Näin oli koulu vetänyt kyläkunnan huomion opetusasioihin. Miesten
muistot palasivat vuosia sitten vallinneeseen puhdetyöinnostukseen,
silloin kun seurahuone sai uuden sisustuksen.
Elämä Kanteleisen ympärillä oli muodostunut sellaiseksi, että
kyläläisten tullessa hänen kanssaan puheisiin sukeusi keskustelu aina
itsestään kasvatusta, koulua, oppimista tai kyläkunnan elämänuudistusta
koskeviin kysymyksiin.
Itsekin oli hän ajatellut tänä talvena yrittää käsityökursseja. Nyt,
kun miehet siitä ottivat puheeksi, olikin asia samalla ratkaistu. Se
sopikin mainiosti yhteen kansalaisopintosuunnitelman kanssa. Aijottiin
näet lukea jonkullainen maanviljelyskurssi. Agronomi Peltomies oli jo
muuttanut kylään, ja lukujen varsinainen johto tulisi hänelle. Mutta
kaikkia nuoria miehiä ei saisi mitenkään innostumaan lukuihin. Sitä
vastoin olisi monilla halua käsitöihin.
Kun tämä asia tuli yleisen puheen aiheeksi, innostuttiin. Varsinkin
niistä, jotka aikoivat siirtolaisiksi Kettumaalle, ilmaisivat monet
haluavansa ottaa osaa.
Samalla nostivat naiset kysymyksen omasta käsityöopetuksestaan. Niitä
oli hieman vaikeampi järjestää, joten ryhdyttiin neuvotteluihin
kiertävän neuvojan asettamisesta kylään muutamaksi viikoksi.
Paljon kinaa herätti kysymys oliko miesten käsityökurssit järjestettävä
kansakoululle vai seurahuoneelle. Lopulta sai opettaja yksin ratkaista
asian, miten hänen mielestään parhaiten sopi. Ja kun ilmoittautui heti
20 osanottajaa, huomattiin koulun käsityösali pieneksi. Ne oli siis
järjestettävä seurahuoneelle.
Kansalaisopintoja koskevat luennot ja keskustelut sitä vastoin
asetettiin kansakoululle. Niihin ilmottautui heti 25 osanottajaa,
joista 7 naisia.
Käsityökursseilla oli johto tällä kertaa pääasiassa Koivusen Vihtorilla
ja Juho Takanperällä. Kanteleisen työ sitä vastoin kohdistui nyt
kouluun ja kansalaisopintoesitelmiin, kun johdon oli ottanut huolekseen
agronomi Peltomies.
Nuorisoseurakin järjestettiin entistä voimakkaampaan työhön. Sille
tehtiin kokovuotinen työsuunnitelma ja sen toteuttamiseen käytiin
käsiksi.
Toimeliaisuuden henki näytti alkavan pesiytyä tähän kylään.
Nuorisoseura alkoi toimia kilpaa näiden kurssien kanssa, omisti ja
sulatti niiden elähyttävästä vaikutuksesta itseensä. Nuori väki, joka
jo kansakoulussa imi itseensä valistusikävän, toimi valistustyössä kuin
siihen opetettuna. Valistustajunta oli selvinnyt. Juopottelu oli
nuorten keskuudesta maanpakoon ajettu. Elämän nousu oli tullut
ihanteeksi. Joskin monet horjuivat, ei kukaan rohjennut horjumisista ja
lankeemuksista ylpeillä. Nuoret olivat löytäneet kotikylän elämässä
yhtäkkiä viihtymyksen aarteen. Ilo lähti siitä tunnosta, että tämä
elämä tarjosi niin paljo tekemisen arvoista työtä ja samalla matkalla
viehätystä. Aivan kuin peite olisi vedetty syrjään!
Nuorille miehille oli vanhemman väen herääminen avannut mahdollisuudet
toteuttaa toiveitaan. Nyt voitiin keskustella yhteisistä asioista
merkillisellä avomielisyydellä ja keskinäisellä ymmärtämyksellä.
Polvikuntien väliltä oli jotain haihtunut. Kumpaisillakin oli edistys
yhteisenä päämääränä ja keinoista oltiin yhtä mieltä: piti oppia ja
viitsiä.
Nuorten oman tahdon voima kasvoi nopeasti. Se työnsi koko
elämänvoimalla juurensa isien ja äitien herääviin mielialoihin, imi
niistä rakkautta ja kotoista henkeä. Usko elämän menestykseen
Jokirannalla kehittyi ja kasvoi. Kyläsuo, Kettumaa, kansakoulu,
maatalousuudistukset, kansalaisopinnot, karjanhoitokysymykset, kanat,
kaniinit, mehiläiset, -- loppumaton sarja nostattavia toimia,
harrastuksia ja työmaita, joissa kyläkunnan kaikilla jäsenillä,
lapsista harmaapää-vanhuksiin asti oli itsetuntoa kohottava tehtävänsä.
Tämä kirjava sekamelska ei ollut enää hämärä, utuisten mielikuvien
kaaos, vaan kyläkunta-järjessä selvinnyt tosiasia, johon uskottiin.
Kettumaan siirtolakaupat olivat valmiit. Ensimäiset rakensivat jo
asuntojaan. Useimmat maanmyöjät olivat myöskin määränneet saamilleen
rahoille reijän Kyläsuon ojitukseen ja kuokkuuseen. Keskellä talvea
luotiin useilla saroilla ojia. Toiset ryhtyivät saaduilla rahoillaan
ensin muita viljelyksiään uudistamaan. Tuntui tähän aikaan siltä, kuin
ei kukaan olisi ajatellut tehdä näistä rahoista lepääviä pankkipääomia.
Torpparitkin, saatuaan välikirjansa uusituiksi, alkoivat käydä
maanviljelykseen käsiksi tosi tarmolla. Kutka jäivät päivätyöansion
varaan, niillä oli pitkiksi ajoiksi ansiomahdollisuuksia tiedossa.
Se oli voimakas talvi. Esim. nuorisoseuran kuukautiset keskustelut,
lausunto- ja lukuillat muuttuivat tilaisuuksiksi, jotka kiinnittivät jo
vanhainkin mieltä. Niissä luotiin mieliin elämänuskoa, muodosteltiin
elämänsuunnitelmia ja löydettiin tästä kaikesta monta syvän ilon ja
sisäisen riemun hetkeä. Yksinäisyyden ja orpouden tunne hävisi ja
yhteishenki valloitti uusia sydämiä.
Olihan Jokirannan kylässä tietysti edelleenkin niitäkin jotka elivät
vanhassa ajassa, tämän innostuksen piirin ulkopuolella. Mutta he elivät
näihin aikoihin hyvin hiljaista ja huomaamatonta elämää, katsoen
viisaimmaksi kätkeä pelkonsa ja surunsa omiin sydämiinsä.