2. Tuomas piispa.

Monta vuotta oli Suomen seurakunta myös paitsi kaitsijata sillä

piispan virkaan siellä ei haluttanut ketään. Kylmä ja kolkko ilma

teki elämän vallan vaivaloiseksi ja paimennettava kansa oli niin

tyly ja uppiniskainen, että piispaksi pantu pikemmin oli vihitty

marttyrikuolemaan kuin kunnia-istumelle nostettu. Wiimeinkin löytyi

n. v. 1220 taas niin rohkea ja usko-intoinen mies että tähän virkaan

uskalsi ruveta. Tämä mies oli _Tuomas_ kuuluva Mustainveljein

eli Dominikon munkistoon. Tuomaskin, Suomen toinen apostoli, oli

Englannista kotosin; hän oli tavoilta, avuilta sekä taidoltansa

ylistetty mies, joka jo oli monta vuotta saarnannut Suomessa ja

kristin-uskon tähden kärsinyt vainoa ja vaivaa.

Tuomas piispan oli nyt aivan uudestaan tehtävä se työ, minkä

pyhä Henrikki 50 vuotta ennen oli saanut toimeen, eikä hän yllä

mainituista syistä voinut toivoakaan sitä apua Ruotsista, mitä Suomen

ensimmäisellä apostolilla oli ollut. Mutta hänen sydämessään näkyy

syntyneen uljas ajatus -- se ajatus nimittäin että Suomeen perustaisi

itsenäisen vallan, samalla lailla kuin juuri oli perustettu Liivin- ja

Wironmaalle toisella puotia Suomenlahtea. Niitäkin maita par'aikaa

käännytettiin, minkään kuninkaan tai muun hallitsijan avutta,

ainoasti vapaehtoisilla sotureilla, joita sinne houkutteli pappein

lupaama syntein anteeksi antamus sekä toivottu osa valloitetussa

maassa. Samalla keinoin näkyy Tuomaskin toivoneen saada Suomen

pakanat kukistetuksi. Liivin ja Wiron saarnaajat saivat apumiehensä

Saksan ritareista; Tuomas puolestaan taisi hankkia väkensä enemmiten

Skandinavian maista.

Askele askeleelta ja päivä päivältä edistyt hän sillä tavoin

toimessaan, niin että katolisen kristikunnan ylimmäinen pappi

eli paavi _Honorio III_ pian saattoi riemutellen mainita: suuren

kansan, joka ennen oli epäjumaloita palvellut, nyt tulleen

uudestaan käännetyksi Suomessa ja läntisissä maakunnissa (s.o.

Warsinais-Suomessa ja Hämeen maassa). Mutta samassa kirjeessä

eli bullassa paavi myöskin kovasti valittaa, että pakanalliset

naapuriheimot jälleen yrittivät hävittää tätä uudispeltoa. Sen

estämiseksi kieltää paavi kristityitä kauppamiehiä pakanoiden kanssa

kauppaa käymästä ja varsinkin heille viemästä sota-aseita, hevosia,

laivaksia ja ruokavaroja. Tätä kieltoa sitten vielä uudistettiin

useammin kerroin.

Kertomuksia Suomen historiasta 2 Katolinen aikakausi · 第 11 / 34 题