I
Keväste sinä vuank, ko mes suve siällk Katavkaris asusi, ol Katavkari
Efraim yks päev siin Vapum bäevä aigoint tullk kaupunkki kaloj myymä.
Em me olis sillk kertta sopinn hänen gansas, ett hän olis meitäkkin
gattoman dull. Muttko mek kaikin golme siin ehtopualpäevä istun Dasala
salis ja valmistie stää Katavkarihi muuttoan, niin dleeki hoipproitte
Efraim ovest siäll vähä kamalas reedas. Kasvo hänell oliva veres ja
nyrkis saves, lakki ei oll lainkka ja häne vaattes oliva valla rikk
revity.
-- "Kumses reedas snää ny olekka?" -- kysys Vilkk ja: "Mist jumal
siunakko snää tlee?" -- huusi mnää. Mutt Iiro ei kysells stää eik tätä,
muttko men gamarihi ja palas siäld vähä äkkim besofati ja
saippoangappal ja handuukk kädesäs ja rupes pesemä ja ruakkoma Efraimi.
Ja vast sitt ko hän siin ole hetken duhkann ja vähdänn, ni hän sanos:
"Kas nii, nys snuun galjuunguvas o jäll jomsesakkin gunnos. Ruppest nys
selittämä asjatas meill. -- Pahus ko harmitta, etten olis snuu fölisäs,
sillett mnää ymmärrä, ett snää ole olik kalaasis ja tapplukses."
-- Snää ole järk miäs, snää Iiro, sanos Efraim. Snää ymmärä merkeist
asja vähä ihmelise hyvi. -- Sillaill oikke, ryypänn oikke mnää ole ja
tapellk kans. Tapellt tämän gaupungim bolisetten gans. Jaa-a, olsis
snää, Iiro, viäl oll mnuun gansan, ni olsi mar me nep plangann. -- Ei
sild, ett he nykkä ossatas vaill jäivä, ei maare. -- -- Mutt andakkast
ryypp miähell. Se mnää ole hyvi ansann.
-- Selkkäs snää ansann ole, mutt es ryyppy, mnää sanosi. Ole jo
muutongi niin däynnk kon gäki. Ja tiädäks, mitä siit tlee, kon
gaupungim bolisej vastusta ja pahom bitele. Linna siit tlee. Kakola
reis snuull o edesäs niin daatust ko aamen girkos.
-- Olkko sitt, se ei mnuu harmit ja stää em mnää pelkk. Mutt
ajatelkkast, ett mitä sano Maij. -- Jaa-a, o nes sendä ihmelissi
värkej, ne vaimihmse. Selittäkkäst mnuulls se asi, jos taedatt, ett
mnää esimerkiks em belkk poliisej, eng linna, eng esivalloj eng
perhnoj. Mutt stää meijä Maija mnää pelkkä, pelkkä nii durkasest. Ja
nes sanovas sendä, ett vaimihmine o heikomb asti ja ett mnää ole
vahvimppi miähi näillk kulmkunnill. Ja tommost vaimihmsen dröntti mnää
pelkkän, go olis näis kouris juur jämt niingo munan guar, jos mnää
voimian näyttämä ruppeisi. Ymmärättäk tes semmost? Ett sunkka
ymmäräkkä. Ja ett olk kukatiäs näit asjoit koska ajatellukka. Mutt mnää
ole stää vähä mond kertta ajatell. Ja fundeerakkast nyt tekki stää ja
selittäkkä mnuullt tämä ihmeline asi, jos taedatt.
-- Em mes semssi nys selittleemä rupp, Vilkk vastas. Täsä ovap pali
painavamma asja kysymykses. Selit snää ny vaa meill, Efraim, millaills
snää oikke oles sohinnt täll reisullas.
