Onnellisen kotilieden ääressä maalla.
Äskeinen väittely kun oli ollut jotenkin kiivasta, niin päätettiin,
saadaksemme välit taas hyvälle kannalle, laittaa yksi osa
metsänriistaa illalliseksi. Tyttäret ryhtyivätkin hilpeällä mielin
toimiin.
-- Mieleni on paha, -- virkoin minä, -- ett'ei meillä ole naapuria
tai vierasta mukana tällaisen herkun ääressä, sillä vieraanvaraisuus
tekee moiset ateriat kahta maukkaammiksi.
-- Hyväinen aika! -- huudahti vaimoni. Tuossahan tulee meidän hyvä
ystävämme, mr Burchell, joka pelasti meidän Sofian ja pani sinut
väittelyssä pussiin!
-- Minutko, lapsi? -- huudahtin minä. Erehdystä, kultaseni,
erehdystä! Ei siihen monikaan pysty, luullakseni. Enhän minä
milloinkaan kiellä sinun taitoasi hanhenmaksa-piiraitten
paistamisessa; jätä sinäkin väitteleminen minun huolekseni.
Tätä puhuessani astui köyhä ystäväni mr Burchell sisään. Me
tervehdimme häntä lämpimällä kädenpuristuksella. Pikku Dick siirsi
hänelle kohteliaasti tuolin.
Tuon köyhän miehen ystävyys oli minulle mieluista kahdestakin syystä:
tiesin hänen ensinnäkin tarvitsevan minun ystävyyttäni ja toiseksi
osoittavan voimiansa myöten ystävyyttä minuakin kohtaan. Hän oli
näillä seuduin tunnettu köyhänä gentlemanina, joka nuoruudessaan
ei ollut tahtonut tehdä mitään hyvää, vaikk'ei hän vielä ollut
kolmenkaankymmenen vanha. Väliin hän haasteli varsin järkevästi,
mutta viihtyi enimmäkseen vaan lasten seurassa, joita hänen tapansa
oli sanoa kiltiksi pikku väeksi. Lapset pitivät häntä, mikäli
huomasin, kuuluisana ballaadien laulajana ja satujen kertojana,
ja melkein joka kerta hänellä oli taskussaan jotain heitä varten,
milloin palanen mesileipää, milloin puolen pennyn pilli.
Tavallisesti hän tuli kerran vuodessa näille seuduin moniaaksi
päiväksi naapurien vieraanvaraisuuden turviin. Hän istahti
illastamaan meidän kanssamme, ja silloin ei vaimoni karvikkoviiniänsä
säästellyt, eikä pakinoistakaan puutetta tullut. Mr Burchell lauleli
meille vanhoja lauluja ja kertoi lapsille satuja Beverlandin pukista,
kärsivällisestä Grisselistä, Catskinin seikkailuista ja ihanan
Rosamundan mökistä.
Talon kukko, joka tavallisesti kiekahti yhdentoista aikaan, ilmoitti
maatapanon-ajan tulleen, ja nyt tuli odottamaton pula eteen: mihin
panna vieras nukkumaan? Kaikki talon vuoteet olivat käytännössä,
ja myöhä oli lähettää häntä lähimpään majataloonkaan. Sen pulman
ratkaisi pikku Dick, tarjoten hänelle oman tilansa, jos itse pääsee
Moses veljensä viereen.
-- Ja minä, -- huudahti Bill, -- minä annan tilani mr Burchellille,
jos siskot ottavat minut sänkyynsä.
-- Kas se oli oikein! -- virkoin minä. Vieraanvaraisuus on kristityn
ensimmäisiä velvollisuuksia. Metsänpeto vetäytyy tyyssijaansa,
lintu lentää pesäänsä, mutta avuttoman ihmisen täytyy turvautua
lähimmäiseensä. Suurin vieras maailmassa oli Hän, joka tuli maailmaa
pelastamaan. Hänellä ei ollut omaa kotia, Hän ikäänkuin tahtoi nähdä,
minkä verran vieraanvaraisuutta meissä vielä on jäljellä. Debora
kulta, -- sanoin minä sitten vaimolleni, -- anna pojille sokeripala
kummallekin, Dickille suurempi, hän kun teki ensimmäisen ehdotuksen.
Seuraavana aamuna varhain minä vein koko perheeni niitylle,
jälkiheinää korjaamaan. Vieras tarjosi apuansa ja otettiin joukkoon
hänkin. Helposti kävi luokojen kääntäminen: minä astuin edellä,
muut asianmukaisessa järjestyksessä perässä. Huomasin sentään,
kuinka hartaasti mr Burchell avusti Sofia tytärtäni. Oman osansa
suoritettuaan hän ryhtyi Sofian osaan, vilkkaasti puhellen hänen
kanssaan. Niin vakuutettu kumminkin olin tyttäreni terveestä älystä
ja kunniantunnosta, ett'ei tuommoinen taloudellisesti rappiolle
joutunut mies minussa lainkaan herättänyt levottomuutta. Illan tullen
pyydettiin mr Burchellia jäämään meille, niinkuin edellisenäkin
iltana, mutta hän kieltäytyi, sanoen aikovansa olla yötä naapurissa;
hänellä oli pillikin vietävänä sen talon lapsille.
