Kun korkeat vuoriselänteet ammoisina aikoina maanalaisen tulen
vaikutuksesta kohosivat ilmaan, syntyi niiden kupeille usein syviä ja
kiemurtelevia rotkoja ja luolia. Kenties laajin kaikista tunnetuista
luolista maan päällä on kuuluisa Mammuttiluola Amerikan Yhdysvaltain
Kentucky-valtiossa. Se on vielä verraten vähän tunnettu, ja sen
sisään ollaan tunkeuduttu vasta n. 4-5 peninkulmaa. Sisäänkäytävä on
ahdas ja matala, mutta kuljettua jonkun matkaa tulisoihdun valossa
pitkin maanalaista käytävää muuttuu näyttämö, ja mitä vaihtelevimpia
ja suurenmoisimpia näköaloja avautuu katsojan silmäin eteen. Välistä
nähdään tarumaisia tippukivisaleja, joita kannattavat tuhannet
erimuotoiset pylväät ja koristavat lasinkuultavat haavemaiset patsaat;
toisin paikoin näkee ihmeellisiä temppeleitä, jotka tulisoihtujen
väräjävässä valossa hohtavat jalokivien hehkussa.
Tässä synkässä sokkelossa on kullakin paikalla oma nimensä ja
historiansa. Muuatta niistä kutsutaan "aavekammioksi", koska se
tavattiin täynnä ihmisluurankoja, jotka arvatenkin olivat tätä
Amerikan osaa muinoin vallinneiden intiaaniheimojen. Mitähän kolkkoja
murhenäytelmiä tässä paikassa aikoinaan lienee tapahtunutkaan!
Toisaalla tarjoutuu vielä valtavampi nähtävä, nim. "jättiläiskirkko",
jonka tavaton suuruus täyttää katsojan ihmetyksellä. Sitä verhoo
ikuinen pimeys, ja huolimatta saattajien sytyttämien nuotioiden valosta
ei silmä saata erottaa kupuholvin huippua, joka kohoo n. 150 metrin
korkeuteen katsojan pään päällä.
Etempänä vyöryttelee Styx-virta (Tuonelan joki) mustia vesiään hämäräin
holvien alitse, joista riippuu alaspäin lukemattomia kallionjärkäleitä.
Tässä maanalaisessa virrassa, jota myöten kuletaan veneellä, elää eräs
hyvin omituinen kalalaji, Cyprinodon, jonka sanotaan olevan aivan
sokea ja jonka todella täytyy sitä ollakin, sillä mitäpä se tekisi
silmillä tässä vedessä, johon ei milloinkaan päivän valo pilkistä?
Yhä kauvempana tässä suunnattomassa, jokien, koskien ja maanalaisten
lampien halkomassa luolassa katsoja ihmeekseen kohtaa avaran
vedenpinnan, jolla hitaasti liukuu muutamia veneitä, kokassaan
tulisoihdut, joiden hämärä kumotus häipyy utumaiseen etäisyyteen,
voimatta valaista järven rantoja ja kalliotöyräitä. Tämä tumma ja
liikkumaton vesiuoma on saanut nimen "kuollut meri".
Kuten useimmissa muissa maapallon suurissa luolamuodostuksissa on
Mammuttiluolassakin muutamia kuiluja, jotka tuntuvat olevan aivan
pohjattomia. Oppaat viskaavat niihin palavia aineita, jotka kierrellen
kaarrellen putoavat alaspäin katsojan mielestä tavattoman pitkän ajan
ja vihdoin sammuvat tiellään, ennenkun ovat päässeet pohjaan saakka.