En mnää händ ymmär, mitä se Vilkun gans oikke ruvetan dekemän, go se
kaikk uudek konsti ja tavak koht onkkehes otta niingo mikäki hapo.
Ajatelkkast ny vaan dämmöstäkki asja, ko mnää ny juttlen deill.
Ol näättäk nii, ettei Vilkk olik käyn Anundlas ussemppam bäevä ja ko
mnää siit ymmärsi, ettei asja ny oll laillses maneeris, ni mnää pisti
itten ehtohämys Tasalaha. Ja nii oikke ol, ko mnää auningoitti. Huanos
karssas ol kaikk, kon diädättäk Vilkk makas sängys, pää niin
dollattunn, ett hänen galjuunastas näys vaa silm ja hiuka doist
suupiäld ja toinen gontt ol stötätt tyynyill ja sandpusseill ja
kamalast kapaloitt seki. Sängy viäres hänell ol tool ja sem bääll ol
koko rykmentt tropp-potuj ja kalitoopp ja klasi ja lusikk ja jumal tiäs
mitä sälä. Nii ett lasareetild oikke se näytt, se Tasala sali täll
haava. Eritottengin gon ei koko salis näkynnp paitt sänkky ja tooli
sängy viäres mittä muit meeblej ko yks toinen dool viäl akkna all.
-- Oleks snää kippi, kysysi mnää Vilkuld vihdo viimen, gon ens oll
ihmetell niit hänen dolloijas pääs ja jalas ja hiukan gatell ymbrillen.
-- En, en mnää kippi ol, vastas Vilkk, hiuka loukkandunn vaa.
-- Vai oles snää loukann ittes -- -- -- Händäst meeblis sitt. Mihi ne o
joutunnk, kon dääll o niingo ulosmittaus olis käynnt teill?
-- Ulosmittaus! Tiäd vähä! Em mnää usk, ett kukkan dlee sanoma, ettei
Tasala Vilkk olis velkkatas maksann ilma ulosmittaust. -- Vai ong
snuull mittä saamist mnuuld? -- -- Ulosmittaus!
-- No, mutt kamala säserällp päälls snää ny olekki. Oleng mnää sanonn,
ett tääll o ulosmittamas käytt, muttko ett tääll näyttä semseld, kon ei
tääll meeblej tämä enemppä ol. -- Mihi ne ova muutetu?
-- Ei niit mihinkkä muutett ol. -- Ne ovas snikkrill.
-- Vai snikkrill. -- Kuingast mnää se ymmärä? -- Olip ne hyväs kunnos
kaikk, ko mnää tääll viimen gäve.
-- Olivak kyll nes sillo viäl kunnos. Mutt ny ei ne ol enä. Niit
jouduta ny vähä rukkama.
-- Niin, domsist snuum buheistas em mnää tul hullu harmamaks, nii ett
kyll mnää tahdoisin guulls snuu selittäväs oikke lailes, kuit tämä asja
lait oikke o.
-- Saa se selittäkki. -- Ist ny -- -- ai helkkris -- -- älä sillt
toolill ist! -- Mnää pelkkä, ett seki on gonttpual, vaikk se ehjäld
näyttä. -- Mutt ei hes saann niit kaikki yhdellk kertta kulkema
snikkrill. -- -- -- Nii händ, ei täsä mailmas saa ai ulknäkköhö luatta.
-- -- Kuule, tyhjennt tämä tool, kon däsä sängy viäres o ja ist sem
bääll. Se o ehi, mnää takka se.
Mnää oll näättäk yrittänn ottas sen dooli siäld akkna ald. No nii, mnää
tyhjensi sitt kaike sälä sild toolild, ko sängy viäres ol, istusi ja
sanosi Vilkku, ettän ole valmis kuulustlema häne selitystäs. Ja ko
Vilkk sitt ol saanns sen goippes häne miälesses tällinkihi, ni hän
algo:
-- Nii, nääks Kalkke, ei täsä jutus mittä se ihmelisemppä ol, ko ett
mnää ole ruvenn harjottlema semmost fransklaist paindlemist.
