lie Kellosta tullut, taitava rukkien sorvaaja ja hyvä suutari, eleli
mökissä Askerin luona ja kuoli noin 50 vuotta takaperin 70-vuorisena
ukkona. Kooltaan oli Nilkku-suutari iso, laihankälppä mies, joka
keppi kädessä kulkea nilkutti, ja "ämmä sillä oli pikkuinen kuin
kottarainen". Ihmisiä ja eläimiä äijä paranteli, käytiin äijän
luona apua hakemassa, ja vietiin häntä taloihinkin apua antamaan.
Metsän ja kedon kasveista oli hän keittänyt lääkettä rautakattilassa
rautakepillä hämmennellen. Erääseen lääkkeeseen oli hän käyttänyt
yhdeksänlaista ainetta: muurahaismätästä, männynkerkkiä, kuusenkerkkiä
ja -käpyjä, kanervia, kuolleenkouria, vaivasenvarpuja, pihlajan-,
koivun- ja lepänlehtiä. Sakeaksi, väkevänhajuiseksi velliksi oli äijä
sen keittänyt, sillä sairaan päätä saunassa valellut, siihen vihtaa
kastanut, kylvettänyt sairasta, purrut hammasta, karjahdellut ja
loihtinut:
"Maanuuhi, mettänneiti,
kukas sinun on tähän käskenyt
ristittyä rikkoon, kastettua kalvaan?
Mene Hiisi helevettihin,
Paha mailles pakene!
Jos oot maasta tahi merestä tahi mettästä,
ota Hiijestä hyvä hevonen,
helevetistä valittu varsa,
aja sillä yli yheksän meren,
yli puolen kymmenettä
yli vuorten, tunturien!
Mene Lapin laajahan kylähän,
kolomikantahan kovahan,
tunturien korkeimmalle kukkulalle!
Siell' on muutkin murhamiehet,
ikuiset pahantekijät.
Mene sinne merenhauvin hartioille,
vaalaan hartiolle,
sill' on leveä niska,
paljon lihanpintaa, rasvaa!
Siell' on hyvät vuotehet,
lempeät leposijasi,
siell' on hyvä ollakses,
ja kaunis kaikahellakses."
Rämeen Matti, joka eli "Rämmeen tolopasa" maantien vieressä, Kaupin
talon luona, oli tietäjä hänkin, kuollut nelisenkymmentä vuotta
takaperin ikämiehenä. Äijä oli ollut "Puttailta" syntyisin, taitava
muurari, lujien uunien tekijä. Hyvänlainen myrrysukko oli Mattikin
ollut, kykkyräniskainen pienoinen ukko. Hän paranteli etupäässä
eläimiä, mutta myös ihmistenkin vikoja kylvetteli. Saunanlöylyssä kun
kylvetteli, niin kirveen asetti saunankiukaalle löylyä lyötäessä.
"Kuhluloihin" ajettuneen hevosen oli Matti kerran talvella parantanut
nuorilla pajunvesoilla ja kylmällä vedellä hautomalla.
Nuorempia tietäjiä oli _Pikku-Kauppi_, jota myös sanottiin _Kaupin
ukoksi_ ja _Vanhaksi Kaupiksi_. Hän asui mökissä Väntelän luona,
elellen etupäässä kalanpyynnillä. Oli hiljainen, siivo "lukumies,
enempi pyhyyttä rakastava". Taitoaan ei hän koskaan käyttänyt pahan
tekemiseen, eikä mielellään ryhtynyt hyväänkään apuaan antamaan. Piti
näet sitä vähän "epäjumalanpalveluksena ja synnintekona". Kertoi muuan
ukko poikasena pyytäneensä Kauppia opettamaan hänelle taitoaan, mutta
Kauppi sanonut: "vooi, poika, et sinä semmosia tarvitte, enkä niit' ois
tarvinnut minäkään. Mutta mihinkäpäs tästä menee enää." Kaikki toimensa
ja parantamisensa oli Kauppi tehnyt "Jumalan sanan kautta", ja "se teki
niistä rukouksen". Varkaan oli hän pannut tuomaan tavaran takaisin,
kylvettänyt painajaisista, parantanut tauteja, joita eivät kaupungin
lääkärit voineet parantaa, päästänyt lehmiä metsänpeitosta. Paljon oli
hänelle tuotu "siukkoja".
