Mr Burchell onkin vihamies, hän kun julkeaa antaa vastenmielisiä
neuvoja.
Meillä oli nyt tehty useampia yrityksiä, jotta kyettäisiin
esiintymään hienolla tavalla. Odottamaton kova onni oli kumminkin
tehnyt ne tyhjiksi jo heti alussa. Minun oli tapani käyttää
hyödykseni jokaista pettymystä ja ottaa ne opikseni, mikäli ne
milloinkin kunnianhimoisia pyyteitä maahan löivät.
-- Siitä te nyt näette, lapsi kullat, -- puhelin minä, -- kuinka
huonosti ihmisen onnistuu pettää maailmaa, koettaessaan matkia
ylhäisiä. Kun köyhä pyrkii seurustelemaan pelkkäin rikkaitten kanssa,
niin hän joutuu niitten vihanpidoksi, joita hän karttelee, ja niitten
halveksimaksi, joitten perässä hän juoksee. Epäsuhtaisissa liitoissa
joutuu heikompi puoli aina tappiolle: rikkaita se huvittaa, köyhille
siitä on mieliharmia. Mutta tulepas tänne, Dick poikaseni, ja kerro
meille, opiksi ja huviksi kaikille, se satu, jonka tänään luit.
-- Oli kerran, -- alkoi poika, -- oli kerran jättiläinen ja kääpiö.
Hyviä olivat ystäviä ja yhdessä aina kulkivat. Sellaiset tekivät
kaupat keskenään, ett'eivät koskaan toisistaan eroa, vaan yhdessä
aina seikkailuilla käyvät. Ensinnäkin he joutuivat taisteluun kahden
Saraseenin kanssa, ja kääpiö, uljasmielinen mies, antoi toiselle
heistä ankaran iskun. Siitä ei Saraseeni suuriakaan välittänyt, vaan
nosti miekkansa ja löi kääpiöltä koreasti käden poikki olkavartta
myöten. Tälle nyt hätä ja tuska, mutta jättiläinen tuli avuksi,
eikä aikaakaan, niin jo makasi kumpainenkin Saraseeni kuolijana
maassa. Harmissaan löi kääpiö heiltä pään poikki kummaltakin. Yhdessä
sitten lähdettiin uusille yrityksille. Pian käytiin tappelemaan
kolmen verenhimoisen satyrin kanssa, jotka raahasivat mukanaan
muuatta neittä poloista. Kääpiö ei ollut aivan yhtä raivoisa kuin
edellisellä kerralla; sivalsi sentään kuin sivalsikin aika iskun,
mutta sai itse toisen, joka puhkaisi häneltä silmän. Joutui silloin
taas jättiläinen avuksi, ja pakoon täytyi pötkiä satyrien, muutoin
hän olisi tappanut ne joka miehen. Riemuissaan nyt olivat ystävykset
voitostaan, ja vapautettu impi rakastui jättiläiseen ja rupesi hänen
vaimokseen. Yhdessä sitä sitten astuttiin, astuttiin, miten kauan
lie astuttukaan, kunnes kohdattiin rosvojoukko. Jättiläinen se tällä
kertaa ensimmäisenä vihollisten kimppuun karkasi, mutta ei ollut
kaukana kääpiökään. Tuima oli taistelu ja kesti kauan aikaa. Missä
jättiläinen vaan kättään käännäytti, siinä aina mies maahan kellahti,
mutta kääpiö se oli jo senkin seitsemän kertaa surman suussa.
Ystävykset pääsivät vihdoin voitolle, mutta kääpiö oli nyt toista
jalkaa vailla. Häneltä oli siis mennyt toinen käsivarsi, toinen jalka
ja toinen silmä; jättiläisellä ei haavaakaan. Jättiläinen huusi nyt
pienelle kumppalilleen: Kuules, pikku sankari! Tää on lystiä menoa
tää. Kun vielä yksi voitto saadaan, niin jo meillä sitten on kunniata
kyllälti ikipäiviksi. -- "Ei maar," huusi kääpiö, joka oli tällä
välin jo viisastunut, "pois luovun minä koko liitosta; ei tappele
enää tämä mies, sillä sinullepa yksin kaikki kunnia tulee ja saalis
saa, minulle vaan iskuja ja kolauksia."
Olin juuri ruveta selittämään tämän sadun opettavaista puolta, kun
huomioni kiintyi kiivaaseen kiistaan, johon vaimoni oli joutunut
mr Burchellin kanssa tyttärien aiotun matkan johdosta Lontoosen.
Vaimoni väitti kivenkovaa, että siitä on oleva paljo hyötyä, mr
Burchell sitä vastoin kiivaasti varoitti häntä siihen suostumasta.
