18. Kiviaika.

Kun ennen vanhaan maasta tavattiin nuolenkärjen tai kirveenterän

muotoisia piikiven palasia, luultiin niitä kauvan tavallisiksi "luonnon"

esineiksi, s.o. etteivät ne lainkaan olleet ihmisten valmistamia;

jotkut luulivat niiden ukkosilmalla pudonneen taivaalta ja kutsuivat

niitä sen vuoksi "ukonvaajoiksi"; toiset luulivat keijukaisten ja

muun sellaisen haltijaväen olleen niiden seppinä ja sanoivat niitä

"keijukaiskirveiksi".

Älykkäät ja oppineet miehet ovat kuitenkin huolellisesti tarkastelleet

näitä karkean näköisiä kivipalasia ja ovat päätelleet niiden olevan

ihmiskätten valmistamia. Ja todella onkin niiden huomattu olevan

ikivanhoina aikoina eläneiden ihmispolvien tarvekaluja tai sellaisten

osia.

Tutkijat ovat päässeet selville siitä, että jokaisen kansan historia

jakautuu kolmeen suureen ajanjaksoon — kiviaikaan, jolloin ihmisten

aseet ja työkalut tehtiin kivestä; pronssiaikaan, jolloin ne

valmistettiin pronssimetallista eli vasken ja tinan sekoituksesta; ja

rauta-aikaan, jolloin tätä metalleista kestävintä ja käytännöllisintä

ruvettiin käyttämään. Puhuessa esim. kiviajasta ei sillä

välttämättömästi tarvitse tarkottaa mitään määrättyä vuosisataisjaksoa

menneisyydessä, sillä jotkut kansat — esim. pohjoisten napaseutujen

eskimot ja monet kuuman ilmanalan villikansat — elävät vieläkin

kiviajassaan.

Europan kansat sen sijaan ovat jo ammoisina aikoina sivuuttaneet

tämän ajanjakson historiassaan. Se oli aika, jolloin maanosassamme

eli monellaisia eläimiä, jotka sittemmin ovat hävinneet tykkänään

sukupuuttoon, kuten esim. luolajalopeura, luolakarhu, sapelihampainen

tiikeri, mammutti ja hirviösarvikuono, joita sen ajan ihmiset pyysivät

ja paloittelivat kivisillä aseillaan.

Paljon kiviaseita ja niiden kappaleita on löydetty, jotka ovat

peräisin tältä ajalta. Vanhemmat niistä ovat paljon kömpelötekoisempia

kuin myöhemmät, joten valmistustaidossa ja kätevyydessä voi huomata

asteettaista kehittymistä; vanhemmat sen lisäksi ovat yksinomaan

piikivestä, kun nuoremmat sitävastoin ovat tehdyt monista muistakin

kivilajeista.

Kun piikivimöhkälettä isketään määrätyllä tavalla, niin lohkeaa se

kappaleiksi, jotka jo sellaisinaan tahi hyvin vähällä hiomisella

kelpaavat veitsiksi, raastimiksi j.n.e. Tällaisia olivatkin kiviaseet

vanhimmassa muodossaan; joissakin tapauksissa ne ovat muovaillut kielen

tai mantelin muotoon; onpa niille toisinaan annettu soikiomainen

veitsen muoto, jonka syrjät on erittäin huolellisesti hiottu teräviksi.

Myöhemmin kuitenkin kiviaseiden laatu parani; ihmisten kekseliäisyys

ilmeisesti yhä lisäytyi. Kirveitä, tapparoita, sahoja, talttoja ja

peitsiä näiltä ajoilta on löydetty. Muitakin kiviaineita kuin piitä

on niihin käytetty, ja kiviterä tuli yhä huolellisemmin hiotuksi ja

kiinnitetyksi puuvarteen.

Sen ajan ihmiset asuivat kuten silloiset petoeläimetkin luolissa, ja

näistä luolista ovat useimmat kivikauden muinaisjäännökset löydetyt.

Eräässä ranskalaisessa luolassa löydettiin harvinaisen suuri kokoeima

luita, joiden joukossa oli maapallon tiettävästi vanhin kuvapiirros.

Tuntuu tosin omituiselta puhua kuvasta luulöydön yhteydessä, mutta tämä

kuva on tosiaankin luuhun veistetty.

Tämän ikivanhan aikakauden taiteilijalla ei ollut käytettävänään

sivellintä eikä kynää, ei paperia eikä liinakangasta; hän sai tulla

toimeen sillä ainesvarastolla mikä hänellä oli, kaivertaessaan luuhun

mammutin tahi alkuhevosen kuvan. Yllä olevassa kuvassa nähdään

silloisen poroeläimen piirteet.

Kivikauden jätteitä on löydetty muualtakin kuin luolista; parhaita

löytöpaikkoja ovat olleet ruokailupaikkain jätteet Ruotsin ja varsinkin

Tanskan rannikoilla, n.s. "kjökken-möddingit". Nämä ovat suunnattoman

laajoja raakku- y.m. hylkytunkioita. Senaikaisilla ihmisillä ei ollut

samoja siisteyden-käsityksiä kuin nykypäiväin eläjillä, he viskasivat

tyhjentämäinsä simpukkain ja muiden merieläinten kuoret syrjään, missä

näistä karttui vähitellen aikojen kuluessa korkeita kasoja, joita

penkoen meidän aikamme tutkijat voivat tehdä päättelyjään kivikauden

ihmisten elintavoista. Samallaista siivotonta syöntitapaa on huomattu

monilla nykyajankin villeillä kansoilla.

Omituista on ajatella, että nuo muinaisten aikojen ihmiset ovat

kadonneet jäljettömiin, jättämättä muita näkyviä muistoja itsestään

kuin suuria tunkioita ateriainsa jäännöksistä.

Luonnon ihmeitä · 第 23 / 31 题