mielestä arvokkainta mitä hän varsinaisen virkatoimensa ohessa on
onnistunut aikaansaamaan ja varmaa on, että se yhdessä Cygnæuksen omien
lausuntojen kanssa ratkaisevasti vaikutti niihin, joiden vallassa oli
asian lopullinen päättäminen.
Sen varsinainen merkitys hänen elämäkertansa kirjoittajalla on
kuitenkin siinä tavassa, jolla Soldan vastalauseessaan mielipiteensä
esittää. Siinä pistää siinäkin esiin mies, joka aina ottaa asiat
suurelta ja laajalta kannalta, joka aina näkee edessään periaatteita ja
asettaa ne lähtökohdaksi. Mutta tuo totinen, välistä melkein
juhlallinen tapa ei kuvaa ainoastaan Soldanin luonnetta, vaan myöskin
hänen aikansa luonnetta, jolloin kaikilla puuhilla isänmaan ja kansan
hyväksi, niin suuremmilla kuin pienemmilläkin, oli aatteellinen ja
ihanteellinen tausta. On kuin näkisi Fredrik Cygnæuksen suuret liikkeet
ja rypistetyt kulmat. Kysymys näennäisesti niin vähäpätöinen kuin
käsityöopettajan asemasta ja palkasta kasvaa suureksi, koko kansan
tulevaisuuteen vaikuttavaksi asiaksi.
Niinkuin jo olemme maininneet sai Soldan maan rahapajan järjestämisen
tehdäkseen. Ennen tätä suurta käännöstä hänen elämässään tapahtui siinä
toinenkin: perheen perustaminen. Ett'ei hänen sydämmensä paleltuisi
kuoliaaksi -- sellaisesta kuolemasta hän jo kerran ennen elämässään
sanoo oireita tunteneensa -- ja ett'ei hän aivan auttamattomasti
joutuisi raudankovain periaatteittensa uhriksi -- kävi hän kohta
Lapista palattuaan syksyllä 1860 noutamassa itselleen puolison
Saksasta, entisen oppilaansa Ameriikan ajoilta, neiti Maria Müllerin.
Keväällä seuraavana vuonna on hän jo uudella alallaan, valmistumassa
suurimpaan käytölliseen tehtäväänsä maansa palveluksessa, rahapajan
perustamiseen, jonka tuli olla valmiina toimeensa ja alkamaan työtänsä
heti kohta, kun Suomi oli saava oman rahakannan. Hän teki kesällä 1861
matkan ulkomaille, Ruotsiin ja Saksaan, tutustuakseen siellä oleviin
rahapajoihin. Langensköldille kirjoittamissaan kirjeissä ja
lausunnoissa tekee hän selkoa havaannoistaan. Niistä päättäen oli koko
tämä suuri ja meillä tuntematon laitos alusta loppuun saakka hänen
toimeenpantava. Hänen oli tehtävä piirustukset itse rakennukseen, hänen
hankittava koneet, hänen pidettävä huoli kaikista yksityiskohdista,
suurimmasta pienimpään. Tunnollisempaa ja taitavampaa miestä siihen
toimeen ei olisikaan voinut toista saada. Eikä olisi ollut varaa
valitakaan. Hän oli itse paras esimerkki teknillisen taidon alhaisesta
kannasta maassamme, sillä hän oli ainoa, joka voi tähän toimeen tulla
kysymykseen.
Työ, jonka Soldan tässä tärkeässä luottamustoimessa suoritti, ei
suinkaan ole vähäisimpiä oman rahalaitoksemme historiassa. Lähinnä
Langensköldiä ja Snellmannia on ansio muutoksen onnistumisesta
Soldanin.
Kun ei tässä voi tulla kysymykseen yksityiskohtainen selonteko
rahapajan perustamisesta, mainittakoon siitä vaan muutamia kohtia.