Mutta kirkkoherra ei pitänyt Kauppi-ukon tietäjöimisestä. Jopa kerran
hänelle kinkereillä antoi ankarat nuhteet "puoskaroimisistaan". Eihän
Kauppi, kun kuunteli vain. Mutta sitten tapahtui, että kirkkoherran
pikku lapsi tuli kipeäksi, sai painajaisen ja huusi yötä päivää. Ei
saatu apua lääkäreiltä, ei mistään. Jo ehdotti palvelija ja rouvakin,
että kutsuttaisiin Kauppi. Ei kirkkoherra antanut. Vaan viimein, kun ei
apua mistään ollut, rouva pani kutsumaan, mutta Kauppi sanoi: "en lähe,
jos ei kirkkoherra tiiä". Sanottiin kirkkoherralle, ja taas Kauppia
kutsumaan. "En lähe, jos ei kirkkoherra kutsu", sanoi Kauppi taas.
Täytyi mennä sanomaan, jotta kirkkoherrakin kutsuu. "En lähe, jos ei
ole viinaa." Sitäkin täytyi viedä. No, sitten Kauppi viimein meni --
yöllä, vietiin kamariin, jossa lapsi kehdossa makasi ja huusi. Kauppi
ei muuta, kun meni lapsen luo, katsoi häneen ja huippasi nenäliinallaan
ja meni pois. Ja siitä hetkestä läksi painajainen lapsesta.
Vanhana miehenä kuoli Pikku-Kauppi Töyrän talon saunaan. Oli yksinään
muiden jälkeen mennyt kylpemään, ja aamulla kuolleena saunan lavolta
löydettiin. Sinne oli äijä väsähtänyt. Siitä on jo noin 30 vuotta.
Samanaikainen tietäjä kuin Kauppi oli _Ilves-Heikkikin_, puuastiain
veistäjä ja piiskurin viran toimittaja, sekä kylän jykevin sahuri, kun
tukkeja "krenkuilla" laudoiksi ja lankuiksi sahattiin. Kanto-Jaakon
kanssa olivat 50-60 vuotta takaperin Luodon ainoat sahurit. Vaikka
olivat jo vanhoja, eivät nuoremmat niiden rinnalle kyenneet. Pienoinen,
mutta jäntevä ja hartiakas mies oli Heikki ja "raakaluontonen"
(pelkäämätön) sekä sopusa mies, mutta arsti ja kirkas, kun "vähänkin
niin meni". Rantsilasta oli Heikki kotoisin, tuli rengiksi Luotoon ja
pääsi suuren talon vävyksi. [Tytön veljet kyllä olivat olleet naimista
vastaan, jotta "mitä sinä manterelaisesta otat?" Mutta äiti sanonut:
"Ota pois, Kaisu, kun vain saat: suutari, kraatari, muurari, maalari ja
muuten hyvänlaatunen".] Jo perintönä hänellä ehkä oli taikamahti, jota
sitten vielä lisäsi, kun parina kesänä kävi työmiehenä Lapissa, aina
Inarin ja Utsjoen kotalappalaisten luona.
Kaikenlaisia taikoja teki Heikki. Hän kylvetteli taikavastallaan
painajaisista, kohtauksista, poisti monet tartunnat ja syötökset sekä
"maan vihastumiset", paransi hampaan pakotukset, madon panemat ja monet
muut viat ihmisistä ja eläimistä. Mutta jos hän keneen "tuskausi",
tapatti hän taudilla sen karjaa taikka nosti madon hänen päälleen
taikka lähetti kirkonväkeä tai metsän- tai vedenväkeä häntä vaivaamaan
taikka painajaisella ahdisteli. Kerran oli Heikki suuttunut pappiin,
kun se suorittamattomista päivätöistä oli lähettänyt nimismiehen hänen
luokseen. Heikki manannut: "se vie kuoleeki hevonen ainaki!" Parin
päivän perästä hevonen tullutkin raivoon, hyppinyt, potkinut ja viimein
siihen paikkaan kuollut.