Ymmärtä se, ett mnuu naurutt semne selitys. Mnää nauro niin, etten
vähäld aikka ruvenn henkkiän dakka saama.
Vilkk katos mnuu vähä turkasen giukusest hetke aikka ja sitt hän sanos:
"Pahustak snää siink krikota?"
-- Mitäst mnää muut teen go naura. Kuule, Vilkk, lakk ny jo semsist
kureist. Ajattlest nys sendä, ett snää ole jo vanh miäs. Kyll snuuld ny
jo saava jäädp paindlemise. Olkko hes sitt fransklaissi taikk
sakslaissi, taikk ammeriikkalaissi.
-- Vanh miäs! Mikä vanh mnää ole! Kuis snää semssi jahta! En ol viäl
kuudengymmneviidengä, en isold aikka. Ja mikä semne sitt o miähe iäks?
-- No, niin. Ihmelisest kyll snää oles säilynns se ikkäseks miäheks ko
snää ole, ja kiit Jumala siit. Mutt kuule, mitä hyätty snuull o semsest
paindlemisen daedost?
-- Jaa, ett mitä hyätty siit o? No, kyll snää kans kysele, niingos
olsis silmä ummes kävell näin viimesin vuasin. Eks snää ol huamannk,
kumse aja ny ova? -- -- Snää kävele esimerkiks kadull ja fundeeraskle
yht ja toist ja olek kukatiäs hyvingin dytyväine maalisse olohos. -- --
Nii, sillaills snää siink kävelek, ko snuu vastas tlee joku julmett,
kon dainautta snuu nyrkilläs päi silmi, nii ettäs nääk kaike mailman
gomeeti ja planeeti hyppävä edesäs. Josas ny oles semnen, go esimerkiks
snää, kodes tiäd yhtikäm behu fransklaisest paindlemisest, ni snää olet
tytyväinen ossahas. Mutt josas taedaf fransklaist paindlemist, nii snää
otas se ilkkeme niskoihin gii ja lyäs sen gattuhu, nii ett tuul viä
palase.
-- Kyll mar asi vaa nii ongin gos sano -- Sillaill oikke -- En mittän
diäd. Taita mar ollp perätengi hyädylinen dait se fransklaine
paindlemine.
-- Nii, gyll mnää se vaa nää, ett snuull on doist kiäles ja toist
miäles; ett snää sanalls sanott sisimäsäs pane mnuu semse vähävitin
girjoihi, mutt älä tee stää, Kalkke. Kyll asja lait on diädäks sendä
nii, ett snää täsä kaahottlek, kodes ymmär otta aja merkeist vaari. Es
snää vaevanen diäd yhtikä mittän gäsivarsotteist ja olkvarsotteist. Es
snää tiäd, kuis sillat tehdä Lindéni otteis ja jos joku ahdista snuu
dubla Nelsonill, ni mnää ajattle, ettes snää lainkkan diäd, mitä sillon
dehdä.
-- Kyll oikke asi nii ongi, ett em mnää stää tiäd.
-- No, älä siins sitt hirvittel, muttkon goit otta esimerkki mnuust.
-- Kyll mnuuld taitava ne asja jääd jo. Mutt ihmelisem bali snää jo ole
ovenn, ko snuum buhesasikki jo o niit paindlemise ammattihin guuluvi
sanoj niim bali, etten mnää ymmärp pualiakka siit mitä snää sano.
-- Nii -- siinäs se ny nää. Kaikki stää oppe, ko vaa o oppemise halu
ihmses, nääks.
-- Sillaill oikke. -- Mutt kukast snuu opettajas o oll?
-- Suutar-Jokko. Mnää ole, nääks, jo kauan dätä paindlemise oppi
fundeerann. Ja sitt tuana yks päev, ko mnää näi Suutar-Jokko, ni mnää
kysysi, jos hän ruppeis niingo opettama mnuu. Ja kyll se poik vaa
valmis ol siihen doimehe. Hän dul tänns sitt yks ehto, kattel tätä
huanett ja sanos: "Vähä ahdast täällt tlee, mutt ko nua meeblis
siiretän göökkihi, niin gyll tämä päis käy."
