"Se pitää aina päänsä pystyssä ja suunsa ammollaan, ja se on ainoa
eläin, joka saa ravintonsa, ei ruuasta eikä juomasta, vaan ilmasta
yksinomaan."
Tällainen oli vanhain kirjailijain mielipide kameleontista; mutta
tarpeetonta lienee sanoa, että he erehtyivät tämän eläimen ravinnon
suhteen, sillä pelkästä ilmasta se ei sentään elä.
Kameleontti on kuitenkin siksi omituinen eläin, että helposti voi
käsittää vanhain kirjailijain erehdyksen; sitä tarkastellessa on kyllä
taipuvainen asettamaan sen eri osastoon matelijain luokassa. Se on
hyvin hidas liikkeissään; ja aluksi tuntuu vaikealta uskoa että sen
ravintona ovat hyönteiset, sillä miten voi tämä kuhnija oikeastaan
pyydystää sukkelia ja siivillä varustettuja hyönteisiä?
Mutta vaikka tämä ystävämme itse onkin hidasliikkeinen, on sillä
sukkela apukeino kielessään. Se on vallan eriskummallinen kieli — eläin
voi sitä venyttää omaa kokoaan pitemmäksi, ja se on ontto ja päässään
varustettu imuelimellä. Kameleontin silmätkin ovat ainokaiset laatuaan,
sillä ne voivat liikkua aivan toisistaan riippumatta; milloin oikea
silmä tähystää sinitaivasta, tuijottaa toinen jäykästi maahan.
Kameleontin merkillisin ominaisuus on kuitenkin sen värivaihtelu. Sen
istuessa varjoisessa kohdassa on sitä vaikea erottaa, sillä se on yhtä
harmaa ja väritön kuin sitä ympäröivä varjo; mutta annappa auringon
paistaa sen päälle, niin välkkyy se sinervänviheriäisenä ja on sillä
ruumiissaan ruskeita tai punaisia pilkkuja. Silloin se näyttää aivan
samallaiselta kuin oksa jolla se istuu.
Kameleontin veri ei ole punaista vaan melkein sinistä, ja sen ihossa
on kaksi värikerrosta, heleänkeltainen ja tumman-ruskea, joiden
kohoamisesta pinnalle ja sekoittumisesta toisiinsa tuo merkillinen
värivaihtelu riippuu. Eräs tämän eläimen luonnetta ja elintapoja
tarkastellut henkilö kertoo niistä seuraavasti:
"Kun suuri algerialainen kameleonttini huomaa lähistössään käärmeen,
pullistaa se äkkiä ruumiinsa, heiluttelee itseään edestakaisin tahi käy
nopeasti käärmettä kohti, avaten samalla ison suunsa selko selälleen
ja päästäen viheltävän äänen. Yhtä haavaa näiden liikkeiden kanssa sen
ruumis vähitellen vaihtaa väriään ja peittyy pienillä tummanruskeilla
pilkuilla. Omituista on nähdä, että samallaiset pelon oireet näkyvät
sisiliskon tahi puusammakon ilmautuessa. Hullunkurisinta kuitenkin oli
huomata samaa hermostumista eläimen nähdessä lapseni nuken; arvatenkin
tämän kiiltävät silmät herättivät kameleontissa kauhua, se kun luuli
nukkea eläväksi olennoksi."
Monellaisia hauskoja kokeita on tehty kameleontin värivaihdoksen
suhteen; se pantiin esim. värilliseen päivänvaloon, niin että punaista
valoa lankesi sen eturuumiille ja sinistä takaruumiille. Silloin
näytti sen ruumis jakautuneen kahteen eriväriseen puoliskoon: etuosa
hohti vaalean-viheriänä ja punaisilla pilkuilla, mutta takapuoli
tumman-viheriänä.
Jos kameleontti kävelee pitkin tiiliaitaa, jonka tiilet ovat
eriväriset, niin muuttaa se väriään tiilien mukaan.
Kameleontin toinen puoli on aina erilainen kuin sen toinen puoli. Sen
vuoksi me nimitämmekin kameleontiksi ihmistä, joka tavantakaa vaihtaa
luonnettaan.