Rämeen Matin kanssa oli Ilves-Heikki kerran metsänväkeä nostattanut
erään rahojen varkaan päälle. Metsässä olivat petäjänkannon
pihlajaisella, koivuisella ja pajuisella vanteella vyöttäneet ja ne
vanteet koivukiiloilla lujittaneet. Sitten kerran päivässä olivat
käyneet kiiloja tiukkaamassa, ja olipas viimein jo "väki" rahojen
kätkijän lennättänyt sängystä laattialle.
Vähempiä tietäjiä oli ollut _Paakko-Teemu_, kylvettelijä ja tautien
pesijä. Teemu oli ollut sukkelasanainen mies, jolla mökissään oli
"uusi puoli" ja "vanha puoli" eli turpasmökki ja hirsiröttelö. Pirtin
porstuan "lukkona" oli Teemulla ollut ampiaispesä. Siivosti kulkevalle
vieraalle eivät ampiaiset olleet vihaisia, mutta jos ei siivosti
kulkenut, olivat ne pian kimppuun käyneet.
Sitten oli ollut _Muuvin-Tiina_, joka oli osannut matojakin nostattaa,
_Varvarin Liisa_, joka siankärsällä oli "maahisia painellut",
"röhelennäisiä" pessyt, paiseita parannellut ja lehmiä metsänpeittoon
laitellut, sekä _Pertaan muori_, joka vieläkin elää ja venymälankoja
kolmivärisestä villalangasta solmielee yhdeksiin solmuihin yhdellä
vetämällä.
Mutta melkein jokainen ihminen sitä osasi tarpeen tullen aina vähäisen
loihtia ja taikoja tehdä, noin kotitarpeiksi. Metsään lähtiessä
sanottiin:
"Peitä maa matos,
penner pienet rikkasi"
Sitten ei mato näyttäytynyt. Jos tämä unehtui sanomatta ja mato
nähtiin, "hävästiin" se niin, jotta sen täytyi pysähtyä:
"Seiso sinä, helevetin hevonen,
tuli eesä, toinen takana!"
Ampiainen ei pistänyt, kun sanottiin:
"Pistä piikkis pihhaan,
älä ihmisen lihhaan!"
Kuolleita raatoja, luita t.m.s. katseltaessa ja käsiteltäessä piti
poistaa kalma:
"Tphyi, kalama, tartu puihin ja kiviin,
älä minnuun!"
Kun "pahasilimäinen", pelättävä ihminen kävi talossa, niin viskattiin
hänen jälkeensä tulista tuhkaa ja sanottiin:
"Pahas eellä, hyväs jälisä,
käy itte keskivälisä!"
Sitten vedettiin vielä risti ikkunain ja ovien eteen.
Jos maitoa annettiin vieraalle, pantiin siihen pikku tilkkanen vettä
taikka kipene suolaa, ettei karjanonni menisi mukana. "Ei veljellekään
maitoa ilman ve'että annettu."
Tuhkaa kun otettiin liedestä pois, pantiin astiasta sitä jälleen vähän
takaisin lieteen, jotta oli alku uudelle tuhkalle.
Jos tapasi jonkun jotakin varastamasta ja karjaisi:
"Työnsä työlle yllyttäköön,
enemmän yöllä kun päivällä!"
täytyi sen henkilön aina varastaa.
Vasta poikineelle lehmälle ensimäistä heinävihkoa antaessaan sanoi
emäntä:
"Syö suen suulla,
haukkaa karhun hampahilla,
pure Lemmon leukaluilla!
Jos sinä hyvin syöt,
niin minä paremmin annan!"
Toisillekin lehmille antoi emäntä samalla kertaa heinätukon
"varpaisiksi" ja sanoi sille lehmälle, joka oli ensiksi poikiva: "sun
vuoros nyt!"
Muutamat emännät osasivat _Paran_ synnyttää. Jossakin yksinäisessä
huoneessa, esim. saunassa, he kaikessa salaisuudessa värttänästä,
keträvarresta, puurohärkkimestä ja kapalovyöstä sen pohtimessa
soudatellen synnyttivät, sanellen:
"Synny Para, synny Para,
ei ole ketään näkemäsä, ei kuulemasa,
saat puolen hengestäni ja sielustani!"
