Monta tietä on mielillä ja ajatuksilla monta metsäpolkua.
Minä kuljen yhtä enkä tiedä, minne se vie, ja minä poikkean toiselle
enkä arvaa, kunne se minut kuljettaa. Mutta minä tiedän, että jokaisen
polun päässä on tyttö, jonka kutreissa on punainen kukka, joka ottaa
minut vastaan ja sanoo:
"Tule, millä mielellä tuletkin. Minä olen aina sinun omasi."
Hyvä on huolettoman kulkea, kun hän tietää, että kultansa häntä
ajattelee.