Pyhä Eerikki kuningas oli miekalla nöyryttänyt Suomalaisten jäykät
niskat ja pakoittanut heidät kumartamaan Wapahtajan ristiä. Sen
tehtyä hän läksi pois omille maille. -- Mutta toinen tärkeämpi työ
nyt oli tehtävä. Suomalaisten mielet ja sydämet olivat vielä yhtä
lujasti kiinni pakanuudessaan kuin ennen Eerikin tuloa, ja yhtä
kaukana Kristuksen uskosta, johon heidät oli väkisen kastettu.
Kenen piti nyt heille tehdä tutuksi evankeliumin suloiset sanat,
kenen taivuttaa heitä mielelläänkin suostumahan siihen mitä
kielellänsä olivat tunnustaneet? Sen otti tehdäksensä Upsalan
arkkipiispa Henrikki, joka Eerikin seurassa oli Suomeen tullut.
Englannin jumalisesta ja rohkeasta kansasta on kaikin ajoin lähtenyt
innokkaimmat, urhoollisimmat uskonsaarnaajat pakanoiden maille.
Sieltä oli meidän Henrikkikin kotoisin. Pelkäämättä astui hän Suomen
synkkiin saloihin, vaelteli talosta taloon, kylästä kylään, saarnaten
ja kastaen joka paikassa. Kokemäen pitäjässä Ylistaron kylässä
näytetään vielä nytkin vanhaa tupaa, mikä muinoin oli Henrikillä
ollut saarnahuoneena. Näin karttui karttumistaan kristittyin joukko
ja yhä syvemmällä sydänmaissa kaikui saarna Kristuksesta. Mutta
Köyliönjärven saaressa asui mahtava ja rikas Suomen mies nimeltä
Lalli. Tämä ei tahtonutkaan millään muotoa suostua siihen uuteen
oppiin, jonka vieraalta maalta tulleet viholliset olivat tuoneet
mukanaan. Hän vihasi kovasti kristin uskoisia ja Henrikkiä kaikkein
enimmän. Sillä hän oli kerran murhan tehnyt ja piispa hänelle siitä
sakkoa päälle pannut.
Kerran matkaeli piispa talvella niillä seuduin, missä Lallilla oli
talonsa. Hän ajoi, ajoi, niin kuin runo laulaa:
Kaksi päiveä kesäistä,
Kaksi yötä järjestänsä,
Eikä syödä, eikä juoda,
Eikä purtua pidetä.
Tuli sillä tavoin Lallin talon sivutse ja poikkesi siihen ruokaa
pyytämään. Lalli itse ei ollut kotona ja
Kerttu kelvotoin emäntä
Suitsi suuta suunnatointa,
Keitti kieltä kelvotointa,
eikä ruvennut ruokaa antamaan. Silloin piispan palveluspiltti [piltti
= poika] herransa käskystä
Otti kyrsän uunin päältä
Otti heiniä hevosen,
Heitti penningin sijahan;
Otti kellarist' olutta,
Rahan vieritti sijahan.
Syötyänsä, juotuansa läksi sitten piispa matkalle jälleen, ajoi
pitkin Köyliönjärven jäätä.
Wierasten lähdettyä tulee Lalli kotia, ja heti juoksee hänelle emäntä
vastaan, valehtelee:
Jo kävi meillä vierahia,
Ruoka-ruotsi, syömä-saksa:
Joivat olven kellarista,
Weden viskasin sijahan;
Otin kyrsän uunin päältä,
Kiven vyörytin sijahan.
Ladoin heiniä ladosta,
Heitin hiekkoja sijahan.