Monta vuotta oli Suomen seurakunta myös paitsi kaitsijata sillä
piispan virkaan siellä ei haluttanut ketään. Kylmä ja kolkko ilma
teki elämän vallan vaivaloiseksi ja paimennettava kansa oli niin
tyly ja uppiniskainen, että piispaksi pantu pikemmin oli vihitty
marttyrikuolemaan kuin kunnia-istumelle nostettu. Wiimeinkin löytyi
n. v. 1220 taas niin rohkea ja usko-intoinen mies että tähän virkaan
uskalsi ruveta. Tämä mies oli _Tuomas_ kuuluva Mustainveljein
eli Dominikon munkistoon. Tuomaskin, Suomen toinen apostoli, oli
Englannista kotosin; hän oli tavoilta, avuilta sekä taidoltansa
ylistetty mies, joka jo oli monta vuotta saarnannut Suomessa ja
kristin-uskon tähden kärsinyt vainoa ja vaivaa.
Tuomas piispan oli nyt aivan uudestaan tehtävä se työ, minkä
pyhä Henrikki 50 vuotta ennen oli saanut toimeen, eikä hän yllä
mainituista syistä voinut toivoakaan sitä apua Ruotsista, mitä Suomen
ensimmäisellä apostolilla oli ollut. Mutta hänen sydämessään näkyy
syntyneen uljas ajatus -- se ajatus nimittäin että Suomeen perustaisi
itsenäisen vallan, samalla lailla kuin juuri oli perustettu Liivin- ja
Wironmaalle toisella puotia Suomenlahtea. Niitäkin maita par'aikaa
käännytettiin, minkään kuninkaan tai muun hallitsijan avutta,
ainoasti vapaehtoisilla sotureilla, joita sinne houkutteli pappein
lupaama syntein anteeksi antamus sekä toivottu osa valloitetussa
maassa. Samalla keinoin näkyy Tuomaskin toivoneen saada Suomen
pakanat kukistetuksi. Liivin ja Wiron saarnaajat saivat apumiehensä
Saksan ritareista; Tuomas puolestaan taisi hankkia väkensä enemmiten
Skandinavian maista.
Askele askeleelta ja päivä päivältä edistyt hän sillä tavoin
toimessaan, niin että katolisen kristikunnan ylimmäinen pappi
eli paavi _Honorio III_ pian saattoi riemutellen mainita: suuren
kansan, joka ennen oli epäjumaloita palvellut, nyt tulleen
uudestaan käännetyksi Suomessa ja läntisissä maakunnissa (s.o.
Warsinais-Suomessa ja Hämeen maassa). Mutta samassa kirjeessä
eli bullassa paavi myöskin kovasti valittaa, että pakanalliset
naapuriheimot jälleen yrittivät hävittää tätä uudispeltoa. Sen
estämiseksi kieltää paavi kristityitä kauppamiehiä pakanoiden kanssa
kauppaa käymästä ja varsinkin heille viemästä sota-aseita, hevosia,
laivaksia ja ruokavaroja. Tätä kieltoa sitten vielä uudistettiin
useammin kerroin.