Siitä Para syntyi, harakan näköiseksi linnuksi muodostui ja kysyi:
"mitä mä kannan?" -- "Kanna voita ja fiilin päällistä!" emäntä käski.
Pirtissä uunin alla sitten Para piti asuntoa, emäntä sitä sinne ruokki,
ja Para kantoi palkaksi emännälle voita ja kirnuun kermaa. Ja talo
rikastui. Mutta paholaisella oli sitten puoli emännän sielua vallassaan.
Samoin taas isännät voivat "synnyttää" Tontun, joka toisien pelloilta,
peninkulmienkin päästä voi kantaa kuhilaita isäntänsä riiheen. Tontulle
laittoi isäntä riiheen "hyvät evväät". Niitä se yöllä sitten söi, kun
oli kuormineen saapunut, kuljettuaan joskus aina "yheksän peninkulmaa
ja yheksän myttyä seljäsä".
Kansan lääkintätaito.
Eipä ennen sairastettaessa kaupungin tohtoreita kaivattu. Oman saaren
tietäjät ne monet taudit parantelivat, omat kotoiset konstit kyllä
useasti auttoivat, omilla kotoisilla lääkkeillä, neuvoilla ja tiedoilla
tultiin toimeen. Ja elettiin vain kyllä ennenkin, jopa vanhoiksi
elettiinkin. Eikä niin usein sairastettu, kuin nyt.
_Veren juoksu_, haavan sattuessa, tyrehytettiin sanalla. Mutta jos ei
paikalle sattunut pätevää sulkijaa, painettiin haavaa hopearahalla
taikka tukettiin sitä "nurmennutturalla" eli "ämmäntussulla" tai
taulalla. Haavaa sitten parannettiin poltetulla alunalla, viinalla,
suolattomalla ropalla, tupakinlehdillä. Toiset keittivät ihrasta,
pihkasta ja virtsasta "ploosterin" haavalle, toiset keittivät lääkettä
"suvikuntasista" vesoista. Muutamat käyttivät palsamenrungosta
liuvotettua lääkettä, ja niityllä otettiin heinäsirkka kiinni ja
annettiin sen suustaan tirskauttaa haavaan ruskeaa nestettään.
Haavallisena kylpemään mentäessä loihdittiin:
"Löyly kulta, lämmin kulta,
tule haavoihini hauteheksi,
kipiöihini paranteheksi!"
_Loukkaus_, mikä oli tullut esim. peukaloon, jotta oli mustanpuhuva,
parannettiin "loukkausviinalla", jota tietäjät loihtien tekivät. Kun
oli viinalla voideltu, pantiin vielä siihen ihraa ja karvaisella
lampaannahalla käärittiin. Jos loukkaus oli puun satuttama, niin piti
siitä ottaa pois "puun vihat": paineltiin kylmässä vedessä kastelluilla
lastuilla ja loihdittiin.
_Ajos_ oli alussa punainen, "mutta siihen tuli pian pään paikka". Sitä
paineltiin kolme kertaa raudalla, esim. semmoisella avaimella, jonka
tekijää ei tiedetty, ja sanottiin:
"Tphyi, jos sinä kasvat,
niin kasva Turun tuomiokirkon kokoiseksi,
jos et kasva, niin painu maahan!"
_Paleltuneesta_ otettiin ensin pois "kylymän vihat", sitten keitettiin
männynpihkasta ja virtsasta voide ja hakattiin ohut tuohi tai
petäjänkuorilevy puukon kärellä "sen tuhannen seulaksi", siihen
siveltiin voidetta ja pantiin paleltuneelle.
_Palaneesta_ ottivat loihtijat "tulenvihat" pois ja voitelivat sitä
sorkkarasvalla, jota oli eläinten sorkista uunissa "räyvytetty".
Käytettiin myös kermaa ja sokeria sekä "liintöljyä".