Minä olin puolueetonna. Hänen varoituksensa tuntuivat vain jatkolta
niihin, mitä aamulla oli saatu, ja jotka olivat tuntuneet niin
karvailta. Väittely kiihtyi kiihtymistään. Debora parka, kykenemättä
esiintuomaan vaikuttavampia syitä ja perusteita, rupesi puhumaan yhä
kovemmalla ja kovemmalla äänellä ja oli vihdoin pakotettu kätkemään
tappionsa huutoon. Loppujen lopussa hän rupesi puhumaan sellaista,
mitä meidän kaikkien oli varsin ikävä kuulla. Hän sanoi tietävänsä,
että muutamilla ihmisillä on omia salaisia syitä neuvon-antoihinsa;
mutta hän puolestaan toivoo, että sellaiset vast'edes pysyisivät
tästä talosta loitompana.
-- Hyvä rouva, -- virkkoi mr Burchell varsin tyynesti, mikä vielä
enemmän ärsytti toista, -- mitä salaisiin syihin tulee, niin olette
todellakin oikeassa. Minulla on salaisia syitä, mutta niistä en huoli
puhua, koskapa te ette kykene vastaamaan niihinkään, joita minä en
salassa pidä. Minä huomaan kumminkin, että minun käynnistäni täällä
on vastusta. Siksipä minä lähden nyt ja palajan kenties vielä kerran
sanomaan jäähyväisiä, kun kokonaan lähden näiltä tienoin pois.
Sen sanottuaan hän sieppasi hattunsa. Sofia koetti katseillansa
hillitä hänen kiivauttansa, mutta ei voinut estää häntä lähtemästä.
Hänen mentyänsä me katselimme jonkun aikaa neuvottomina toisiamme.
Vaimoni, tietäessään olevansa syypää, koetti peittää rauhattomuuttaan
pakotetulla hymyllä ja näyttää olevansa vallan varma asiassaan. Siitä
minä otin häntä nuhdellakseni.
-- Kuules, emäntäiseni! -- virkoin minä hänelle. -- Tälläkö tapaa me
kohtelemme vieraita? Näinkö me palkitsemme heidän ystävällisyyttään?
Usko minua, kultaseni, ett'ei sinun huuliltasi vielä ikinä ole
päässyt niin tylyjä ja minulle niin vastenmielisiä sanoja kuin äsken.
-- Miksikäs hän ärsytti minua? -- huudahti Debora. -- Kyllä
minä varsin hyvin tiedän, miksikä hän moisia neuvoja antoi. Hän
tahtoi estää tyttöjä lähtemästä Lontoosen, saadakseen täällä vain
mieliksensä liverrellä ja laverrella Sofian kanssa. Mutta kävi kuinka
tahansa, kyllä Sofia osaa löytää parempaa seuraa kuin mokomankin
halvan miehen kanssa.
-- Halvanko? -- sanoin minä. -- Mahdollista kyllä, että olemme
erehtyneet hänessä, sillä välisti hän esiintyy hienoimpana
gentlemanina mitä milloinkaan olen nähnyt. Sano, Sofia tyttöseni,
onko hän milloinkaan tehnyt salaisia viittauksia kiintymyksestänsä
sinuun?
-- Hänen puheensa, -- vastasi Sofia, -- ovat aina olleet järkeviä,
hienotuntoisia ja miellyttäviä, ei koskaan muuta. Muistan tosin hänen
kerran sanoneen, ett'ei hän ole milloinkaan tuntenut naista, joka
ulkomuodolta köyhässä miehessä huomaisi mitään hyvää.
-- Tuota virttä, -- huudahtin minä, -- tuota virttä ne kaikki
kovaosaiset ja laiskurit veisaavat. Sinä olet toivoakseni
kumminkin oppinut oikealla tavalla arvostelemaan moisia miehiä.
Ja mieletöntähän olisikin odottaa onnea sellaiselta, joka on niin
huonosti hoitanut omaa onneaan. Äidilläsi ja minulla on nyt muuta
mielessä sinuun nähden. Ensi talvena, jonka kaiketi viettänet
Lontoossa, on sinulla oleva tilaisuus saada parempiakin kosijoita.
Mitä Sofia tämän johdosta lienee ajatellut, en käy ratkaisevasti
sanomaan. Mutta ei minun oikeastaan ollut ensinkään mieleni paha,
että olimme päässeet vieraasta, joka tuotti minulle paljon huolta.
Vieraanvaraisuuden loukkaaminen se tosin vähän rasitti omaatuntoani,
mutta pian minä sain parilla kolmella tekosyyllä tämän muistuttajan
vaikenemaan. Ja ne ne tyydyttivät ja rauhoittivat minut kyllä.