Muttko mnää sanosi siihe, niin gos hyvi ymmärä, ett ei niit köökkihi
sunkka viäd, sillett kyll muar sitt kamala rymyli nostais, ni hän
vastas: "No, viädä nep pihalls sitt siks aikka."
No, ymmärtä se, ettei semnengä mnuu miälestän hyvä konst oll. Kuka
tällaills syksyll meeblis pihall veis, konei tiäd, kosk tlee sade ja
siin ne ovas sitt pilall. -- Eks snääkin dykk nii?
-- Tykkän gaiketakki. -- Tämsill märjill ilmoill ne aukkeisiva yhtäkki
liimauksest ja siin nes sitt olsiva.
-- Sillaill oikke. Ja sendähde mnää sanosingi Jokkoll, ett anneta
meebli ollp paikallas ja paineskella varovast.
-- No, mitäs Jokko siihe vastas?
-- Kyll se ens ol vähä fundeeravaise näköne, mutt sitt se silmä
rupesivak kiildämäm bääs ja se vastas: "Niingos sanosi. Painella
varovast."
Ja sitt hän rupes näyttämä mnuullk kaikk otte. -- Mutt es snää, Kalkke
park, taedt tiättä edes stää mitä otteill meinata. Ja niitte ottette
nimityksi es snää kukatiäs olk koskan guullukka. Niit ongin diädäks
vähä kamalam bali.
-- Se ongi sitt vähä ihmelist. -- -- -- Nii händ, engä mnää näis asjois
lainkkan gii ol.
-- Mnää arva se, miäs park. -- No nii, ja ko hän ol ne otte mnuulls
selittänn, ni mnää riisusi vaatten ja vedi uimhousu jalkkan. -- Ne
oliva Jokko omasutt, ne uimhousu. Ei mnuull nääks semssi ol. Mutt hän
ol ottann nef fölihis mnuu varte. Ahta ne mnuull oliva, niingos ymmärä
ja ne ratkesivakki sitt.
-- Älä ny hulluijas. Vai alastomint tep paindlitt.
-- Kuingast sitt. -- -- Oi voi sendän, go snää olet tiätmätön näis
asjois. -- Nii, nääks, mnää oll alaston, uimhousu vaa jalas. Ei Jokko
riisunn muttko jakkus ja liivis, ko hän -- niingo hän sanos ja niingon
dosi ongi -- om bali enemän dottunnt tämssem bisnessihi.
-- Jaa-a, ja kuingast sitt käve?
-- No, sitt me algo. Ja se ol tiädäks aika touhu ko meijä lisseks
täydys pittä niin gova murhett meebleist.
-- Ymmärtä se, ett siink krahin gäve.
-- Käve siink krahin. Se snää saa usko. Ja, tiädäks, kyll nek konstis
sendäm bali ihmist auttava. Ko se Suutar-Jokkom bahus paiske mnuu
niingon ginnast, vaikk mnää vissi ole händ vahveve ja vähä aika laills
sittengi. -- Mutt se o se konst nääks, ne otte ja nes silla ja muus
semse, joist es snää tiäd yhtikä mittän, gon dekeväs se, ett heikomb
miäs voitta vahvema.
-- Kyll mar tait ja harjotus pali semsesäkkin doimes vaikutta. Kyll
mnää se uskongi.
-- Vaikutta se, vaikutta händ. Pahuksest oikke se Jokko mnuu viskel ja
vaikk mek kyll koiti -- niingo sanott -- ol varovaissi, nii eiköst
katkennukki siins sendän gondip parild toolild.
-- No, mutt miksett jättännk kesken goko paindlemist, kon de huamasitt
ett meebli nii vaaras oliva?