_Kengänhieromaan_ pyyhittiin tervaa ja paistettiin "valakiapaisteella"
ja pantiin paperia päälle. Poltettiin myös kenkärajaa ja sitä tuhkaa
tervaan tuhrittiin.
_Klihtuunit_, känsät jaloissa, tervattiin ja tulen loisteessa
kuumennettiin.
_Madon panemaan_ käytettiin väkevää portaanpäämultaa, johon monasti
vettä oli heitetty. Pantiin myös pahkakuppiin kuparia, hopeaa ja
suoloja veteen ja kierrettiin ja pestiin kipeää kohtaa.
_Maahisia_ oli _lento- ja tulimaahinen_. Lentomaahinen tarttui
niittymaiden ruostevesistä jalkoihin ja nousi ylemmäksikin. "Sitä
oli ylön paljo seurakunnan keskuuvesa". Siihen käytettiin tervaa ja
pikiöljyä sekä poroa ja hoideltiin tulen paisteessa. Voideltiin myös
ammoniakilla, tärpätillä ja piiköljyllä. Tulimaahinen tarttui liedestä
useasti lapsiin, mutta voi esiintyä myös aikuisissakin. Sitä pestiin
vedellä ja vesi vietiin yhdeksän varaseipään juureen. Paineltiin myös
turpailla, joita varaseipäiden juurista veitsellä leikattiin, ja taas
pantiin paikoilleen. Jotkut painelivat siankärsällä.
_Ruusuksi_ sanottiin sitä, kun "tulimaahinen ampui pään puoleen".
Siihen tehtiin lääke, jossa oli yhdeksänsistä ainetta: roppavoita,
tulikiveä, nasinanmarjoja, katajanmarjoja, tupakkia, ruutia, alunaa,
merihiiltä eli "vahingonvalakian hiiltä" ja tervaa. Pestiin sitä
myös "ruusuve'eliä", jota oli laskettu 9 kertaa saunankiukaan läpi ja
pantiin päälle "ruusutukko", jossa oli hamppua, tervaa, liitua ja
tiilikivenjauhoa 9 kertaisesti.
_Koi_ oli joskus sormea syömässä. Silloin tehtiin "kointukko"
eläimen emätinkalvosta tai rakosta ja sen sisään pantiin viinaa ja
nasinanmarjoja. Jotkut pistivät koisormensa kiehuvaan veteen. "Piti
röhki tupata".
_Syyhy_ voi tarttua toisesta ihmisestä, taikka metsästä ja useasti myös
saunasta, jos ei oltu varoillaan. Pitikin, kun vieraaseen saunaan meni
kylpemään, ottaa 3 vihdan lehteä lavoilta ja viskata laattiaan ja vetää
risti istumakohdalleen. Toiset vielä sylkäsivät lavolle ja sanoivat:
"Tphyi, pois p--a altani, istun päälles!"
Syyhyyn keitettiin voidetta "lehemänkengäsä", kynnessä, 9:stä
aineesta: roppavoita, ruutia, lampaan papanoita, katajanmarjoja,
tulikiveä, veneenvoidetta [tervaa ei saanut sanoa tervaksi, vaan
veneenvoiteeksi], tupakkaa, alunaa ja viinaa. Sanottiinkin:
"yheksänlaista kuin syyhynvoiteesa". Saunanlöylyssä sitten syyhyä
voideltiin.
_Rohtumia_ voideltiin sorkkarasvalla sekä kermalla. Tulesta tulleita
rohtumia, "tulirakkoja",paineltiin tuhkalla. Otettiin kolme kertaa
liedestä tuhkaa, joka kerta eri kohdasta, ja kastettiin veteen,
painettiin rohtunutta ja pantiin tuhka paikoilleen. Kastettiin myös
uuninluuta, kun uunia päästiin luutimasta, vesiastiaan ja sillä vedellä
rohtunutta valeltiin kolme kertaa, välillä aina ilmaa kaapaisten
sanottiin:
"Jos sin' oot tuulesta,
mene tuuleen!"
Sitten:
"Jos sin' oot ve'estä,
mene vetteen!"
ja:
"Jos sin' oot maasta,
mene maahan!"
