Sa sydän, sydän,
miks heikoksi niin tehtiin!
Et tahdo, tohdi
rakkaihin muiston lehtiin
et koskea, et katsoa,
sa muuten vaivut niinkuin vaipui rakkaat
ja sykkimästä lakkaat.
Sa sydän, sydän,
maan ääret ovat aavat.
Kun havaat, huomaat:
jokaista kalvaa haavat,
käyt syväksi ja hyväksi
ja oudot veljes, vaikk'et tiedä miksi,
sa tunnet läheisiksi.
Sa sydän, sydän,
sun pakko onhan palaa
kuin paloi parhaat,
maan syli jotka salaa,
ja leimuta ja loimuta
ja antaa se, min annoit rakkahille,
kaikille, — vierahille...