Oli verrattain onnistunut kesäiltapäivä.
Leivonen lauloi käyttäen tunnettua avonaista laulutapaansa ilman
sanottavaa palleatukea, mutta mukiinmenevällä sointupuhtaudella, jota
kurkunpään ahtauden aiheuttama ylärekisterin ala-sointujen takakireys
ei pahoin päässyt häiritsemään.
Mustapartainen mies kulki onkivapa toisessa kainalossa ja toinen
kainalo tyhjänä laivalaiturille, missä ennestään viisi huomattavaa,
paikkakunnan kesävieraitten joukkoon kuuluvaa herrasmiestä istui
onkimassa kaloja. Ei mitään määrätynlaisia kaloja vaan kaloja
ylipäänsä. Mitä kaloja tahansa.
Mustapartainen mies sijoittautui muitten joukkoon laiturille, sopivan
onkimatkan päähän, avasi siiman kierteestä ja heitti koukun mereen,
ilman matoa.
Viisi herrasmiestä katsahti hämmästyneinä toisiinsa ja vielä
hämmästyneempinä mustapartaiseen mieheen.
Ongittiin. Istuttiin ja odotettiin. Kohot eivät liikkuneet.
Mustapartainen mies onki, istui, odotti. Koho ei liikkunut.
— Kuulkaa, sanoi lopulta muuan herrasmies huonosti salatulla
vahingonilolla mustapartaiselle miehelle, — olette unohtanut madon!
— Minäkö?
— Niin, olette unohtanut madon.
— Minkä madon? Ei minulla ole mitään raatoa.
— Miksi teillä ei ole matoa?
— Pitäisikö minulla sitten välttämättä olla mato! Minulla on koira ja
palvelija ja rottia kellarissa ja hiiriä vinoilla, pitäisikö minulla
vielä lisäksi olla matojakin?
— Mutta ymmärtäkäähän... kuinka voitte onkia ilman matoa...
— Onko teillä laama-eläin ja orava ja kaksikyttyräinen kameeli?
— Ei — mitä se tähän kuuluu!
— Kuinka voitte onkia ilman laama-eläintä ja oravaa ja kaksikyttyräistä
kameelia?
— Tottakai minä voin onkia.
— Tottakai minäkin voin onkia ilman matoa!
— Ette suinkaan. Ettekö ole koskaan ennen onkinut?
— Syntymästäni saakka.
— Ettekö sitten tiedä, että ongittaessa koukkuun pistetään mato?
— Toiset pistävät, toiset eivät. Minä en pistä.
— Luuletteko sitten saavanne kaloja, ellette pane matoa koukkuun?
— Luuletteko te sitten saavanne kaloja, kun pistätte madon koukkuun?
— Tietysti.
— Hah hah, ettepä saa! Minä olen nähnyt teidän kaikkien istuvan
täällä jo seitsemänä iltana ja joka kerran olette pistäneet matoja
koukkuihinne, mutta ette ole saaneet yhtään ainoata kalaa. Ette yhtään
ainoata. Voi onkia ilman matoa ja madon kera. Te ongitte kera, minä
ongin ilman. Te ette saa yhtään kalaa ja minä en saa yhtään kalaa. Me
saamme siis aivan yhtä vähän kaloja. Mutta minäpä saan ne kalat, joita
minä en saa, paljon vähemmällä vaivalla kuin te matoinanne!
Ploiskis!
Ne viisi herrasmiestä heittivät sen mustapartaisen miehen laiturilta
mereen.