Lokakuun 9 p:nä 1862 kirjoittaa Soldan olevansa täydessä puuhassa
saadakseen rakennuksen alulle ja seuraavana kevännä huhtikuussa
ruvettiin sen perustusta panemaan. Työ oli käynyt hitaasti, kun
harrastus sen menestyksestä Langensköldin eron jälkeen oli laimentunut,
mutta kun Snellman samana vuonna heinäkuussa oli saanut ohjakset
käsiinsä, jatkui työ suurella vauhdilla. Elokuussa kirjoittaa Soldan:
"minulla on ollut hirmuinen kiire yhtä mittaa, kun rahapaja alkaa
valmistua ja tuhannet pikkuasiat ovat toimitettavat. Nyt ovat kaikki
pienet kapineet tehtävät kuparina muiden seppien luona, piirustuksia ja
suunnitelmia kaikkeen odotetaan tähän minulta. Ympärilläni on alituista
hälinää -- puuseppiä, mekanikoita, vahtimestareita -- lausunnoita
senaattiin j.n.e. Mehän aiomme ruveta lyömään rahaa jo tänä syksynä."
Niin tapahtuikin. Syyskuussa kohosi rahapaja korkealle Katajanokan
rannalla ja Lokakuun 15 p:nä 1864 on työ siinä ehtinyt niin pitkälle,
että ensimmäinen satanen yhden markan kappaleita on leimattu. Siitä
lähtien alkaa työ käydä täydellä vauhdilla. "Moni on kyllä jo ollut
kärsimätön", kirjoittaa Soldan äidilleen joulukuun 8 p:nä, "mutta 3 tai
4 kuukautta tällaisen laitoksen esipuheeksi oli kuitenkin kovin lyhyt
aika ja minä puolestani olen varsin tyytyväinen, että jo nyt olen
voittanut kaikki vaikeudet, jotka seuraavat työväen täydellisestä
tietämättömyydestä ja tottumattomuudesta tässä erikoisammatissa.
Huomenna (jouluk. 9 p:nä) jätetään ensimmäinen sarja hopearahoja,
30,000 markan kappaletta, pankkiin, joka summa vastedes tultanee
antamaan joka kolmas päivä."
Ensimmäisen leimaamansa kiiltävän ja kauniin hopeamarkkasen, jonka
alakulmassa oli hänen nimikirjaimensa S, lähettää hän joululahjaksi
äidilleen. Se oli varmaankin riemunhetki vanhukselle, jolle tuo pieni
kapine oli kuin sinetti hänen poikansa elämänkirjassa. Ensimmäinen oma
suomalainen raha oli pieni sinetti koko kansammekin elämänkirjassa ja
tuotti sen siihen painaminen epäilemättä vilpitöntä iloa miehelle, joka
oli saanut tehtäväkseen tuon sinetin valmistamisen. Suomen vaakuna
Suomen rahassa ynnä postimerkki-vainajissamme, jotka nekin lienevät
olleet Soldanin piirtämät, on levittänyt tietoa Suomesta ehkä enemmän
kuin mikään muu tapa tehdä sitä tunnetuksi.
Paitse varsinaisia virallisia tehtäviään oli Soldanilla sen lisäksi
suuri joukko muitakin käytöllisiä sivutoimia, joista hän hyvän asian
vuoksi ei voinut eikä tahtonut kieltäytyä. Niinpä hän jo v. 1862 oli
valittu Teollisuusyhdistyksen puheenjohtajaksi, jossa toimessa
ollessaan hän paitse muita toimiaan kirjoitti kirjoituksia
kemiallisista ja teknillisistä kysymyksistä m.m. ilmanvaihdosta
huoneissa ja metrijärjestelmästä. Eräs kiertokirje v:na 1865 aijotusta
teollisuusnäyttelystä on sekin Soldanin kirjoittama. Eräällä
lentokirjasella pani hän alkuun kaupunginpostin perustamisen
Helsinkiin.
Soldanin tärkeimpiä käytännöllisiä sivutoimia oli kuitenkin hänen
osansa Suomen pankin uusien setelien valmistamisessa. Siihenkin toimeen
näyttää hän olleen aikanaan ainoa kykenevä mies. Se oli hän, joka teki
ehdotukset leimasinten alkupiirustuksiin ja niistä suuren osan
valmistikin lopullisessa muodossaan kaivertajille jätettäviksi.
