond pali pahemppa klummi ja
ehdon dahdo sitt viäl. -- Niin juur, mitä mnää sitt semsist huali. Ja
ny rupes muar ajattlema, ett hän anda Vilkullk kymne sana takasi
yhdest, jos Vilkk händ toruma ruppe. Se ajatus lohdutt muari yhde eine
ja hän rupes koittama muistak kaikk nek koerangurik, ko Vilkull ol
takanas. Ja kyll hän niit vaa muist. Koko roukki nii kartus ja
ensmäisen gerra elämäsäs hän ilott siit, ett Vilkull ol niim bali
syntti niskoillas. Näis ajatuksis hän jäll ol nii harttast kii, ett
vähällp pit, ettei kaffepann taas olis pääss kiähuma ylitt. Mutt juur
viimeses nipus hän äkkäs vaara ja sai pannus pärjätyks hella-aukoin
barttall. Häm ban glaarninkki siihe ja hetkem bääst hänell ol tass
kuuma kaffett sormettes nokas, häm bur sokerim balast muruse, puhals
tassihi, nii ett höyr pitkäns soitton lens päin gööki akkna, ja ryyppäs
kaffettas. -- O se kaffe sendä yks siunatt lääke, puhel muar
ittekselles, ja ko hän daas ott virskirjan gättes, ni ajatuksep
pysysivä valla hyvin goos. Ny vast hän huamatt, ett hän äskö hädisäs ol
ruvennj lukema stää rukkoust, jong päällkirjotus o: "Rukous, koska
ukkoinen jylise." No, olkko menneks, ajattel muar, kyll mar täsä talos
vaa ukkonen gäymä ruppeki, go Vilkk saa kuull, ett mnää olen dalo
aupsjoonist huutann. Jaa-a, mitä mahta se Vilkk sannok, ko mnuulls
semnen glumm tul, mitä mahta sanno. Eng mnää vaevane, syndine saannp
pittäs suutan gii. Paha polvik mnuum ban se 50 penni siihe lissämä.
-- -- Kas nii, siinäl mnää ny jäll ole, tiuskas muar oikken guuluvall
äänellk, kaai ittelles toisen gupin gaffett ja ko hän se ol juann, ni
häm bäätt, ett nys se rukkous luetangim bääst päähä.
Mutt ei siit nykkä mittän dull. Muar ei ollk kerjenn viä montta sana
lukeman, gon gööki ovi aukes ja Vilkk tul sisäll.
-- No, om mar hyvä, ett teill on gaffett, muar, puhel Vilkk. Ny maistu
kupp kaffett ja pariki oikke hyväld, ko olen duall haminas rehkinn, nii
ett paikat tunduvas semsild, ko olsi oikk aika selksauna saann -- Ja
nii hyvä kaffett, kon deill o. Jaa-a, sano mnää se vaa, ettei semmost
kaffett keitäkkän gukka mui kon de. Kelppa meijä sendä elä ja oll. Mnää
ole skuunarillai dehnk kaks hyvä reissu ja kerkken dekemän gaks viäl.
Ja raha tlee niingo roska. -- Kaatakkast toinen gupp. -- Jaa-a, ja niin
gaunist ilma, ko meill ny o.
Vilkun gehumine ja tytyväisys oikke viilsivä muari sydänd ja hän
ajattel ittekselles: "Tosa snää nyk kehu mnuu ja ole ilone ja hyväll
miälell, mutt mitästis sanok, kos kuule, mimse glummi mnää olen dehn."
Ei muarill oll aavistustakka, ett Vilkk jo tiäs koko asja. Ol näättäk
nii, ett ko Vilkk ja Anundilan Galkke ja Hakkri Iiro olivat tull
haminast, nin gaikk heijän duttvas oliva jahdann heills siit muarin
dalon gaupast ja Iiro ol sanonn: Kyll ny vaa nii on gäynn, ett muar o
saannt talo erhetykses, ko hän aupsjooneis ai se viiskymmend penniäs
lissä. -- Nii ett ny o sitt muar kiikis. Ja ny mes saan giusat händ
yhde eine -- -- -- Kuule Vilkk, älä ny olt tiätvännäs koko asjast,
muttkon gatota joku aik, kuis se muar tämä jutun gestä. Mnääkim bistä
itten ehtost Tasalaha, ettän nään, gui hän huakkale, ko hän semse
suuren gaupa on dehn. Ja snää Kalkke tleet tiämäs kans.