-- Oi voi, sendän Galkke. Nys snää juttlet taas juur niingo semne
juttle, kon ei tiädp paindlemisest yhtikä mittä. Luuleks snää, ett
paindlemises kerkke semssi huamattema. Ei siint toolin gondej katell,
muttkom bidetä vaari vastustajain biänimistäkki meiningeist --
Jälkkembäi mekkin vast niitten doolitte haaveri huamatti.
-- Vai sillaill. -- No, ja kuingast sitt käve?
-- Annast oll ny, ni mnää juttle. -- Nii, sitt käve nii, ett mnuu rupes
harmittama se, ett Suutar-Jokko mnuu siinp pyärittel ko vippri. Mnää
pasasingi sitt pääll ja pisti yhtäkki ämmängouku joukkoho ja yks kaks
Suutar-Jokko makas laattjas niingom blaastarklapp. Se ol vähä aika
täräys tiädäks ja kaattuisas hän vet kumohom biirongi. Ja kaikk muarim
bosliindoka ja vaasivärki menivä vallan gräämiks.
-- Kas sillaill. -- Sitt tek kaiketakki vihdo viime lopetit se lysti.
-- Niin, gyll mnää lakann olsi ja huusingi Jokkoll ett: "Lakata ny jo.
Kyll mares se nääk kuka täsä lopuldakki vahveve meist o." -- Mutt hän
ol kiukkune ja sanos: "Vai prakinguris snuullt tleeva miäle." Ja sitt
hän nost mnuu ylös ilmoihi ja viipott mnuu ymbärs ja paiskas mnuu stää
pöyttä vastan, gon dosa akkna all ol. -- Kylläs tiädäs, se pöyt, jong
päälls se "Lilli" häkk ol, se mnuun grensiskan häkk. -- No, se pöyt
kaadus ja mnää kans ja "Lilli" ja häkk joudusiva mnuu allen. Ja Jokkom
bahus hääräs mnuum bäällän ja sanos, ett hän vissim baina mnuu
harttemen laatjaha, nii ett nek kerrangi laattjas ova. Eik se paha
hualinn lainkka, vaikk mnää hoilasi, ett semne o valla mahdotond, ko se
häkk mnuu allan o. -- Nii ei se vaa lakann, muttkom bains ja pains. Ja
voi turkanen, go se satus, ko se linnu häkk ai vaa siäll mnuu allan ol.
Mep potkesi siins sitt, nii ett pöyt ja tooli lendlivä ymbärs mailma ja
konei Jokko vaa lakannp painamast mnuu harttemian laattjaha, nii mnää
rupesi vihdo viime huutama appu. Mikäst muuka mnuu autt?
-- Ei mikkä. Kyll mar jokane Jokkon diätä. -- No tliik kukka appuhu?
-- Tul oikke. Meijä muar tul. Hän ol onneks kerjennk kottik kirkost --
se ol viimis sunnunda, nääks, ko mep paindli -- ja hän dul koht
salihin, go hän mnuu huuton guul. Vähäm beljästynny näköne hän ens ol
mutt sitt hän girkasiki vähä kimjäst "Ryävreit!" siäppas katkennun
doolin gontin gättehes ja vet sill Jokkot päähä, nii ett siihen dul
aika aukk. Ja sillo Jokkon däydys hellittäkki ottes ja hän giros ja
läks pois. Ja kyll vaa sai mennäkkin, go mnuu ol toine nilkkan
venattann ja pääsän ol läpi ja seljäsän seittmändoist haava, ko se
linnuhäki rautlanga olivak kraappinn. Kylläs se ymmärräk, kui semne
rikken häkk kraappi. Ja jos es ymmär, ni menk kattoman donnk kakluuni
loukkoho, niis nää, ettei semse rustingim bääll ol hyvä maat, kon doine
sitt viäl koitta rutista harttemi laattjaha niim bali ko jaksa.
Mnää meningi sitt kakluuni nurkkahan gattoma ja kyll mnuu se sannot
täyty, ett kamalas reedas oikke se "Lilli" häkk ny ol. Se ol niingo
joku seonn rautlangvyht täynnk katkennuj paikoj ja joku noppul siällt
tääll.