Ensimmäisissä seteleissämme olevat maisematkin hän luonnosta piirusti
tehden sitä varten matkoja Hauholle ja Uuraaseen. Useilla ulkomaan
matkoilla vuosina 1873, 1875, 1876 ja 1877 hän sitten hankki laattojen
kaivertajia ja valvoi heidän töitään, viipyen v. 1875-76 lähes
kokonaisen vuoden Kööpenhaminassa, jossa seteleitä hänen valvontansa
alla painettiin Thielen kivipainossa.
Työ, jonka Soldan näin suoritti isänmaansa hyväksi, oli siis sekä
monipuolinen että perinpohjainen, kysyen kykyä, tarmoa ja sitkeyttä.
Sattuvasti kuvaa häntä eräässä kirjeessä hänen nuori ystävänsä ja
oppilaansa professori W. Ruin sanoessaan: "Setä on minun silmissäni
yksi noita vanhan kansan miehiä, jotka puhuvat meille siitä
nuorekkaasta voimasta ja toimintahalusta, mikä tämän ajanjaksomme
aamuna virtasi läpi nuortuneen yhteiskunnan ja jotka uhrautuvan työnsä
ja aatteellisia tarkoituksia kohti tähtäävien rientojensa kautta
saattavat häpeään nuoremman sukupolven."
Soldanin käytännöllisten harrastusten arvoa lisää vielä se, että ne
kauttaaltaan olivat perustavaa ja alustavaa laatua. Ja että niiden
ainoana ponnistimena oli isänmaanrakkaus ja velvollisuuden tunto ilman
minkäänlaisia itsekkäitä pyyteitä ja vähemmän jalojen intohimojen
tyydyttämistä.
Se ei suinkaan ollut ainoata laadultaan tämä työ siihen aikaan, se oli
omituista koko sille ajanjaksolle, jossa hän vaikutti. Mutta yksi sen
suunnan puhtaimpia edustajia hän oli.
Mutta kaikista kauneimpaan valoon joutuvat hänen toimensa virka- ja
luottamusmiehenä siihen nähden, että hän niiden täyttämiseksi uhrasi
lempilapsensa filosofian.
17.
Teos, joka ei valmistunut.
_Miksi ei teoksesta mitään tullut? -- "Streng ist Kühle, doch die
Pflicht ist strenger." -- Filosoofinen käsikirjoitus-kokoelma. --
Teoksen ohjelma. -- Kirje Viktor Rydbergille, -- "Sinne se meni."_
Niinkuin jo useat kerrat olemme Soldanin lausunnoista nähneet, oli
hänen elämänsä suuri unelma saada luoduksi jotain filosoofisena
kirjailijana. Sitä oli hän haaveksinut Pietarissa univormuun
kiristettynä, sitä Dünaburgissa juutalaisten ja valtionvarkaiden
keskessä eläessään. Filosofia oli auttanut häntä irtaumaan tuosta
ympäristöstä, joka uhkasi viedä hänet siveellisen turmion tielle.
Filosofia oli tukenut ja lohduttanut häntä vallankumouksen aikana
kärsityssä haaksirikossa, antanut hänelle uskallusta uuteen elämään ja
avannut hänelle toisen sisällisen maailman. Eikä hän liene
vilpittömämpää iloa elämässään tuntenut kuin silloin, kun ensimmäinen
käsikirjoitus taskussaan kulki peninkulmamääriä rehtori Bergstrandin
luo Lindeen saamaan arvostelua kyhäykseensä "_Ett vågadt ord om
kraft_." Kirjeet Hedlundille Guldsmedshyttanista ja päiväkirjamietteet
Atlantilla ovat todistuksena siitä, kuinka tärkeä tämä ajattelemisen
asia oli hänelle ja kuinka selvillä hän jo silloin oli suhteestaan
elämän suuriin kysymyksiin.
Mutta kaikki tutkiminen ja kirjoittaminen täytyi olla hänellä vaan
väliaikaista työtä, joutohetkien aikana suoritettua. Ameriikassa ei hän
saanut aikaa enemmän kuin muuallakaan käydäkseen siihen todenteolla
käsiksi. Se oli kuitenkin siellä niinkuin muuallakin se päämaali, jonka
saavuttamisen mahdollisuutta kaikki muut työt koettivat valmistaa.
