On riemua ja tuskaa,
ja tuska tappaa, riemu elättää.
Kell' onni on, ei pyydä enempää.
Ma tunnen auringon ja ankeen sään.
Siis miksi murheen laulajaksi jään?
Vain myrkky myrkyn, suru surun voittaa
ja synti synnin, miekan isku miekan.
Ei päivä kaipaa kultaa runoniekan,
on iloovilla ilo itsessään.
Siks sureville surust' tahdon soittaa,
siks yön ja murheen laulajaksi jään.