-- Nii semne se ny o, puhel Vilkk siäld sängystäs, semne oikke, mutt ko
mnää täst kerkke, ni mnää ota se reperatsuuni alaseks ja kyll siit hyvä
jällt tlee.
-- Em mnää stää oikke usk, ett snää siit enä kalu saa, mutt koit vaa.
Ei "Lilli" ilma häkki toimen dul.
-- Snää oles sitt aika höperö -- -- -- Ei "Lilli" mittä häkki enä
tarvitt. "Lilli" on guall. Ymmärräk kaiketakki snää se. Ko hän mnuu
allen joudus. Hän men niim blitiks, kom blitiks mennt taita.
-- Älä nyk kamaloitas! -- Kyll täälls sitt kuulem vahingoj tull o. Mutt
semmost siit hulluttlemisest tlee.
-- Nii händ. Tul oikke siin ensmäises harjotukses yks ja toinen glumm,
niingos nää. Mutt tämä sali on todestakki liia ahdas. Ensmäisellk
kerrall me menengin donnt tallim barsill.
-- Kui, mitä snää sano? -- Meinaks snää jatkat tätä toimitust?
-- Meinan gaiketakki. -- Kuingast sitt. -- Ei sunkka aljettu tyät keske
myäs jätet.
Sillo mnää suutusi. Ja ong ihme, ettän suutusi. Ja mnää annoingi sitt
semse ripitykse Vilkull, ettei hän semmost olis saanukka isso aikka.
Kyll mnää se vissin dakka. "Paindel ny", mnää lopeti saarnan, "paindel,
siks ettäs olep palottann joka luun, go snuu syndises kropasas o ja
ruupus saadan goot säkkihi ja viäd Nummell." Ja sitt mnää läksi.
Mutt kuistilt tull Tasala muar mnuu vasta. Ja ko hän näk ett se oll
mnää, ni hän rupesi itkemä ja selittämän, guik kauhja semne
fransklainem baindlemine sendä o. -- "Ajattles, Kalkke", hän sanos,
"kon gaikk meijä sali meeblin ova ny vialoise ja rikkeme. Kaikk muup
paitt sänkk. Ja kaikk nep posliinvauvasek, kom biirongim bääll oliva,
ova nuuskun. Nekki mnää mummu vainald pere. -- Ja 'Lilli' park sitt!
Tiädäks, ko hän vaevane men niim blitiks, ett hän ol juur niingo
viherjäine sametingappal ja siink kaks prikkusilmä nääks, Kalkke. -- --
Oi voi sendä. Ja Vilkk meina jatka ai vaa stää paindlemistas, ko hän
däst parane. -- Kuule, Kalkke, eks snääkä sais hänem bäätäs käändymän
däsä asjas. Kyll mnää hyvän galaasim bansin doime, josas saisi Vilku
miäle muuttuma."
-- Niin, gyll mnää parastan goita, muar kuld, mutt kyll mar te Vilkun
diädätt, kumme hän on, go hän gerra jotta om bäähäs saann. -- Mnuun dul
muari oikke surk.
-- Nii händ, ykspäine oikke hän on -- -- gamala ykspäine, huakkal
muar. Ja ko se Iiroki o reisus. Mnää luule, ett hän glaarais tämängi
asja.
-- No, jos nii on gon de luulett, ni ei sitt hättä ol. Sillett kyll
Iiro koton o Saksareisustas, ennengo Vilkk noild hiilild nouse. Se o
viss asi se.
-- Niing snää luule, sanos muar ja ol oikke ilose näköne jäll.
Mutt mnuu harmitt hiukan, go muar, niingon kaikk muukkin, durvas
Iirohon, go hän hädäs ol, vaikk hän muuto ol ensmäissi klummima Iirot,
ko niikses tul.
Vaikk kyll asi nii o, ett Iiro siit Vilku fransklaisest paindlemisest
lopun dek, ko hän gottit tul. Ja vähä nässist sittengi. Mutt siit saada
jutellk kukatiäs joskus toiste.