Julian parveke.
_Romeo_: Tämä on nyt Romeon ja Julian ihmeellinen, aitoa aidomman
runollinen parvekekohtaus.
_Julia_: Ah niin. Kuuletko kuinka oliivilehdossa säveleitään
helkyttelee tuhatkieli?
_Romeo_: Tuhatkieli! Tarkoitat kai satakieltä?
_Julia_: Tietysti satakieltä! Minä aina sekoitan satajalkaisen ja
tuhatkielen... tuota... tuhatjalkaisen ja satakielen. Minä olen niin
heikko luonnontieteissä. Kuule, onko tuhatjalkaisella todella 1,000
jalkaa... oi hyvänen aika, mutta eihän ole runollista puhua jaloista!
_Romeo_: Toki se on runollista! Kaikki runot ovat pelkkiä jalkoja.
Runojalkoja.
_Julia_: Asiasta toiseen. Asiat ovat hullusti.
_Romeo_: Mitä on tapahtunut?
_Julia_: Tapahtuu vasta huomenna klo 3 lp. Vanhempani pakottavat minut
naimisiin kreivi Pariksen kanssa — innokas capulet-puoluelainen — ja
vihkiminen on huomenna klo 3.
_Romeo_: Ei saa tapahtua!
_Julia_: Sitä minäkin. Mutta...
_Romeo_: Meidän on sitä ennen mentävä salaa vihille!
_Julia_: Niin, rakkaus ei tunne esteitä. Tapaamme klo 11 aamulla
Cinisellin kulmassa.
_Julian imettäjä_: Julia hoi! Tule sisään, ettet kylmety! Sinulla ei
ole villaröijyä!
_Romeo_: Kuka se oli?
_Julia_: Imettäjäni.
_Romeo_: Imettäjäsi! Vieläkö sinä....
_Julia_: Ei, hän on muuten vaan.