_Savipuolia_ parannettiin siten, että neulankärellä vetäistiin siihen
"viisloppinen" yhdellä vetämällä, ja viimeisestä sorkasta vedettiin
pitkin ruumista alas saakka ja neula heitettiin menemään.
_Plaattoja_ eli _överfläkkejä_, kesakoita, pestiin sammakonkudulla.
_Syylät_ ajettiin pois näin: tehtiin kolmesta lastusta, lepän-, koivun-
ja haavanlastusta tuli ja siinä visapääpuukkoa lämmitettiin. Pestiin
kolmasti syyliä vedellä ja sanottiin:
"Jos sin' oot maasta,
niin mene maahan!
Jos oot ve'estä,
mene veteen!
Jos oot kuumasta ve'estä,
mene tuohon nuotioon!"
Sitten pantiin roppavoita päälle ja sillä kuumennetulla puukolla
hangattiin. Sitten taas pestiin ja voideltiin, tehtiin se kolme kertaa.
_Liika_ oli ihon värinen kuhlu, joka liikkui nahan alla silmälaudoissa
tai muuallakin ihossa. Sitä paineltiin visapäällä puukolla taikka puun
kylestä leikatulla mallukalla, "puunliialla". Puunliikaa lämmitettiin
ja sillä hierottiin kuun 3:na ensimäisenä torstaina.
_Kissannäppyä_ eli näärännäppyä, mikä oli silmäluomeen tullut,
pyyhittiin kissanhännän nokalla, johon oli sylkäisty.
_Rikka_ jos meni silmään, otettiin pois nuolemalla, taikka oltiin
hengittämättä, puristettiin toisella kädellä nenästä, toisella
kohotettiin silmälautaa, jolloin rikka tuli itsestään pois.
_Siikanen_ jos menee silmään riihellä, niin syöpi se itsensä sisään ja
tulee jostakin toisesta paikasta pois.
_Silmäpaskoon_ käytettiin "tissimaitua". Sitä piti saada semmoiselta
ihmiseltä, joka oli tehnyt jalkalapsen.
_Hammasta_ kaiveltiin, jos sitä pakotti, "pyhän puun lastulla", jota
saatiin ostaa apteekista. Tehtiin myös "hammassuoloja". Saunankiukaan
päällä kahta kiveä kourasta kouraan vaihdeltiin ja niitä sitten
lavoilla suolain päällä hiottiin vastakkain ja suoloja pantiin
hampaankoloon.
_Kynsien juuriin_ tulee "lihapistoja", jos pyhänä leikkelee kynsiänsä.
Leikatut kynsien palaset on pilkottava hienoiksi ja heitettävä uuniin,
ett'ei piru saisi niistä tehdä venettä.
_Niveltyminen_ voi tapahtua kalvosessa tai nilkassa. Sitä hieroskeltiin
ja sitaistiin siihen "venymälanka". Venymälankaan tarvittiin kolme
eriväristä "hikilangan" [pesemätöntä villalankaa] palasta, johon
samalla vetämällä tehtiin 9 solmua. Tekijä istui sitä tehdessään
kynnyksellä -- voi istua vain tuolillakin -- vielä parempi, jos
semmoisella kynnyksellä, jonka ylitse oli vainajaa viety, ja selkänsä
takana teki solmut. Pertaan muori vielä luki luvut ja siunasi langat
polvillaan uunin edessä. Muori loihti:
"Hiukahtu se Jeesuksella hevosen jalaka
sivulla sen sinisen sillan,
pääsä portaan punasen.
Tuli kolome kunniallista vaimoa:
Suoni-Liisa, Suurus-Marketta
ja Rakennus-Valapuri-vainaja."
Myös niisiä tai vanhaa verkkoa, missä oli solmuja, käytettiin
venymälankana.
_Kohtaus_ oli, "kun tuli oikein vilu ja tärisytti ja haukotutti ja teki
pään kipiäksi ja venytytti ja kaskotutti". Pantiin laattiaan selälleen
ja piekalla (leipälapio) mitattiin ristiin oikean käden sormista
vasemman jalan varpaisiin ja sitten päin vastoin. Kumpi puoli oli
lyhyempi, sitä venytettiin, ja taas mitattiin. Kolme kertaa piti mitata.