Hänen maitokeksinnöiläänkään ei ollut muuta tarkoitusta kuin saada
varoja sen verran kokoon, että voisi antautua siihen harrastukseen,
joka oli hänelle kaikista kallein, nimittäin elämänkysymysten
ratkaisemiseen.
Tämä harrastus se tuli Suomeenkin palattua hänen elämänsä sisimmäksi
tarkoitukseksi. Mutta yhtä vähän kuin sen tarkoituksen saavuttaminen
oli hänelle ennen onnistunut, onnistui se hänelle nytkään. Selville hän
kyllä pääsi suuresta kysymyksestään, löysi vihdoin sen lähteen, jonka
pinnalla totuus kuvastui ja jonka pohjalta elämänvesi pulppusi, mutta
kun hänen piti ryhtyä sitä muille kantamaan, pettivät voimat, herposi
malja kädestä ja uupuneena vaipui hän sen ääreen, saamatta tuskin
huudetuksi, missä se oli etsittävissä. Ja ne olivat taaskin etupäässä
ulkonaiset asianhaarat, jotka tulivat häiriten väliin.
Ensimmäiset vuodet kotimaassa kuluivat tuiki tarkkaan etupäässä
rahapajan perustamispuuhiin. Epäilemättä oli tyydytys tämän samoinkuin
muidenkin isänmaallisten tehtäväin täyttämisestä omansa viihdyttämään
kaipausta filosofiaan. Mutta jo vuonna 1865, kun valmistuspuuhat olivat
suoritetut eikä alkuunpanon innostavaa toimintaa enää tarvittu,
alkoivat säännölliset ja koneelliset virkatehtävät taakkana painaa.
Kesäkuussa 1865 kirjoittaa Soldan Hedlundille: "Minulla on työssä 35
henkeä ja sinä ymmärrät, ett'en saa levätä montakaan tuntia päivässä.
Ikävää, että tämä toimi, vaikka se on näennäisesti hyvinkin kirjava,
kuitenkin on hyvin yksitoikkoinen ja yksipuolinen. Olen muuttunut n.s.
leimauskoneeksi" -- rahan tekijäksi hän, joka ei mitään niin
halveksinut kuin rahaa. -- Ja eräässä muistiinpanossa, jossa valittaa
sitä, ett'ei hänen filosofiastaan mitään valmista tullut, sanoo hän
itseään lantiksi, josta ei koskaan talariksi ollut. Kun rahapajan työt
tasaantuivat ja alkoivat mennä hiljaisempaa menoaan, näyttää hän
muutamien vuosien kuluessa saaneen jotenkin paljon aikaan. Paksut
nidokset omia mietteitä ja varsinkin muistiinpanoja filosoofisten
kirjailijain teoksista todistavat, että hän vv. 1866-69 oli ahkerassa
henkisessä työssä. Vaikeat sairauden kohtaukset kuitenkin sittemmin
tuon tuostakin keskeyttivät tätäkin työtä. Kun hän taas tointui sen
verran, että varsinaisilta virkatoimilta olisi voinut riittää aikaa
filosofiaan, tuli este taas rahasetelien muodossa väliin. Vuodet
1873-76 hukkuivat niiden synnyttämiin puuhiin.
Alussa näyttää häntä kylläkin miellyttäneen tämä toimi, jossa hänen
taiteellinenkin halunsa sai hiukan tyydytystä, mutta vähitellen se
muuttui rasitukseksi. Tammikuussa 1876 kirjoittaa Soldan Köpenhaminasta:
"Köyhälle kansalle köyhässä maassa ei sitä näy sallittavan,
työskentelemistä myöskin sisään päin, vaan täytyy täällä leipäkullan
vuoksi elää, kunnes kaatuu. Minulle tuottaa se usein todellista
kärsimystä, että minun pitää, pää ja sydän täynnä etiikkaa, istuutua
kirjoittamaan ikäviä ja pitkiä kirjeitä juonitteleville liikemiehille."
"Streng ist Kühle,
Doch die Pflicht ist strenger."
