Letkunen ei ollut mikään tavallinen mies. Hän oli liikemies. Hän
perusti paraikaa omaa liikettä lainaksi saamansa suuremman rahasumman
avulla.
Hän oli aluksi tilannut liikkeeseensä sisustuksen. Hyllyt ja
myymäläpöydän.
Letkunen oli paraikaa myymälässään ja sijotteli paikoilleen hyllyä,
joka ensimmäisenä oli valmistunut.
Silloin myymälään ilmestyi arpajaisvoittojen kerääjä naisen hahmossa.
— Tietysti johtaja Letkunen liikemiehenä lahjoittaa meille jonkun
paremman voiton? Se on jokaisen kansalaisen velvollisuus. Meidän
asiamme on niin hyvä.
— Mutta minulla ei vielä oikeastaan olekaan liikettä. Se vasta on
tulossa.
— Sitä suuremmalla syyllä. Teidän tuleva liikkeenne ei tule
menestymään, ellette muista meitä. Antakaa joku suurempi voitto, ja
menestyksenne on taattu.
— Minulla ei ole vielä mitään. Näettehän, ettei koko liikkeessä vielä
ole muuta kuin tyhjät seinät ja tuo hylly!
— No mutta tuo hyllyhän on suurenmoinen voitto! Tietysti annatte
hyllyn! Siitä tulee 3 kirjahyllyä.
— Mutta sehän on mahdotonta!
— Ei ollenkaan mahdotonta, sahalla sen saa pian 3 osaan. Oi, minä
kiitän jo etukäteen! Te olette jalomielinen kansalainen, johtaja
Letkunen. Ajatelkaa arpajaistemme suurta tarkoitusta ja liikkeenne ja
omaistenne ja jälkeläistenne ja tulevien sukupolvien onnea. Mitä on
sen kaiken rinnalla 1 hylly, jonka, jos onni on hyvä, voitte saada
takaisinkin ostamalla arpoja.
Puolen tunnin kuluttua oli voittojen kerääjä puhunut Letkusen niin
pyörryksiin, että Letkunen itse kuljetti hyllyn arpajaistoimistoon
ja tarjosi vielä takkiaankin yltään, mutta onneksi kukaan ei tullut
huomanneeksi hänen tarjoustaan.
Seuraavana päivänä Letkunen sai myymäläänsä toisen hyllyn ja
myymäläpöydän.
Sinä päivänä syntyi Letkusen myymälässä ankara kina kolmen eri
arpajaisten voittojen kerääjän kesken siitä, kuka saisi myymäläpöydän,
kuka saisi hyllyn ja kuka jäisi ilman.
Yksi voittojen kerääjä sai myymäläpöydän ja molemmat toiset jakoivat
hyllyn kahtia keskenään. Letkunen jäi ilman.
Letkunen tilasi uuden myymäläpöydän ja uudet hyllyt.
Ensimmäisen hyllyn saavuttua Letkunen lukitsi myymälän oven ja
varustautui revolverilla.
Eräitten arpajaisten voittojenkerääjä kiipesi sisään pihanpuolella
olevasta ikkunasta. Puolen tunnin kuluttua Letkunen kyynelsilmin
luovutti jaloon tarkoitukseen 1 hyllyn ja 1 revolverin.
Myöhemmin samalla viikolla hän toisille arpajaisvoittojen kerääjille
luovutti sitkeän vastarinnan jälkeen myymäläpöydän ja toisen hyllyn ja
suuren puukon ja puolen tusinaa mukulakiviä, jotka hän oli kerännyt
myymäläpöydän taakse.
Letkuselta oli nyt kahteen kertaan mennyt myymälän sisustus. Hän tilasi
vielä kolmannen kerran hyllyt ja myymäläpöydän.
Mutta silloin oli tulossa yhtaikaa seitsemät suuret arpajaiset.
Arpajaisvoittojen kerääjät ahdistelivat Letkusta yötä päivää. He saivat
hyllyt ja myymäläpöydän jo puuseppätehtaasta lautoina.
Letkusen liikkeen perustamiseen lainaama koko summa oli nyt mennyt.
Hänet tunnettiin arpajaispiireissä jalona ja pehmeänä kansalaisena.
Hänen liikkeensä olisi epäilemättä menestynyt, jos hänellä olisi liike
ollut.
Hän meni vielä kerran tyhjään myymälähuoneistoonsa, jonka vuokra oli
maksamatta. Hän murti permantoon ison aukon ja peitti sen sitten
rikkinäisillä matoilla. Se oli suuri sudenkuoppa, jonka pohja oli
kellarissa. Letkunen odotti seuraavaa arpajaisvoittojen kerääjää.
Voittojen kerääjä tulikin, puhui Letkusen pyörryksiin ja Letkunen
putosi omaan kuoppaansa.
Voittojen kerääjä siis tälläkin kertaa peri voiton.