Kun ennen vanhaan maasta tavattiin nuolenkärjen tai kirveenterän
muotoisia piikiven palasia, luultiin niitä kauvan tavallisiksi "luonnon"
esineiksi, s.o. etteivät ne lainkaan olleet ihmisten valmistamia;
jotkut luulivat niiden ukkosilmalla pudonneen taivaalta ja kutsuivat
niitä sen vuoksi "ukonvaajoiksi"; toiset luulivat keijukaisten ja
muun sellaisen haltijaväen olleen niiden seppinä ja sanoivat niitä
"keijukaiskirveiksi".
Älykkäät ja oppineet miehet ovat kuitenkin huolellisesti tarkastelleet
näitä karkean näköisiä kivipalasia ja ovat päätelleet niiden olevan
ihmiskätten valmistamia. Ja todella onkin niiden huomattu olevan
ikivanhoina aikoina eläneiden ihmispolvien tarvekaluja tai sellaisten
osia.
Tutkijat ovat päässeet selville siitä, että jokaisen kansan historia
jakautuu kolmeen suureen ajanjaksoon — kiviaikaan, jolloin ihmisten
aseet ja työkalut tehtiin kivestä; pronssiaikaan, jolloin ne
valmistettiin pronssimetallista eli vasken ja tinan sekoituksesta; ja
rauta-aikaan, jolloin tätä metalleista kestävintä ja käytännöllisintä
ruvettiin käyttämään. Puhuessa esim. kiviajasta ei sillä
välttämättömästi tarvitse tarkottaa mitään määrättyä vuosisataisjaksoa
menneisyydessä, sillä jotkut kansat — esim. pohjoisten napaseutujen
eskimot ja monet kuuman ilmanalan villikansat — elävät vieläkin
kiviajassaan.
Europan kansat sen sijaan ovat jo ammoisina aikoina sivuuttaneet
tämän ajanjakson historiassaan. Se oli aika, jolloin maanosassamme
eli monellaisia eläimiä, jotka sittemmin ovat hävinneet tykkänään
sukupuuttoon, kuten esim. luolajalopeura, luolakarhu, sapelihampainen
tiikeri, mammutti ja hirviösarvikuono, joita sen ajan ihmiset pyysivät
ja paloittelivat kivisillä aseillaan.
Paljon kiviaseita ja niiden kappaleita on löydetty, jotka ovat
peräisin tältä ajalta. Vanhemmat niistä ovat paljon kömpelötekoisempia
kuin myöhemmät, joten valmistustaidossa ja kätevyydessä voi huomata
asteettaista kehittymistä; vanhemmat sen lisäksi ovat yksinomaan
piikivestä, kun nuoremmat sitävastoin ovat tehdyt monista muistakin
kivilajeista.
Kun piikivimöhkälettä isketään määrätyllä tavalla, niin lohkeaa se
kappaleiksi, jotka jo sellaisinaan tahi hyvin vähällä hiomisella
kelpaavat veitsiksi, raastimiksi j.n.e. Tällaisia olivatkin kiviaseet
vanhimmassa muodossaan; joissakin tapauksissa ne ovat muovaillut kielen
tai mantelin muotoon; onpa niille toisinaan annettu soikiomainen
veitsen muoto, jonka syrjät on erittäin huolellisesti hiottu teräviksi.
Myöhemmin kuitenkin kiviaseiden laatu parani; ihmisten kekseliäisyys
ilmeisesti yhä lisäytyi. Kirveitä, tapparoita, sahoja, talttoja ja
peitsiä näiltä ajoilta on löydetty. Muitakin kiviaineita kuin piitä
on niihin käytetty, ja kiviterä tuli yhä huolellisemmin hiotuksi ja
kiinnitetyksi puuvarteen.
Sen ajan ihmiset asuivat kuten silloiset petoeläimetkin luolissa, ja
näistä luolista ovat useimmat kivikauden muinaisjäännökset löydetyt.
Eräässä ranskalaisessa luolassa löydettiin harvinaisen suuri kokoeima
luita, joiden joukossa oli maapallon tiettävästi vanhin kuvapiirros.
Tuntuu tosin omituiselta puhua kuvasta luulöydön yhteydessä, mutta tämä
kuva on tosiaankin luuhun veistetty.
Tämän ikivanhan aikakauden taiteilijalla ei ollut käytettävänään
sivellintä eikä kynää, ei paperia eikä liinakangasta; hän sai tulla
toimeen sillä ainesvarastolla mikä hänellä oli, kaivertaessaan luuhun
mammutin tahi alkuhevosen kuvan. Yllä olevassa kuvassa nähdään
silloisen poroeläimen piirteet.
Kivikauden jätteitä on löydetty muualtakin kuin luolista; parhaita
löytöpaikkoja ovat olleet ruokailupaikkain jätteet Ruotsin ja varsinkin
Tanskan rannikoilla, n.s. "kjökken-möddingit". Nämä ovat suunnattoman
laajoja raakku- y.m. hylkytunkioita. Senaikaisilla ihmisillä ei ollut
samoja siisteyden-käsityksiä kuin nykypäiväin eläjillä, he viskasivat
tyhjentämäinsä simpukkain ja muiden merieläinten kuoret syrjään, missä
näistä karttui vähitellen aikojen kuluessa korkeita kasoja, joita
penkoen meidän aikamme tutkijat voivat tehdä päättelyjään kivikauden
ihmisten elintavoista. Samallaista siivotonta syöntitapaa on huomattu
monilla nykyajankin villeillä kansoilla.
Omituista on ajatella, että nuo muinaisten aikojen ihmiset ovat
kadonneet jäljettömiin, jättämättä muita näkyviä muistoja itsestään
kuin suuria tunkioita ateriainsa jäännöksistä.