Ulos mailmaha viä
Meijä jäljetön diä
Merell laudottem bääll.
Kauas pois pala miäl,
Kauas sinn, misä auring ai lämmindäs lua,
Misä huajuvap palmu meill varjoas sua.
Ko siällt tarppeks o olt, ni mek kotti jällt tlee.
Hiivuvee, haaluvee, hiivuvee.
Meri käy, must o yä,
Puijep paukku ja lyä,
Köyde vingu ja soi.
Kapteen huuta: "Ohoi,
Ylös mastoihi reivaman goht joka miäs,
Ny o viimene hetk meijän dullk kukatiäs!"
Jumal tiätä, jos koska mek kotti jällt tlee.
Hiivuvee, haaluvee, hiivuvee.
Meri rynnist ja riäh,
Nous ja vahtopäis kiäh,
Katkas köyde ja puu,
-- Nii me vastusta snuu!
Meijä rohkeutt vasta snuu voimas ei aut.
Jos es voitto meills sua, meill o aaloisas haut.
Brassip piukkan, gyll kerra mek kotti jällt tlee!
Hiivuvee, haaluvee, hiivuvee.
Nii ett flikk, älä itk,
Vaikk se matk o niim bitk,
Yli valdmeren gäy,
Misä rannoj ei näy.
Jumal hallitte aalo ja taeva ja maa,
Jos hän dahto, ei kualem meit saalikses saa.
Älä itk, rakas flikk, kyll mek kotti jällt tlee
Hiivuvee, haaluvee, hiivuvee.
Kyll se muuttu se retk;
Aika riämune hetk.
Niingon gompassi neul
Meijä astian geul
Käändy pohjossi. Lämmiä maa jäävät taa,
Kodoranna me nähds saa ja syndymämaa.
Ilo sillo o suur, ko mek kotti jällt tlee.
Hiivuvee, haaluvee, hiivuvee.
Joka värsy lopp-puale me veisasin gaikk yhdes ja oikke juhlaliseld se
kuulusiki. Vilkk komens joka pojan, gon ganaalim barttall ongell istus,
tranuma meijäm baattian ja ol stää tytyväiseve mitä enemä hän sai
fiirat fongliina matka varrell uusill miähe aluill. Ja kyll niit
kartus; tiätä sen, go niit poja nolkej o ai niim bali kanaalin diäll.
Viime heit ol kolmattkymmend meijäm baattian vetämäs ja ko he välist
karasivakki, ni me meni nii ett vesi kohis fööris. Iiro veisas vooro ja
soitt vooro harmonikka. Vilkk ol suu messingis ja kamalan dytyväine ai
vaa. Mutt oliva aim bojakkin dytyväissi, ko Vilkk hamina sillan gorvas
anno heillk kakstoist markka tasittavaks ja sanos: "Tosa on deillp,
poja. Näättäk, merimiäs o herr ja häne vaimos o frou, ain go mais
olla."
Kapteen ja styyr ja pari miäst oliva jo enne meit buuris ja ko ol hyvä
tuul näi aamuste, ni olivak kaikk valmistukse lähtö vartem bian dehdy.
Luutsjöösiki liähus jo fokkmaston dopis ja pia me oli nii valmi, ett me
vaa odoti luutsi. Kapteen ol jo kerjennt troppris ottama eik styyrikä
oikke selkki oll. Ja konei luuts tuli niim bian gon gapteen doevos, ni
hän giros ja sanos: "Pahukse luutsip, pelavak kortti eik hoidt toindas.
Mutt mitä me heit odota. Seili auk vaa ja ankkur ylös, ni mnää seilam
bahus soikkon glyyvarbummi heijä akknastas sisäll ja käänän gorttpaka
heijä nokkas all. Kyll mar hes sillo sitt meijängi huamatteva."
Ja kyll "Rojohoppes" nys semnem bestättning ol, ett se tämse oorteli
vähä äkkin däyttänn olis.
"Täst tlee lysti", sanos Iiro ja huus miähill: "Pankkast äkkin dyä
käymäm, boja!" Ja Vilkk hirvittel niingo susi kuuvalos.
Kaikeks onneks luuts tliiki juur ko ankkri hiivatti ja nii se odotett
lyst men miäste noka siutt.
"Rojohoppeks" stää meijä laevatan haukutti, mutt mnää oli se mond
kertta nähnt täydes seilis ja tiädä, ett se nykki ol vähä komjas
parsell, ko se joka riät levjän juhlalisest niingo joeksin läks
mertkyndämä. -- Ja mikä sen gaunemb nähtäv onkkan go laev täydes
seilis!
Pia oliva väkipyärä laann natisemast ja kaikk brassik kiinitety ja mes
seilasi ulos, nii ett vaht kohis fööris. Nojattim bäi reelinkki ja
katelttin go Rauma hamin ja kirkondorn katosiva enemä ja enemä
näkyvist. Kokkiki jätt rua laittamises, seisos kabysi oves ja kattel
päin Getungalljo, ja ko mnääkin gäänsi silmän sinnppäi, ni mnää näi
yhde nuare flika haahmom biirtyvän girkast taevast vast nii selkkjäst
kom baperist leikatt kuva olis ollk kiinitett sinisellp pohjall. Siäll
oikke seisos koki morssi ja huiskutt liinatas -- ja itk. Mnää tiädä,
ett hän itk. Siäll Lonsin Getungalljoll o mond kyyneld vuadatett, surun
gyynli ko laeva ova lähtenn ja ilon gyynli ko laeva ovat tullk kotti.
Siäld ne ensmäiseks aim balja silmi näke, ko net tleeva, ja siäld niit
taita seorat, siks ett ne näkyvist kattova. Sill olis paljo juteldava,
sill Lonsin Getungalljoll, jos se taedais ilmotta, mitä niitte
vaimihmste miäles o liikkunnk, ko se harjald läpi vuassadatte ovak
kauas ulos merellk katell.