_Pistos_ kun oli, niin siihen tehtiin "pistosvettä" siten, että vettä
kaadettiin 9 kertaa läpitse jostakin reijästä, esim. jakkaran istuimen
läpitse, ja juotiin sitä vettä.
_Reväsin_ saattoi hartiat kipeiksi sekä sydänalan araksi. Siihen
tekivät tietäjät "reväsinviinaa".
_Rouhaus_ oli selässä ja siihen tarvittiin madonnahka, joka pantiin
airokkaan nahan sisään ja sidottiin paljaalle iholle vyötäisille.
_Pöhötys_ jos sattui ja "altisti henkiä", keitettiin kuorituista
katajanjuurista vettä ja juotiin.
_Sisusvikoihin_ ja _vatsankouristuksiin_ keitettiin mustikoita
taikka johanneksenkukan keltaisia nuppuja maidossa. Nautittiin myös
"pursinkurttiviinaa" taikka vettä. [Pursi, eräs juolukannäköinen
väkevähajuinen kostean maan kasvi.]
_Yskään_ keitettiin ja juotiin "kanervavettä" [kanerva,
suopursu], vatukanlehtiteetä, koivunpakkulavettä.
_Kylmääntautiin_, vilutautiin keitettiin maidossa "seinäkeltoja",
joita vanhoissa seinissä kasvoi, ja juotiin sitä. Myös kahvin seassa
nautittiin etikkaa.
_Keltataudin_ lääkkeeksi käytettiin maitoa, jossa oli keitetty
Johanneksen kukkia ja keltakukkia. Ellei se auttanut, keitettiin puuro,
johon ainekset, jauhot, suolat ja voi oli kerjätty 9:stä talosta. Sen
verran vain kerjättiin, jotta kaikki kerralla voitiin keittää ja taas
kaikki kerralla syödä.
_Rupulia_, isoarokkoa sairastavaa paineltiin sikokarsinan pahnoilla.
Lastenkin tauteihin ja hoitoon oli lääkkeensä ja neuvonsa. Jo heti,
kun lapsi oli syntynyt, varasivat lastenmuorit sen siunauksella
kolmiyhteisen jumalan nimeen ja panivat sekä lapsen kapalokseen että
äidin päänpieluksiin kirjanlehtiä. Toiset tekivät varoja jo myös
"hammasmatua" vastaan: painelivat lapsukaisen hampaattomia ikeniä
kovasimella, millä teräkaluja hiottiin. Sitten kun lasta kylvetettiin,
piti hänelle erittäin pirauttaa kolmasti pikku tilkkanen "osalöylyä",
jotta ei lasta "umpilöylyssä" kylvetetty, muiden löylyssä pelkästään.
Lapsen pesuveteen "krapattiin" kultaa, hopeaa ja vaskea. Ja pesuvesi
vietiin pihalle aina samaan paikkaan, semmoiseen, mihin ei oltu ruumiin
pesuvesiä kaadettu.
_Sampailla_ kun lapsi oli elikkä oli _troskisuu_ hänellä, niin
annettiin "troskimaitua". Oli tuotu Oulusta Salmen suusta "troskeja",
näkinkenkiä; niitä "krapattiin" maitoon ja annettiin lapselle.
Kun suu oli _nahaton_, pantiin sammakko suuhun.
_Harjaksia_ tuli lapseen, jos äiti "valtavana", raskaana ollessaan
oli pieksänyt sikoja, tuli oikein karjunharjaksia, kovia piikkejä,
jotta lapsi niiden takia kovasti huusi. Tehtiin nisujauhotaikina ja
vähän siirappia pantiin sekaan ja sitä hierottiin lapsen selkään
kiertiäisiksi. Sitten paineltiin vaatteella ja "harjakset" tarttuivat
siihen.
_Napa_ kävi joskus visvomaan, kun nuora oli leikattu. Silloin äiti
kasteli alunaa suussaan ja pyyhki sillä kipeää kohtaa. Jos napa oli
iso, niin pantiin nasinanmarjoja "kretaan" ja sillä voideltiin.
