Oli kerran eräs ihminen, joka ei tuntenut itseään. Hän tapasi erään
toisen ihmisen, joka ei myöskään tuntenut itseään. Mutta ne kaksi
ihmistä rakastivat toisiaan, sillä toisensa he tunsivat. Ja he
sanoivat: "Kah, sinuahan minä olen kauvan etsinyt."
Mutta silloin pisti toisen ihmisen mieleen tietää myös, kuka hän itse
oli. Hän sanoi itselleen: "Minä käyn täällä ja rakastan enkä tiedä,
kuka olen. Onhan se luonnotonta." Se toinen ihminen teki samoin.
Ja niin alkoivat he kiusata toisiaan, siksi kuin he kuolivat siitä.
Eivätkä he vielä kuollessaankaan havainneet, ettei heillä muuta itseä
ollut koskaan ollutkaan kuin toisensa ja toistensa rakkaus. Niin
typeriä voivat ihmiset kuollessaankin olla.