Kaupunginrakennustyömaalla.
_Tullia_ (Remukselle): Täytätkö sinäkin taksoituskaavakkeita?
_Remus_: En. Minä olen itse taksoituslautakunta.
_Tullia_: Siinä tapauksessa minä nyt rakastankin sinua. Otan avioeron.
_Romulus_ (tulee): Haa, Tullia, sinä uskoton!
_Remus_: Missä kaavakkeet?
_Romulus_: Jos uskallat puhua minulle niistä kirotun kirotuista
kaavakkeista halaistun sanan puolikkaan, niin heitän sinut alas Rooman
muureilta kuin rasun.
_Remus_: Muurit! Nuo sinun muurisi, jotka rakennuskonttorina olet
itselläsi teettänyt hätäaputöinä! Mokomat muurit! Hup! (Hyppää
tasajalkaa muurin yli ja taas takaisin.) Hupsis!
_Romulus_: Sinä... sinä!... Muurini... Tullia... Taksoituskaavakkeet!
Sinä yrität pilkaten riistää minulta rakentajakunniani ja noitten
pirullisten kaavakkeitten avulla vaimoni ja järkeni! Haa...haa! (Pukkaa
Remuksen Tiber-virtaan.)
_Remus_ (hukkuu).
_Tullia_: Oletko sinä nyt itse taksoituslautakunta?
_Romulus_: Olen. Minä olen nyt kalkki.
_Tullia_: Minä tulen takaisin luoksesi.
_Romulus_: Ja tämän kaupungin nimi olkoon nyt Rooma!
(Esirippu.)