Uuden Seelannin ihmemaassa on tavattu lintu, jolle tiedemiehet ovat
antaneet nimen _Apteryx_, mikä merkitsee siivetöntä. Maanasukkaat
kutsuvat sitä kivi'ksi, linnun äänen mukaan. Tosin ei ole vallan totta
että se aivan siivetön olisi, mutta sen siipityngät ovat niin peräti
pienet ettei se niitä voi ollenkaan käyttää, ja sen ohessa ovat ne niin
höyhenten peitossa ettei niitä näykään.
Kivi kuuluu samaan ryhmään kuin Afrikan kamelikurki ja sen
australialainen serkku emu-lintu ja on ikävä kyllä kuolemaisillaan
sukupuuttoon. Maan asukkaat, maorit, pyydystävät sitä tulisoihtujen
valossa — se näet samoin kuin meidän huuhkajamme liikkuu vain öisin
— sen höyhenten takia, ja sen lihaa himoitsevat kullankaivajain ja
uudisasukkaiden kissat, jotka täällä ovat käyneet villeiksi kuin
metsänpedot. Tällainen lintu, jonka siivet eivät sitä kannata, käyttää
sen sijaan jalkojaan; ja kivi onkin, kuten sen serkku kamelikurki,
erinomainen juoksija. Sen elintavat ovat hyvin yksinkertaiset. Se
nukkuu päivin ja etsii öisin ruokaansa. Se elää etupäässä madoista ja
toukista, joita etsii pitkällä nokallaan, työntäen tämän väliin maahan
aina juurta myöten. Matoa se ei tempaa ylös äkillisellä nykäisyllä,
vaan hyvin hitaasti ja varovaisesti, aivan kuin mairitellen. Kertomus,
että se voimakkailla jaloillaan potkii maata pyrynä tieltään matojen
kimppuun päästäkseen, ei ole totta, yhtä vähän kuin että se niillä
kykenisi potkaisemaan koiran kuoliaaksi. Päivällä häirittynä se
haukottelee ja siristelee silmiään aivan kuin kesken untaan herätetty
ihminen. Se on aivan viaton ja hyödyllinen lintu, ja surkeata on että
sellainen on tuomittu perikatoon.