Että hän tavattomalla tarmollaan kuitenkin koetti tehdä mitä suinkin
voi ja että hän sittenkin sai niin paljon aikaan, siitä ovat hänen
käsikirjoituksensa mitä selvimpänä todistuksena. Joskin nämä
käsikirjoitukset ovat järjestämättömiä ja keskentekoisia, sisältävät ne
kuitenkin semmoisen määrän jo loppuun suoritettua henkistä työtä, että
sitä tekisi mieli uskomaan hänen päätyökseen eikä vaan lyhyiden
lepohetkien tai unettomain öiden tulokseksi.
Soldanin filosoofinen käsikirjoituskokoelma käsittää ensiksikin 125
pienempää tai suurempaa taskukirjaa, joihin hän virastossa ja matkoilla
ollessaan kirjoitti lyhyemmin tai pitemmin saamansa aatteet. Nämä
taskukirjat muuttuivat hänen rakkaimmiksi ystävikseen ja olivat hänen
ainoa seuransa vuosikausien kuluessa. Sillä kun hän oli kodin
perustanut ja saanut itselleen oman pesänsä, ei hän siitä paljon
liikkunut, ei hakenut seuraa eikä etsinyt ystäviä. Hän oli, kertoo
Hedlund, "laittanut itselleen työhuoneeseensa melkein suljetun paikan,
kirjoituspöytä edessään ja kirjahyllyt ympärillä -- ulospäin oli suuria
häkkiä kanarjalintuineen -- ja siinä istui hän kuin keskiajan
erakkomunkki" -- istui ja kirjoitti suuriin foliokirjoihin joko
referaatteja filosoofisista teoksista tai myöskin niin kutsutuita
omiaan, jotka osaksi ovat laajennuksia taskukirja-muistiinpanoista.
Näitä folionidoksia on 18 kappaletta, joista useampi sisältää noin pari
sataa sivua. Lopuksi on olemassa liki kolmekymmentä kvarttinidosta,
jotka sisältävät osaksi referaatteja, osaksi taskukirjoista
puhtaaksi-kirjoitettuja mietteitä.
Kaikesta, minkä hän pani paperille sekä otteina toisten ajatuksista
että ominaan, valmisti hän tarkan aakkosellisen nimi- ja asialuettelon.
Mainittakoon tässä vaan hänen omistaan muutamia päärubriikkeja:
Siveellisistä ja käytöllisistä aatteista. -- Etiikasta. -- Totuudesta.
-- Lainmukaisuudesta ja mekanismista. -- Uskontokysymyksiä. -- Yleistä
filosofiaa. -- Yleistä psykologiaa. -- Tajunnasta. -- Vapaudesta. --
Kansallisuudesta.
Kokoontuneet ainekset ovat siis verrattain hyvin järjestetyt ja
olisivat ne helposti kokonaisuudeksi koottavissa sen, joka tahtoisi
ottaa tuon vaivakseen. Ainakin olisi niiden avulla saatavissa valaiseva
esitys siitä, mitä Soldan ajatteli, mikä oli hänen filosoofinen
kantansa ja miten hän aikain kuluessa oli tämän kantansa, lopullisen ja
järkähtämättömän maailmankatsantonsa saavuttanut. Se olisi filosoofista
vakaumusta hakevan psykologiaa, palanen filosofian sisäistä historiaa,
meille sitä läheisempää, kun se johtaa pois siitä filosoofisesta
kannasta, joka meillä lähes puolen vuosisataa oli kaiken ajattelemisen
ja tästä ajattelemisesta johtuvan kansallisen kehityksen pohjana --
pois vanhoista Hegeliläis-Snellmannilaisista ihanteista uusiin
Herbartilais-Soldanisiin.
Soldanin filosoofisen pesän selvittämistä helpoittaisivat vielä ne
programmit joita hän laati aikomaansa suurta teosta ja sen eri osia
varten. Tämä teos alkoi häämöttää hänelle jo Ruotsissa ja näyttää yhä
selvinneen Ameriikassa. V. 1869 sanoo hän olevansa niin selvillä
lempiaatteistaan, ett'ei olisi muuta jälellä kuin niiden kokoaminen ja
järjestäminen.
"Minä tahtoisin kirjoittaa teoksen, kooltaan kohtalaisen ja
käsittelemiltään aiheilta niin intressantin, että se luettaisiin. Sen
tulisi siis olla helppotajuisen sen sanan paremmassa merkityksessä. Se
lepäisi kauttaaltaan _tieteellisellä pohjalla_ siten, että siinä olisi
hyväksi käytetty _tulokset uudemmista tutkimuksista_ luonnontieteissä,
kielitieteessä, psykologiassa, etnologiassa j.n.e."