-- No, kyll mnää se juttle alust loppuhu saakk. -- Andakkast mnuu ens
virittäp piippun. -- Nii, se ol nii se asi, näättäk, ett mnää toi
hiukan galoj kaupunkkihi. Ei niit pali oll, jokune säynäs, kymmengund
lahna ja pari haukki. Piän säkiline niit ol. Mutt hyvä hinna mnää niist
sai. Ja sitt mnää toimiti Maija asjak kaikk reedust ja oman gans. --
Nii händ, ja sitt mnää tykkäsi, ett kosk jumal o andann meill näi
ihmelisen gauni ilma ja kosk nyk keväki jäll on dulos, ni sais mar
ihmne sendäm biäne ryypyngi otta miäles kevenykseks, ko siäll luados on
goko talve elänn yksnäisydes. -- Nii, stää Maija em mnää tiättävästengä
ot räkningeihi ja flikk om balvlukses ja poik o merell. Tuliki juur
preiv häneld siäld jostan doiseld puald mailma. Hyvim boik jaksa ja
tiädättäk, mnää luule, ett hänest tlee viäl vahveve miäs ko mnää ole.
Sill ett vaikk mnää se itt sano, ni voimi mnuull o niingo vähäs
kyläs -- -- --
-- No, no pysyst ny laillses kursis, ko snää asjatas selitä, Vilkk
sanos. -- -- Nii, snää tykkäsi, ett tarvitais piän ryypp, kon dalve
siutt om bääst.
-- Sillaill oikke. -- Ja mnää osti halstoopi ja Koevkari Anselm ost
halstoopi ja sitt Kaskisto Nikokin dul siihe ja hänell ol pott plakkris
jo enne, ja meill ol pali juttlemist ja hyvän gunttoho mep
praakkasingin gaikk asja. Mutt sitt nek toisek kiperysivä ja nukusiva.
Mutt mnää otin sänttin ja läksin Guninkkangattu Tarvosaart kohde. --
Mnuu om baattin näättäk Ota rannas. -- Ja auring paist niin girkkast,
kaupungin gukose veteliväk kilppa nuattias ja leivone visertel ja ihmse
oliva nii ilose näkössi, ett mnääkin dykkäsi, ett om mar tämä mailm
sendä ihan ja pisti vähä niingon drallitukseks, ko mnää siink
kryssäsklin Darvosaart kohde. Ja kaikk olis menn valla erinomasest, jos
ei se poliisim baha, ko hek Kekälfalesmanniks mainitteva, olis tulls
siihe ja sanonn, ettem mnää saa veisat.
-- Soo-o, vai em mnää saa veisat, mnää vastasi. Kuulest, kuik kukosek
kiljuvat täällk kaupungis ja kuulest kui leivone visertä ja sillo ei
ihmnen, go sendä o luamkunna herraks määrätt, sais veisat. Mnuu
miälestän snuu järjesjuaksus o hyvi vailnaine ja josas nyt tahdo
viissast menetell, ni rupp trallittama mnuun gansan. Mutt jos snuuld
puuttuva laulumboske, niin gyll mnää trallittle snuungim bualestas.