Mutt siihem buhesse ol Vilkk vastann: "Älä snää Iiro luulekka, ett mnää
anna vanha äitin ollt tuskas ja levottomudes snuu lystikses, muttko
mnää klaara se asjan goht eik hänem bidp paha sana kuulema sen dähde."
Ja ny hän istus sitt Tasalan göökis, joi kaffett muarin gans ja
fundeeraskel, millaill hän oikke sopevall ja lohduttavallt tavall
ruppeis stää muarin dalongauppa sortteerama.
Kon doinen gupp kaffett sitt ol juatt, ni Vilkk huamatt virskirja siink
köökim böydäll ja ny hänells selkes, kui hän sais sladin gässihis
laillsellt tavall. Hän ott virskirjan gättehes ja sanos: "Te olett
näämäs lukenn jumala sana näi aikasi enne maat meno."
-- Ole händ.
-- Ja, "rukous, koska ukkoinen jylise". -- No mutt muar, näin gaunill
ilmall!
-- Lui, mist kiri aukes.
-- Mnuu miälestän deijän darvittis lukkis siit Jumala miähest Saulist.
-- Kui nii?
-- No, ko hän, niingo me raamatus lue, läks hakema aasin damma ja sai
kuningaskunna. Valdkunna ja kuninkkan gruunu ja muup parselli. --
Sillaill oikke.
-- Mitä snää sill meina? Muar katos pitkäst Vilkku.
-- Meina stää vaa, ett tekki menitt ostama lehmä ja saitt talo.
-- Jumal siunakko! Joko snää sen diädä? -- -- Eiköst tämä olk kamala?
-- Ei lainkka.
-- Kuis snää sano. Ja es snää ols suuttunn. -- Mutt vahingos se mnuullt
tul. -- -- Ja muar rupes itkemä.
-- Mitä tes semssi itkett. -- Tlee vahing viissallekki, tyhmälls se o
ain doises kädes. -- Mnää meina, ett mnuu sormetten nokas se ain
geikku.
-- Nii oikke, vahing oikke meillt tul, mutt kuule, jos mnää mensi vanha
Redarstaatin dyyijö ja pyydäisi, ett hän doimitais sen gaupa myttyhy ja
ett se pannais uudestas aupsjoonihi.
-- Nii, ja sitt koko kaupung naurais ja tekis pilkka teist. Ei, muar,
ei stää tehd.
-- Siunakko. -- Mikäst snuu ajatukses sitt o?
-- Mnuull o semne ajatus, ett se pidetä.
-- Meinaks vissi nii. -- Mutt kuule, ko hes sanova, ett se o nii
ijangaikkine rytisk.
-- Vai nii hes sanova. Vai sanova, ett se o rytisk. -- Kyll mnää näytä
heill rytiskä. Mnää olen dänä suven niingo mnää jo sanosin, dehn nii
hyvi reisuj, ett mnuull o vara pittäs se talo, kon de olett ostann ja o
mnuull viäl vara panns se semssen gunttohongi, ett he valla ihmettleväs
stää. -- Ja nys se asi on glaar. -- Älkkä yhtä surkk, muar. Kaupp on
deht ja hyvä kaupp se ongi.
-- Oi voi sendä. Es snää usk, kumsest taakast mnää olem bääss. O
mnuulls sendä -- -- -- raar poik, meinas muar lisät, mutt äkkäsiki
samas, ett jos hän se sano, ni hän saa kukatiäs kuulls se montten
gerttan, go Vilkk klummimist tarvitte. Ja sendähde hän sanosiki vaa: "O
mnuulls sendä hiukan gaffettakki viäl pannus. Juastis nyk kolmas kupp."
-- Ja Vilkk pist kolmanen gupi liiveihis ja puhel hulluijas niingo
ennengi. Vilku miäl ol hyvä ja muari sydän ol kevendynn -- Tasalan
gööki ylitt liikus rauha ja tytyväisyde heng.