Ruotsalaiset tätä eripuraisuutta kohta käyttivät hyväkseen. Heitä tuli
v. 1284 _Trundan_ johdon alla Nevajokea myöten Laatokkaan. Siellä he
alkoivat Karjalaisilta ajaa veroa; mutta Novgorodilaiset paneutuivat
väijyksiin Nevajoen suuhun ja kun Ruotsalaiset saaliinensa palasivat
sinne, tapettiin enin osa heitä.
Paremmin onnistui toinen yritys, joka tapahtui muutamia vuosia
myöhemmin. Ruotsissa oli silloin kuninkaana _Birger_, Birger Jaarlin
pojanpoika. Hän oli vielä ala-ikäinen ja hänen nimessään hoiti
hallitusta lankonsa, marski (sotapäällikkö) Torkel Knuutinpoika. Tämä
keräsi koko Ruotsinmaalta suuren joukon sotaväkeä ja läksi v. 1296
Karjalan maata Ruotsin vallan alle laskemaan. Hän astui maalle
Suomenveden pohjukassa ja rakensi lujan kivilinnan saareen, joka oli
kaitaisen salmen suussa; sille linnalle pani hän nimeksi Wiborg
(Wiipuri). Sen piti olla turvana Wenäläisten päällekarkauksia vastaan
ja samassa ikeenä, joka pitäisi Karjalaiset kurissa. Nämät eivät näy
tehneen suurta vastarintaa Ruotsalaisille, ja Torkelin sanotaan, ennen
kuin samana kesänä läksi Ruotsiin, saaneen 14 kihlakuntaa valtansa alle
taipumaan. Torkelin muassa oli tullut Westeråsin piispa Pietari; se
kasti Karjalaiset kristin-uskoon.
Lähtiessään oli Torkel pannut uuden linnan isännäksi uljaan ritarin,
jonka nimi ei ole meille säilynyt. Tätä hätyyttämään tuli jo ensi
talvena vähäinen Novgorodilais-joukko ruhtinas _Roman Gliebovitshin_
johdossa. Wenäläiset yrittivät Maalisk. 10 p. rynnäkköä linnaa vastaan.
Mutta juuri tappelun aikana lauhtui pakkanen, ja salmet linnan kummin
puolin, missä väkevänlainen virta käypi, tulivat sulaksi, niin ettei
vihollinen pääsnyt yli. Kun sen lisäksi hevosilta loppui heinät, niin
läksivät Wenäläiset sillään kotia. Ruotsalaiset heidän lähdettyään
jatkoivat valloitustointansa ja joutuivat viimein Laatokan rannalle,
missä Karjalaisilla oli Wuoksen suussa pienoinen Käkisalmen linna
(Wenäen aikakirjat sitä mainitsevat nimellä Korela = Karjalan linna).
Sen valloittivat Ruotsalaiset v. 1295. Siihen jätettiin _Sigge Lake_
pienen joukon kanssa ja muu Ruotsin väki palasi jälleen Wiipuriin,
luvaten sieltä lähettää ruokaa ynnä muita tarpeita. Mutta avun lähetys
viipyi kovin kauan ja sillä välin kerkesivät Wenäläiset sinne tulla.
Linnaväki piti urhoollisesti puoltansa, mutta ruoka heiltä pian loppui.
Kuusi vuorokautta olivat melkein ruo'atta, ja kun ei Wiipurista
kuulunutkaan apua, niin päättivät raivata itsellensä tien vihollisten
läpi. He ryntäsivät ulos linnasta, tappoivat suuren joukon Wenäläisiä,
mutta itsekin siihen kaikki kaatuivat, paitsi kaksi miestä, jotka
saattoivat pahat sanomat Wiipuriin. Wenäläiset voitostaan olivat niin
riemuissaan, että Jumalalle kiitokseksi rakensivat uuden kirkon
Novgorodin kaupunkiin. Käkisalmen linnan he vahvistivat vielä
entistäänkin lujemmaksi ja varustivat vahvalla joukolla, ettei jälleen
joutuisi Ruotsalaisten käsiin.