_Ensimmäinen ääni._
Minut tunnetaan kaikkialla maan päällä. Lukemattomia vuosia olen
vyöryttänyt mahtavia vesiäni, ja ihmiset ovat matkustaneet tuhansien
peninkulmain päästä näkemään minua ja kuulemaan minun ääntäni. Minä
olen hevosenkengän muotoinen, ja voin nähdä pienen pikkuruisia
höyryveneitä tulevan minua niin lähelle kuin uskaltavat, kannellaan
uteliaita ihmisiä, jotka ovat tulleet minua katsomaan. Minä sallin
heidän tulla enkä tee heille mitään pahaa, mutta minä en suvaitse
kenenkään rankaisematta leikitellä minun kanssani. Kerran koetti eräs
kuuluisa uija seurata juoksuani alaspäin, mutta häntä ei sitten enää
elossa nähty.
Minun veteni putoavat viidenkymmenen metrin korkeudelta, ja putouksen
alla käyvät hirvittävät hyrskyt ja syntyy kaunis sateenkaari.
Monia vuosia sitten eräs ranskalainen pappi minut keksi ja kirjoitti
minusta seuraavasti: "Ontario ja Erie-järvien välillä on suunnaton
ja hirvittävä vesiputous, jonka vertaista ei löydy maan päällä. Tämän
ihmeellisen putouksen muodostaa kaksi väkevää ristikkäin kulkevaa
vesivirtaa, ja jakautuu se kahteen osaan, joiden välille jää pitkin
putouksen rintaa kulkeva saari. Tästä putouksesta kulkevat vedet
ryöppyävät ja kiehuvat hirvittävällä tavalla ja pitävät pauhinaa, joka
voittaa ukkosenkin jylinän. Kun tuuli käy etelästä, voi pauhun kuulla
lähes 75 kilometrin päähän."
Minä olen vesiputousten kuningatar, sillä minulla ei ole vertaistani
maailmassa — minä olen kuuluisa Niagara.
_Toinen ääni:_
Minä olen "jylisevä sauhu". Olen kahta vertaa leveämpi ja kahta vertaa
korkeampi kuin Niagara; ja kaukaisessa Afrikassa on kotini. Vetteni
suihku saa maat ympärilläni viheriöimään ja metsän puut pukeutumaan
juhla-asuunsa koko juoksuni matkan.
Vuosisatoja ja tuhansia eivät valkoiset miehet minua tunteneet, mutta
kerran tuli suuri tutkimusretkeilijä, (David Livingstone) joka virtaa
alas purjehtiessaan näki peninkulmien päästä sakeita sauhuja, mitkä
näyttivät nousevan joistakin suunnattomista ruohoaavikon paloista.
Näitä sauhuja oli viisi, ja kun tuuli niitä paisutti, näyttivät niiden
huiput sekautuvan pilviin. Alhaalta ne olivat valkeat, mutta ylempänä
tummentuivat mustiksi kuin sakea savu. Ja ilman täytti syvä, kumiseva
jylinä, joka kuului yhtä kauvas kuin sauhu voitiin nähdä. Valkoinen
mies tuli lähemmäksi, ja hän näki minut — "jylisevän sauhun!"
Pudottuaan alas näistä jyrkistä koskista veteni juoksevat liki 7
peninkulman matkan syvän kanavan pohjalla, ja ken niitä tahtoo nähdä,
saa laskeutua pitkäkseen kuilun reunalle ja katsella alas jyrkkien
kallioiden yli. Joitakuita vuosia sitten tuli taas valkoisia miehiä,
jotka hinasivat rannalleni köysiä ja vipukoneita — he tahtoivat
rakentaa rautaisen sillan kuilun yli putouksen alapuolella. Tuhannet
vuodet olin ollut vapaa herrani, ja minä nauroin noille miekkosille,
jotka halusivat säilyttää ikeen niskoilleni; mutta minä en tuntenut
valkoisen miehen älykkäisyyttä ja taitoa. Monia kuukausia he
ponnistelivat ja voittivat paljon vaikeuksia, ja vihdoin oli silta
valmis, yhtenä maailman ihmeistä.
Minä olen Victoria-putous Zambesi-virrassa!
_Kolmas ääni:_
Minun kotini on Kaliforniassa, missä minä sisarusteni kanssa asustan
suurenmoisessa laaksossa.
Muuan sisarputouksista lankee alas 313 metrin korkeudesta,
peittyen suloiseen sumuhuntuun; mutta on toinen, jonka korkeus on
kokonaista 873 metriä — siis paljon, paljon enemmän kuin Niagaran ja
Victoria-putouksen, mutta se ei ole läheskään niin leveä eikä syvä kuin
nämä. Leveys on vain 5 metriä, ja ennenkun vesi on ennättänyt pohjaan,
on se tässä suunnattomassa hyppäyksessään suurimmaksi osaksi haihtunut
usvana ilmaan.
Eräs toinen sisaruksista saa juurellaan koristuksekseen huikaisevan
kirkkaita sateenkaaria, jotka muodostavat täydellisiä ympyröitä.
Laakso, jossa minut löydettiin, on maailman ihmeellisimpiä; kaikkialla
kohoaa jylhiä kalliotöyräitä, jotka katsojassa herättävät samalla
kertaa kauhua ja ihastusta.
Minä olen Nevada-putous, ja minä asun Yosemiittilaaksossa.