"Rojohoppe" viimene reis
Tasala Vilkk opettle fransklaist paini
Kuik Katavkari Efraim lukema opes
Tasala muarin dalongaupp
Linnalan gorsteeni
Katavkari Efraimin golm juttu
Priki Efrosiina
"Rojohoppe" viimene reis
I
Niingon gaikk vanhema raumlaiset tundeva ja tiätävä, ni se Aguksen
gapteen ol semne viheljäine, ettei hän osann järjell hantteerat stää
ainett, ko met tähä aikka mailma Raumall litra-aineks sano, muttkom
bist ittes, vaevana, hyvi usse semsse reedaha, ettei hänest aigottaisin
dahtonn oli mihinkkä -- Mutt jokattell meill o meijä vikan ja niingo
sanott Aguksen gapteen ol paha litrarna. Sendähde frou oliki ai fölis,
kon gapteen reisuijas tek ussemitte Saksaha, -- Flensburihi, Lyybekkihi
ja Appenraadehe -- mutt välist Englanttihingi saakk. Aguksen gapteen
omist näättäk piänem barklaevan, go ol "Hoppet" nimeldäs. Vanh ja huan
se jo sillo ol, ko hän se ost, ja "Rojohoppeks" stää kaupunglaisten
geske sillo jo valla nimitetti, mutt ko se ol alkkuas vahvast rakenett,
niingon gaikk astjas siihe aikka mailma rakenetti, niin goos se ai vaam
bysys ja reisuj sill yhtmittan dehti, niin go sanott. -- Sillaill
oikke.
No sitt käve syksyll viis vuatt niitten göyhätte vuassitte jälkke nii,
ett frou saerastus, juur ko alos ol täydes lastis ja valmis lähtemä.
Eng mnää lainkka ihmettell, ett frou saerastus, sillett kyll sendä o
liiaks vaaditt vaimihmiseld, ett hänem bitä vuaskaussi laevas olema.
Mitäst semne suvell mittä olis, mutt keväsi ja syksysi siäll o mond
kertta niin dylkkjä olo, ett miähengi o siint täys kärsimine saatikk
sitt vaimihmse. Ei heijä ruumis stää kest ja siin ruppevakki sitt
gleinimboltte ja kynsilise ja heimeroodtaudi ja jumal tiäs mikk käymä
heijän gimppuhus vähä nässist. Ja nii ain gäve Agukse frouangi. Maihi
hänen däydys jääd ja konei hän sillaills sitt saann ollk kapteeni
kaittimas täll reisull, ni hän lähett sana, ett mnää tliisi hänem
buheilles. Mnää meni ymmärettävästengi, ja ko siin ens ol puhelt yht ja
toist mailma menost, ni hän sano: "Kuule Kalkke, ny o asja lait nii,
etten mnää pääs fölihin däll reisull. Eks snää, kos ole semne jämtt
miäs, menis konstiks 'Hoppehen' dällk kertta. Mnää olsi sendäm bali
levoliseve sillaillk, ko se styyriki o, niingos tiädä, vähä nii ja näi
niis ryyppasjois."
-- Nii händ, semne oikke hän o, vanh Ilose Heikk, kyll hän vaan
dunneta, jua ja prällä merell ja mais ja o stää paitt täynn
kaikengaldassi koerangurej, mnää sanosi. -- Ei siin ol eno settätäs
pali pareve, mitä kapteenihi ja styyrihin dlee. Mutt jos frou luule,
ett o joksikki hyädyks, ett mnää mene heijä fölisäs, niin gyll mnää
valmis ole lähtemä.
-- Niin, gyll oikke olis yks siunatt asi, josas mensi.
-- No, mene, mene mnää, vaikk kyll niin dosi o, ett em mnää menn
meinannk, ko mnää tiädä, ett Tasala Vilkk om boosun ja Hakkri Iiro
timberint tällk kertta "Rojohoppes" -- -- -- antteks "Hoppes" mnuum bit
sanoma.
-- Sans snää "Rojohoppe" vaa. Mutt kuule, eiköst ne ol hyvi merimiähi
kumbakin, Dasala Vilkk niingo Hakkri Iiroki?
-- Ova. Kyll "Rojohoppes" täll haava o mitä merimiähen daittoho ja
kokemuksehen dlee semnem besättning, ett semne o harvas laevas. Se
teijän gapteeniki, vaikk hän -- mnää sano sen deill oitis päi silmi --
o semne väkevätte orj, ni se sanovas sendän gaikk, ett semmost ei olt
toist bestikki tekemä ja höyde ottaman go hän. Ja hän deke se ja
räknöitte kaikk ulos, vaikk hän o niin gännis, ett hän duski seisomas
pysy.
-- Nii, nii, san muut, Kalkke. Hyvä miäs hän olis gaikim bualin, gon ei
hänell olis stää vikka.
-- Hyvä oikke; miästem barhait. Eik paha kettä muut ko ittiäs vasta. --
Ja taitav merimiäs o styyriki, o vanh ja tottunn niingon Dasala Vilkk
ja Iiroki.
-- No, mutt ei asjas sitt hullumallk kandill ol.
-- O vak kyll sendä vaa, frou hyvä, sillett kon golms semmostakki miäst
ko Ilose Heikk ja Tasala Vilkk ja Hakkri Iiro joutuvas sama reissuhu
samall aloksell, niin, diätäk frou, niit ei kaittik kukka ja kyll siin
vissin goerangurej tehdä niim bali, ettei sill ol mittä määrä. Kyll vaa
o semnem baikk, ett pelkkä mnää stää reissu. Mutt jos -- niingon jo
sanosi -- o joksikki lohdutukseks frouall, ett mnää mene fölihi, niin
gyll mnää lähde.
-- Kyll mnää ole niin giitoline, etten stää sannot taed, josas lähde
heijäm barisas.
-- Lähde mnää, lähde händ, mutt kuulkkast, kyll mar "Hoppe"
asikureeratt o?
-- O oikke ja täydest hinnast.
-- Se o hyvä se, sillett mnää ajattle, ett me joudu enemäst pääst
praksiissi seilaman, gon gapteen semne o eik styyr ol oikke
naplikatsuunis sisäll.
-- Oi voi sendä, auningoitteks snää semssi, ett te mäkke seilatt?
-- En juur semmostakka, mutt kaikki täyty ajatellk, ko semsse reissuhu
lähdetä.
Ja nii mnää sitt elokuu lopull 1872 joudusi nii merkilisell matkall,
ettän muista se, niingauan gon elä, vaikk moni muu reis jo pakkaki
unhottuma. Ja eiköst oli niingo ylhäld näht, ett kaikest mnuu
vastambyristelemisestän hualimatt met taas oli yhdes buuris, mnää ja
Tasala Vilkk ja Hakkri Iiro.