"Teos tulisi lyhyissä, selvissä pykälissä, hyvin luokitettuna ja
keskitettynä, esittämään nämä tulokset."
"Sen _päätarkoituksena_ tulisi olemaan säälimätön, mutta tyyni taistelu
_taikauskoa_ vastaan sen tuhansissa eri muodoissa."
"Se traditsioni, jota meihin on lapsuudesta saakka ammennettu, sisältää
äärettömän määrän taikauskoa, johon vaan muutamia totuuden murusia on
kätketty: jo peruskäsitteemme ajasta ja paikasta ovat vääristetyt ja
sekoitetut. Me katsomme maailmaa äärelliseksi esineeksi 'kansi päällä
ja Jumala kannen päällä'. Me uskomme, että aika on vaan noin
kuusituhatta vuotta vanha. Me uskomme vielä, että _usko_ on samaa kuin
_totuus_. Me uskomme, että Jumala on lahjoittanut ihmiselle kielen,
tavat ja siveyden täysin valmiina, että _uskonto_ on samaa kuin
_kristinusko_, -- että kuolemattomuus on sielujen vaellusta; uskomme
hyvin laajalti Hegelin ja Snellmanin mukaan, että oikeata on se, mikä
on _pysyväistä_, että kaikki se, mikä on, on järkevää."
Hänen tarkoituksensa olisi sentähden kirjoittaa teos seuraavan ohjelman
mukaan.
"I:n osa käsitteleisi orienteerauksen avaruudessa: 1) W. Herschelin
teleskoopin avulla tehdyt tutkimukset ja saavutetut tulokset
tähtisysteemistämme, nebuloosista, yleensä etäisistä maailmoista. 2)
Aurinkokunta kuvineen taivaankappalten verrannollisesta suuruudesta ja
välimatkoista. 3) Maa, katsaus sen pinnalla vallinneeseen viimeiseen
maan ja veden jakoon; sen eri geoloogiset aikakaudet aina
historialliseen aikaan saakka."
"II:n osa: olisi orienteeraus ajassa: 1) ihmissuvun ikä, 2) sen
esihistoriallinen kausi (porokausi, mammutti), 3) historiallinen kausi
(kivikausi, pronssikausi, paalurakennukset)."
"III:s osa: Ihminen kansojen edustamana: 1) heimot, kansat, rodut, 2)
sivistyksen jakauminen ajassa ja paikassa, kulttuurin päävirrat, 3)
etnograafinen yleissilmäys, 4) luonnonkansain tila tätänykyä ja
muinaisina aikoina."
"IV:s osa: Katsaus sielun elämään 1) erityisine kohtineen
sielutieteestä, tajunnasta, järjestä, käsitteistä, aatteista. 2)
Kansallispsykoloogisia mietteitä kielen, tapojen y.m. synnystä."
"V:s osa: Uskontotutkimuksia: 1) eri kansain uskonnollisia aatteita,
2) fetishismi, 3) eläinten-palvelus, 4) tähtien-palvelus,
5) tulen-palvelus, 6) Brahman oppi, 7) Budhan oppi, 8) Zoroasterin
oppi, 9) Muhamedin oppi 10) Kristinoppi."
"VI:s osa: Uskonnon teoria: 1) sen olento, 2) aatteet, 3) uskonnollinen
ja tieteellinen tieto, 4) uskonto ja moraali."
"VII:s osa: Taikauskon huono vaikutus, 1) mythien synty, 2)
ylösnousemusaate."
Tätä laajaa ohjelmaa Soldan aikain kuluessa supisteli, ja samalla kun
se puristui kokoon, syventyi sen sisältö tieteellisemmäksi. Hänen
tutkimustensa pääesineiksi, joista hän muita enemmän kirjoitti, tulivat
etupäässä _uskontokysymys, psykologia_, ja Herbartin filosofiaan
perustuva ja Hegeliä vastustava _siveysoppi_. Tämän viimeisen kanssa
hänelle läheisessä yhteydessä oleva kysymys _patriotismista ja
kansallisuusaatteesta_ oli hänen viimeisten elinvuosiensa tärkeimpiä
tutkimusaiheita.
