Ol ihmelisen gaunis ja tyven aamu, ko "Rojohoppe" väki siins seittmä
aikka ol koos kanali vahtkopin dykön. Haminast kuulusivat tutu ääne:
väkipyärätten kitkumise ja ankkurpeletten gilaukse ja ainasent taustan
niill äänill näin dyäaikans sadotte girvette ja mookrette isku. Välist
nes satusiva viäl puttoma yhtaikka ja sillo ol niingo hiittem bäämiäs
olis lyänn nyrkkis haminan galljoihi. Joukkoho sekosiva miäste
veissavall äänellk kohotetu oohii-oohei-huudos, se viimene hei nii
lyhkäsen ja terävän, ett tämsis toimis valla outoki olis ymmärtänn, ett
nys se väeryhm kokko kaiken darmos yhtesse, voimakkassem bonnistuksehe.
Mnää kuulustli hetke aikka tätä tyä jättläisvirtt, kuulustlin, guik
kaikk nämä äänet teräväst kajativa haminan galljoist, ja mnää nautesi
siit. Se ol musiikki mnuun gorvisan ja mnää saa ne ääne muiston ja
miälkuvituksen avull viäläkkin kosk hyvänäs toistuma -- --.
Pali ol väkki meit saattamas, äidej, muiji ja morssemi. Mnää huamasi,
ett kokillakki -- yks nuar pois Vasaraisild -- ol morssi, vaikk hän
vast toisse reissuhus läks. Ei ne muus stää huamannukka, mutt mnää
näin, go häm bist ittes makasiini nurkan daa ja ko hän dul siäld, ni
hänell ol yks pari uussi sukki poviplakkris. Ja semse ova varma merki
niis asjois. Iiro ymbärs kiäpus niim bali vaimväkki, etten mnää ruvenn
heit räknöittemängä, ja Tasala Vilkk puhel hulluijas niingo ainakki. Je
enemä siins sitt naurettin go itketti. Nii ett paremi semmost hulivili
seora se ol ko "Rojohoppem" besättning.
Ko sitt kaikk sälä ol saatt laeva issom baattihi, ni Iiro käsk
kaikkette miäste menns siihe istuma. Hän ja Tasala Vilkk oliva näättäk
puhunnp pari kolm nuart poikka, ko seisosivas siin ja kattliva meijä
lähtöän, vetämäm baatti köydest kanaali suuhu. -- "Haaluvee poja!"
sanos Iiro sitt, hyppäs paattihi ja rupes veissama.