Isän yritykset saada kadotettu lapsi jälleen siveyden tielle.
Vaikk'ei pikku poika osannutkaan tarkoin kuvailla sen herran
ulkomuotoa, joka oli sisaren nostanut rattaille, niin kohdistuivat
minun epäluuloni kokonaan meidän nuoreen hovinherraan, joka oli
liiankin kuuluisa moisista vehkeistä.
Läksin siis kuin läksinkin Thornhill castlea kohti. Siellä oli
aikomukseni panna hänelle kovat eteen ja, jos mahdollista, tuoda
tyttäreni takaisin. Mutta matkalla jo muuan seurakuntalaisistani
kertoi nähneensä nuoren ladyn ja erään gentlemanin ajavan kovaa
vauhtia kyytirattailla. Nainen oli ollut minun tyttäreni näköinen;
herraa taas minä en hänen selityksensä mukaan voinut arvata muuksi
kuin mr Burchelliksi.
Tästä tiedosta minulle ei kumminkaan mitään apua. Jatkoin matkaani
squiren hoville ja, aikaista vaikka olikin vielä, pyysin päästä hänen
puheilleen heti. Hän tulikin kohta saapuville varsin ystävällisenä
ja näytti olevan hyvin hämmästynyt tyttäreni karkaamisesta,
kunniasanallaan vakuuttaen, ett'ei hän tiedä koko asiasta mitään.
Minä hylkäsin tähän-astiset epäluuloni enkä saattanut kääntää
niitä muihin kuin mr Burchelliin, joka, niinkuin nyt muistin, oli
viime aikoina usein haastellut kahden kesken tyttäreni kanssa.
Kohtasin vielä toisenkin silminnäkijän, ja silloin poistui pieninkin
epätietoisuus. Hän kertoi näet tyttäreni lähteneen mr Burchellin
kanssa Wellsiin päin, noin kolmekymmentä peninkulmaa täältä. Siellä
kuului heitä olevan suuri seura.
Olin nyt sellaisessa mielentilassa, jossa ihminen on herkempi
toimimaan äkkipikaa kuin järkevästi. Niinpä en minäkään ottanut
lainkaan lukuun, että nämä tiedon-antajat oli kenties panemalla pantu
minun tielleni, saattamaan minua harhaan. Päätin vaan lähteä Wellsiin
etsimään tytärtäni ja hänen luuloteltua pettäjäänsä.
Kuljin nyt, joutua pitäen, yhä eteenpäin, matkan varrella alinomaa
kysellen ja tiedustellen, mutta mitään sen enempää selville saamatta.
Kaupunkiin vihdoin saapuessani, tuli vastaani ratsain muuan mies,
jonka muistan nähneeni squiren seurassa. Tämä vakuutti, että jos
minä lähden seuraamaan heitä kilpa-ajo-paikalle, noin kolmekymmentä
peninkulmaa tästä edelleen, niin minä aivan varmaan yllätän heidät.
Hän sanoi nimittäin nähneensä heidän eilis-iltana tanssivan, ja
kertoi koko seuran olleen ihastuksissaan minun tyttäreni sievyydestä.
Huomenna, aamun koittaessa, läksin taas jatkamaan matkaani ja saavuin
kilpapaikalle kello neljän maissa iltapäivällä.
Siellä oli loistava seura, jolla ei näkynyt olevan muuta mielessä
kuin pelkkä huvitus. Kuinka toisin oli laita minun, joka olin
hakemassa kadonnutta lasta siveyden tielle jälleen! Olin näkevinäni
mr Burchellin jonkun matkan päässä ja astuin häntä kohti, mutta hän
puikahti väkijoukkoon, ikäänkuin peljäten kohtausta minun kanssani.
Sen koommin en häntä sitten nähnytkään. Turhaksi huomasin nyt jatkaa
enää takaa-ajoani ja päätin senvuoksi palata takaisin viattomain
lasteni ja vaimoni luo, jotka kyllä minun apuani tarvitsevat. Mutta
mielenjännitykset ja matkan vaivat olivat saaneet aikaan sen, että
minä käännyin kuumeesen, jota olin tuntenut jo ennen kilpapaikkaan
saapumistani.
