Meitä oli koolla muuten hauska seura, mutta yhdessäoloa pyrki
häiritsemään muuan nuori mies, joka aina sanoo »nimittäin».
Hän yritti saavuttaa seuran suosion kertomalla tylsää juttua siitä,
miten valaskaloja pyydystetään.
— Tiedättekö nimittäin, kuinka nimittäin pyydystetään nimittäin
valaskaloja? — sanoi hän. Nimittäin sillä tavalla, että nimittäin
ei tarvitse nimittäin ottaa mitään muita nimittäin pyyntivehkeitä
nimittäin kuin tavallisen kapsäkin nimittäin, matkalaukun nimittäin, ja
sitäpaitsi kiikarin. Nimittäin tavallisen teatterikiikarin nimittäin.
— Kuulkaahan, tuota noin... keskeytti muuan seuraan kuuluva prokuristi,
jos te tuota noin...
— Älkäähän nyt häiritkö, nimittäin — niin sitten nimittäin niin
nimittäin otetaan nimittäin se matkalaukku nimittäin ja kiikari ja
mennään nimittäin meren rannalle, missä nimittäin on valaskaloja
nimittäin. Ja kun nimittäin sitten valaskala nimittäin tulee siihen
rantaan nimittäin, niin avataan matkalaukku ja katsotaan sitä
matkalaukkua nimittäin sillä puolella kiikaria, joka kovasti suurentaa
nimittäin. Nimittäin kiikarissahan nimittäin toisesta päästä katsoen
nimittäin esine nimittäin näyttää suurelta ja toisesta päästä
katseltaessa se nimittäin kovasti pienentää nimittäin.
— Tuota noin...
— Ja kun nimittäin sitä kapsäkkiä nimittäin on katseltu nimittäin
kiikarilla, niin että se, nimittäin kapsäkki, nimittäin matkalaukku,
näyttää oikein jättiläismatkalaukulta nimittäin, niin sitten käännetään
toisinpäin nimittäin kiikari ja katsotaan nimittäin kiikarin
pienentävällä puolella nimittäin sitä valaskalaa nimittäin. Ja kun
se valaskala nimittäin näyttää silloin pieneltä kääpiövalaskalalta
nimittäin, niin tartutaan nimittäin sitä pientä nimittäin pientä
valaskalaa niskasta ja heitetään se siihen suureen nimittäin
jättiläismatkalaukkuun. Nimittäin. Hah hah hah!
— Tuota noin, sanoi prokuristi vihaisena, jos te tuota noin vielä tuota
noin tänä iltana tuota noin aiotte tuota noin sanoa tuota noin, että
»nimittäin», niin...
— Että nimittäin, mitä nimittäin tarkoitatte?
— Nimittäin, nimittäin! Ettekö te tuota noin osaa, kissa vieköön,
tuota noin puhua, niinkuin tuota noin ihmiset tuota noin puhuvat, eikä
tuota noin »nimittäin, nimittäin»! Tehän tuota noin olette tuota noin
vallan järjetön, tuota noin! Ihan kuin tuota noin huonosta tuota noin
huvinäytelmästä tuota noin otettu!
— Nimittäin kuinka niin? Nimittäin?
— Nimittäin ja nimittäin! Tuota noin ettekö te tuota noin saa sanaa
suustanne sanomatta »nimittäin, nimittäin»! Tehän tuota noin... tuota
noin...
— Minä nimittäin...
— Olkaa vaiti! Tehän tuota noin vallan tuota noin raivostutatte, tuota
noin! Jos te tuota noin vielä kerran tuota noin sanotte tuota noin,
että »nimittäin», niin minä tuota noin ajan teidät ulos!
— Nimittäin... nimittäin...
Me ajoimme ulos heidät molemmat.