Mutta, niinkuin sanottu, painokuntoon ei hän näistä mitään saanut,
Ainoa filosoofinen kirjoitus, jonka hän julkaisi, oli Finsk
Tidskriftissä v. 1877 ollut kirjoitussarja "_Herbart och Rein_,
lekmannabetraktelser ur realistisk synpunkt." Kirjoitus oli oikeastaan
arvostelua Reinin "Psykologiasta", mutta laajeni siitä esitelmäksi
tahdon vapaudesta Herbartin käsityksen mukaan, jonka hänen mielestään
Rein oli väärin ymmärtänyt.
Kun tarkempi selonteko tästä filosofian pulmallisimpia kysymyksiä
käsittelevästä kirjoituksesta ei voi tulla tässä kysymykseen,
mainittakoon vaan, mitä tekijä itse sillä sanoo tarkoittaneensa. Vaikka
se näennäisesti koskikin vaan kysymystä tahdon vapaudesta, oli siinä
kuitenkin hänen mielestään itse asiassa kysymys absolutisen idealismin
elämästä ja kuolemasta, "joka on suvainnut naamioituna sukeltaa esiin
Reinin uudessa psykologiassa. On siis lopultakin kysymys koko tuosta
ilkeästä elukasta, joka on kulkenut kintereillämme vuosikymmeniä ja
uhannut niellä kitaansa maan rauhan ja todellisen onnen." -- "Sen piti
tapahtua nyt tai ei koskaan ja niin tapahtui se nyt -- ja muuan
mynttimestari mikä lie on nyt uskaltanut käydä yliopiston psykologian
kimppuun. -- Mutta iloinen siitä olen, tavattoman iloinen. Tuntuu kuin
olisin tullut maanalaisesta vankeudesta päivän valoon ja raittiiseen
ilmaan."
Tyydytys, jota tekijä tunsi, vaihtui kuitenkin vähitellen
pettymykseksi. Hän oli toivonut, että professori Granfelt ja ennen
kaikkia professori Rein ryhtyisivät väittelyyn ja että hän yhäkin saisi
selvittää kantaansa. Mutta ei kumpikaan heistä tarttunut kynään,
jälkimmäinen kai siitä syystä, että Soldanin todistelu lienee ainakin
osaksi järkyttänyt hänen kantaansa. Suuremmasta yleisöstä tuskin oli
monta, jotka olivat huomanneet kirjoituksen. "Täällä eletään
sellaisessa Grönlannissa, ett'en ole vielä tavannut yhtä ainoata joka
olisi lukenut sen", valittaa Soldan sen jälkeen kun kirjoitus oli
ilmestynyt. Ett'ei se kuitenkaan jäänyt kokonaan huomaamatta, ilmenee
niistä sanoista joita Helsingfors Dagbladissa hänelle omistettiin hänen
kuoltuaan: "Varmaankin muistavat vielä monet, millä hämmästyksellä
luimme hänen totisen ja tarkkaan mietityn kirjoituksensa 'Herbart och
Rein', joka osoitti, että maassamme oli filosofian ongelmallisiin
kysymyksiin perehtynyt mies, josta ei kenelläkään ollut edes
aavistustakaan. Sen jälkeen oli hänellä ilo nähdä ainakin muutamain
oppilaiden seuraavan hänen jälkiään." Yksi näitä oppilaita oli nykyinen
kasvatustieteen professori Waldemar Ruin, jonka filosoofisia opinnoita
Soldan johti ja josta hänellä -- siihen saakka henkisenä erakkona
eläneellä -- oli suurta iloa vanhoilla päivillään. Herbart och Rein oli
siis sittenkin tavallaan merkkitapaus kotimaisen filosofiamme
historiassa. Sen kautta astui uusi ennen kaikille tuntematon ajattelija
esiin kauvas tähtäävällä tarkoituksella osoittaa vääräksi siihen aikaan
meilläkin yksivaltiaassa asemassa oleva Hegelin absolutinen idealismi
ja asettaa sijaan toinen meillä tuntematon suunta, Herbartin realismi.