Hän läksi. Illallispöydässä meidän keskustelumme koski äskeistä
kovaosaista vierasta.
-- Mikä repäisevä esimerkki tuo mies onkaan -- lausuin minä --
siitä kovasta onnesta, joka seuraa kevytmielistä ja huimapäistä
nuoruutta! Ei hän ole älyä vailla, mutta sepä asettaa hänen entiset
mielettömät tekonsa vain sitä räikeämpään valoon. Mies parka! Missä
ovat nyt kärkkyjät ja imartelijat, nuo hänen entiset johdettavansa
ja käskettävänsä? Poissa ne ovat, mielistelemässä kenties sitä
parittajaa, joka hänen hurjistelujensa kautta on rikastunut. Tätä he
nyt ylistelevät, nuo samaiset, jotka ennen ylistelivät häntä. Ennen
vanhaan he ihastelivat hänen älynsä terävyyttä, nyt he ivaavat hänen
mielettömyyttään. Hän on köyhä, ja lienee siihen hänen oma syynsä,
sillä häneltä puuttuu sekä kunniantuntoa, ollakseen itsenäinen, että
taitoakin, ollakseen hyödyllinen.
Lienee minulla ollut salaisia syitä, jotka saattoivat minut tekemään
nämä huomautukseni liiankin jyrkässä muodossa. Sofia nuhteli minua
lempein sanoin.
-- Olipa hänen entinen käytöksensä millainen hyvänsä, isä, -- virkkoi
hän, -- ei häntä pitäisi hänen nykyisissä oloissaan enää moittia.
Se puutteen-alainen asema, mihin hän nyt on joutunut, on riittävä
rangaistus entisistä hurjisteluista, ja olenhan minä isän itsensäkin
kuullut sanovan, ett'ei milloinkaan saa lyödä tarpeetonta iskua
siihen uhriin, jota sallimuksen vihan vitsa kurittaa.
-- Sinä olet oikeassa, Sofia, -- huudahti Moses, -- ja sattuvastipa
eräs muinais-ajan kirjailijoista esittääkin mointa menettelyä,
kuvaillessaan, kuinka muuan talonpoika yritti nylkeä Marsyasta,
jolta sadun mukaan toinen jo oli nahan kettänyt. Enkä minä sitä
paitsi tiedä, lieneekö tämän köyhän miehen tila niin huono kuin isä
kuvailee. Emme me saa tuomita toisten tunteita sen mukaan, mitä me
itse tuntisimme heidän tilassansa. Myyrän pesä on meistä peräti
pimeä, mutta eläin itse pitää sitä tarpeeksi valoisana. Ja totta
puhuen, tuo mies näkyy olevan tyytyväinen tilaansa, enkä ole kuullut
kenenkään puhelevan niin vilkkaasti kuin hän, haastellessaan sinun
kanssasi.
Tuo oli lausuttu ilman mitään tarkoitusta, mutta se sai kumminkin
tytön punastumaan, vaikka hän koetti sitä peittää pakotetulla
myhäyksellä, vakuuttaen, että tuskin hän oli huomannutkaan, mitä mr
Burchell sanoi. Vieras, liitti hän, näyttää aikoinaan olleen erittäin
hieno gentleman.
Tuo kiire, jolla tyttö koetti puolusteleida, ja hänen punastumisensa
eivät minua sisimmissäni oikein miellyttäneet, mutta minä en lausunut
epäluulojani julki.
Huomiseksi kun odotimme vieraisille meidän hovinherraa, niin ryhtyi
vaimoni valmistamaan hirvenpasteijaa. Moses istui lukemaan, minä
kävin opettamaan pieniä poikia. Tyttäret olivat täydessä puuhassa,
niinkuin muutkin. Minä näin heidän kauan aikaa hääräilevän valkean
ääressä. Luulin ensin heidän auttavan äitiänsä, kunnes pikku Dick
kuiskaten ilmoitti minulle siskojen keittävän kauneusvettä. Minulla
on luontainen vastenmielisyys kaikkia sellaisia vesiä vastaan, ne
kun eivät lainkaan ihoa paranna, vaan päinvastoin turmelevat sen.
Senpävuoksi minä siirsin tuoliani vähitellen lähemmäs takkaa, tartuin
hiilirautaan, ikäänkuin kohentaakseni valkeata, mutta kaasinkin aivan
kuin vahingoissa koko keitoksen tuhkaan, ja nyt oli jo kovin myöhä
ruveta laittamaan uutta.