Siinä nyt uusi, odottamaton isku. Kotiin oli täältä
kahdeksattakymmentä peninkulmaa. Poikkesin erääsen pieneen majataloon
tien varrella, ja siellä, köyhyyden ja vähään tyytymisen tavallisessa
tyyssijassa, minä kävin vuoteelle, kärsivällisesti odottamaan tautini
häipymistä. Siellä minä kääntelihe taudin kovissa kourissa lähes
kolme viikkoa, kunnes vihdoin roteva ruumiini pääsi voitolle. Rahoja
minulla ei ollut, millä maksaa hoitoni kulungit, ja mahdollista on,
että tämän viimeksi mainitun seikan tuottama huoli olisi pannut
taudin uusimaan, ellen olisi saanut apua eräältä matkustavalta, joka
oli poikennut majataloon virvokkeille. Tämä matkustaja ei ollut
kukaan muu kuin ihmis-ystävällinen kirjakauppias, joka asui St
Paulin kirkolla, ja joka oli kirjoittanut niin monta kaunista kirjaa
pikku lapsille. Hän sanoi itseään lasten ystäväksi, mutta oli koko
ihmiskunnan ystävä. Pyörähtämällä hän vaan pistäysi majatalossa ja
aikoi heti jälleen lähteä pois, sillä hänellä oli myötäänsä kiireitä
toimia. Tällä kertaa hän oli keräilemässä aineksia erään mr Thomas
Tripin elämäkertaan.
Minä tunsin tämän hyväntahtoisen miehen heti hänen punapilkkuisista
kasvoistaan. Hän se oli kustantanut minun kirjoitukseni "Nykyajan
deuterogamistoja vastaan", ja häneltä minä nyt lainasin hiukan
rahoja, maksettaviksi palattuani kotia.
Majatalosta lähtiessäni olin vielä heikko ja päätin kulkea kotia
kohti vähin erin, noin kymmenen peninkulmaa päivässä. Terveyteni ja
tavallinen tyyneyteni olivat entisellään, ja minä pahoittelin nyt
sitä korskeata mieltä, joka oli saanut minut kapinoimaan kohtalon
kurittavaa kättä vastaan. Niin vähän tietää ihminen, mitä kaikkea
hän jaksaa kestää, ennenkuin on koettanut. Kun lähtee kiipeämään
kunnianhimon kukkuloille, jotka alas niin kirkkailta näyttävät,
huomaa joka askelelta yhä uusia ja synkkiä näkyjä, täynnä salaisia
pettymyksiä, samoinhan, mielihyvän huipulta laskeutuessa, vaikka
murheen laakso alhaalla näyttääkin ensin synkältä ja kolkolta, tuo
toimiva, yhä nautintoja tähystelevä henki havaitsee yhtä ja toista
miellyttävää ja hauskaa. Mitä lähemmäs astuu, sitä kirkkaammiksi
käyvät tummimmatkin esineet, ja hengen silmä tottuu pimeässäkin
näkemään.
Läksin astumaan. Pari tuntia kuljettuani huomasin kaukana jotain
kuorman tapaista ja päätin saavuttaa sen. Lähemmäs tultuani näinkin
sen olevan kuljeksivan näyttelijäseurueen kuorman. Siin vietiin
kulisseja ja muita tamineita lähimpään kylään, jossa oli aikomus
antaa näytännöitä. Kuorman mukana oli yksi ainoa seuran jäsenistä;
muitten oli määrä tulla vasta huomenissa.
"Hyvä seura lyhin matka", sanoo sananlasku. Kävin senvuoksi
pakinoille köyhän näyttelijän kanssa, ja, minussa kun aikoinani oli
näyttelijälahjoja minussakin, keskustelin varsin vapaasti teatterista
ja nykyisistä näytelmistä sekä yleisön aistista ja vaatimuksista.
Jonkun aikaa astuttuamme saavuttiin kylään, jossa nähtävästi oli
jo tiedetty odottaa näyttelijäseuraa, sillä koko kylän väki tuli
ulos meitä töllistelemään. Matkatoverini huomautti tuon johdosta,
että kiertelevällä teatteriseurueella on aina enemmän katsojia
ulkona kuin sisässä. En tullut lainkaan ajatelleeksi, ett'eihän
minunmoiseni miehen oikein sovi olla tällaisessa seurassa, kunnes
huomasin uteliaan väkijoukon keräytyvän ympärilleni. Silloin minä
kiiruimman kaupassa puikahdin lähimpään majataloon. Vierashuoneessa
tuli vastaani muuan hienosti puettu gentleman, joka kysäisi minulta,
olenko minä todellakin tämän seurueen kotisaarnaaja vai aionko minä
tällaisena esiintyä näyttämöllä. Ilmoitettuani asian todellisen
laidan ja sanottuani, ett'ei minulla ole näyttelijäseurueen kanssa
mitään tekemistä, oli tuo gentleman niin alentuvainen, että pyysi
minua ja näyttelijää juomaan lasillisen punssia kanssansa.
Lasin ääressä hän sitten varsin vakavasti ja suurella
asianharrastuksella puheli kaikellaisista politillisista asioista.
Minun mielestäni hän näytti olevan vallintakin parlamentin jäsen.
Yhä enemmänkin minä siinä luulossa vakaannuin, kun hän, meidän
tiedusteltuamme, mitä talossa illalliseksi saataisiin, kutsui minut
ja näyttelijän illalliselle kotiinsa. Hänen vielä pari kertaa
uudistamaansa pyyntöön me vihdoin suostuimme.