-- Eiköst tämä kaikk oll järkmiähem buhett ja paikallas sanott. Mutt
luulettak, ett se kekälfalesmannim bahus tul järkkihis. Ei maaren go
men hakema appu ja yks kaks mnuull ol kolmp poliissi niskasan. Mutt nek
kaks muut oliva nii hyvänahkassi kambraatej, ett ko hek kaunist pyysivä
mnuun dleema heijän gansas hiuka raastuppaha, ni mnää sanosi: "Saa kyll
tullakki, mutt menkkä edellt taikk tulkka mnuum beräsän, go, näättäk,
teijä seoran ei ole oikke hyväs maines, tiämäs." Ja sitt lähdetti ja
kaikk olis taas menn valla luanikkast, jos ei torill olis sattunn
olema jottan gaupungi herroj. Sillongost Belsebuub lens siihen
Gekälfalesmannihi, niingo se sikalaumahangi enne muino lens, ja hänen
dek vissi miäles näyttä voimias niill herroill. Kara pahus niingo
mikäkim beto mnuun graivärkeihin gii ja ruppe nyhjimä ja repimä mnuu
raastuvan drapuj ylös. "Kuule mitä snää siin ny meina, miäs?" -- mnää
sanosi ja heitin Gekälfalesmanni yli trapungaittette, nii ett yks
tuaksaus ol. Ja kaittet tekivä hänells seora. Mutt sillongost siin
rymyl nous. Kaikk kolm oliva mnuu niskasan ja oikke lujast siin
oteltti. Mnuu vaatten revittin dämsiks, mnuu sänttim baiskatti jumal
tiäs mihi, raastuvan drapus siirysiväs sinnt torin geskkohdam baikoill
ja viime mnää telosi nep poliisi yhte läjähä ja kallisti ne raatuvan
drapuk kaunist heijä ylittes. Ja sitt mnää läksin garama. Karasi sinn
Vanhangirkongattu päi, meni läpi Taka-Amblam biha ja siäld yli aedatte
Naulamäkkehe. Päträmäell mnää vast pysäsim buhaldama yhde eine. -- Ja
mitä mnää sillo nää? Eiköst yks niist poliisettem bahuksist olit taas
mnuu hännäsän. No, mnää odoti händ ja ko hän dul mnuun dyän, ni mnää
kysysi, ett mitä hän oikke meina. Ei se mittä vastannk, kon dul oitis
mnuum bäällen. "Soo, soo poikan", sanosi mnää, "vai mnuu sylyhyn snää
tuppa. No, tul vaa." Ja sitt mnää löin gäsivarten häne ymbrilles ja
rutisti händ hiuka. Kamala mustaks sen daulvärkk sillo muutus, silmäs
seisosiva ulkonp pääst ja natisiva ai hänen gylkluuski hiukan, go mnää
händ siins sylysäm bidi. Ja ko mnää sitt olin darppeks miälestän händ
hyvänp pitänn, ni ei hän ens oikke ruvenn henkkiäs takka saama, eik
häne miäles enä lainkkan dehnk karat mnuu hännäsän. Eikän go hän läks
kiltist kävelemän gottippäi eik taanes kattonn. -- Ja mnää meni
Vetiskön danhvall ja siäld mnää tliin Durun diät uuden girkkmaa ja
Luistingalljo siutt tänn ja täsä mnää ny ole.
-- Niin, däsä oikke snää ole, Eifram, mnää sanosi. Mutt kyll täst
kamala jälklaskut tleeva. Esivallall ovap pitkäk käsivarre ja kyll snää
sen gourihi viäl joudu, vaikkas ny olek karkkum bääss.
-- Kyll oikke asi nii on, gon Galkke sano, vahvist Vilkk mnuum buhen.
Ja josas tahdo yässeks kotti, niin dee oikke aika mutk. Ment tuald
Sikahaan daitte ja pappia haa läpitt Ottaha.
-- Jaa, ett mnää läksisin gotti ilma sändeijän! Se o vale se! Ne mnää
mene ens hakema siäld torild. Kyll Maij muuton gamalast äkseerais.
Kyll mes sitt sain gamalast selittä asja Efraimill, ennengo hän ymmärs,
ett häne ol paras jättä sänttis kokkomat. Eik hän niist meiningeistäs
olis lainkka luapunn, jos ei Iiro olis luvann hakki häne sänttis ja
tuad ne Ottaha.
Mutt ei Efraim ymmärettävästengäm belastann nahkatas lai ja oikkeuden
gynsist. Pari viikko se jälkke -- me asusi sillo jo mekkin Gatavkaris
-- häne asjas ol esill raastuva oikkeudes ja sakko tul niim bali, ettei
Efraim taitann ajatellakka niitte maksamist, muttkon kahdellk kymnellp
päeväll vett ja leippä Kakolas häne nek kuitat täydys. Nii ett se häne
edesäs nys sitt ol, juur niingo me oll ennustannukki.