Kun lapselle ilmestyi ensimäinen _hammas_, "pieksettiin" lasta niin,
että se kävi itkemään. Siitä ei lapsi enää toisia hampaita saadessaan
ollut kipeä.
_Hammas_ kun lähti suusta, viskattiin se uunille ja sanottiin:
"Ota lukki luinen hammas,
anna rau-rautanen sijaan!"
_Korvat_ kun vuosivat, pantiin niihin rintamaitoa taikka jäniksenvettä.
_Eltta_ oli lapsessa, kun se oli "väiväröinen, jotta kitui".
Silloin sidottiin hänelle kaulaan "elttapussi". Se tehtiin
punaisesta vaatteesta pikku pussuinen ja sen sisään 9:nlaista
ainetta; pirunpihkaa, kamvärttiä, lukin verkkoa ja elävä hämähäkki
navetankatosta, tulikiveä, mettiäistä, nasinanmarjoja, nokea
saunankatosta ja löökiä. Mustalla nauhalla sidottiin pussi lapsen
kaulaan.
_Puristustauti_ jos ilmeni lapseen, poltettiin lapsen paita kodassa
padan alla.
_Painajainen_ ilmestyi useasti jo lapsiinkin "huuattajana". Painajainen
oli semmoinen painava, joka tuli monenlaisista pelästyksistä, taikka
oli taas joku paha ihminen sen lähettänyt, taikka voivat pahat
kuolleet, ja hyvätkin, jos niitä oli pahoin kohdeltu, esiintyä
painajaisena. "Semmoset hurmahenget, kirouksen alla olevat henget lepää
päällä. Ja kun on semmonen ilikiä ihiminen, jolla on paha haltia, niin
se kun kattoo lasta, niin se tarttuu." Jos lapsella oli painajainen,
vedettiin sen ylle kapaloksen päälle isän housut ja pantiin lapsi
vasempaan kainaloon makaamaan. Keitettiin vielä kuparikattilassa vettä,
johon raaputettiin kultaa, hopeaa ja vaskea, ja vedellä pestiin lapsi.
Lopuksi lapsen vuode "tulitettiin". Tehtiin tuli pankolle ja sen
päällä tilavaatteita liikuteltiin ja kätkyt kierrettiin tulella. --
Painajaista myös loihtimalla ajettiin pois:
"Kenen oot asiamies,
niin mee isäntäs iltaselle,
emäntäs einehelle,
pahas eillä, hyväs jälisä,
käy itte keskivälisä!
Keuhkonsa kiertyköön,
maksansa maatukoon,
suusta ulos, sieramista sisään,
yheksän kertaa päänsä ympäri."
Sitten "karehuttiin" ja paukautettiin jollakin aseella oveen.
Eläinten tauteja oli myös varsin useita.
_Köhä_ oli tavallisin hevosen tauti. Sitä hoideltiin "kulumuilla",
tallin ylisiltä kerätyillä heinänsiemenillä ja -varisteilla, myös
viinalla sekä ohrilla, joita kiehutettiin vedessä ja säkissä
ripustettiin hevosen päähän.
_Nori_ oli joskus hevosessa nostaen kuhmuja. Ilves-Heikki oli parantanut
norin vetämällä linnun jouhiansoja kuhmujen läpi niin, että märkä pääsi
pois vuotamaan, sitten vedellä hautomalla.
_Letty_ oli paha tauti, eläin heittäytyi maahan ja vyörytteli ja
helposti kuolikin. Lääkkeeksi annettiin väkevää kahvia taikka
suolavettä ja suolamaitoa, joskus ampiaiskennoa ja kivihiiltä. Kauvan
kestävään "pitkään lettyyn" tehtiin yhdeksänlainen lääke: poltettuja
hampunrohtimia, pääskysenpesää, käärmeen kettä, kahvia, viinaa,
nasinanmarjoja, maitoa, virtsaa ja pirunpihkaa.
_Umpitauti_ eli umpiletty, vesiumpi, voitiin paraiten parantaa, kun
noudettiin "pappilan trekoolista päärseliruohoja", joita vedessä
keitettiin ja juotettiin.