Meren äänettömien asukkaiden joukossa on monta eriskummallista kalaa,
joista sisäjärvien rannoilla asuvilla ihmisillä ei ole aavistustakaan.
Meren tiikerin, julman haikalan suvussa on muuan laji, jonka turpa on
muodostunut merkilliseksi vasarannäköiseksi ulottimeksi ja joka siitä
syystä on saanut nimen _vasara-hai_. Silmät sillä sijaitsevat kummankin
vasarapuoliskon päässä. Luonteeltaan se on yhtä saaliinhimoinen kuin
silopäinen sukulaisensa sinihai, mutta sen törkeänruma ulkomuoto tekee
sen vielä pelottavamman näköiseksi.
Kuuman ilmanalan merien pinnalla uiskentelee eräänlaisia
hullunkuriselta näyttäviä kaloja, jotka voivat täyttää itsensä
ilmalla ja nousta sen avulla pinnalle päivää paistattamaan.
Sellaisia on _pallokala_, joka uiskentelee ylösalaisin kumollaan. —
Toinen on _aurinkokala_, jota paljon pyydetään sen täten velttona
auringonpaisteessa ajelehtiessa. Veneeseen nostettuna sen sanotaan
röhkivän kuin sika. Merimiehet pitävät kauniin ilman merkkinä, kun
tapaavat tämän kalan makaamassa kyljellään. Aurinkokalat eivät ole
mitään pienen pikkuruisia meren eläjiä, sillä ne kasvavat lähes 3
metriä pitkiksi ja yli 3 metriä korkeiksi, joten ne ovat kuin pieniä
ilmapalloja ilman matkustajakotia.
_Papukaijakala_ hohtaa yhtä korean-värisenä kuin ne linnut, joiden
mukaan niitä nimitetään, ja niiden suukin on papukaijan nokkaa
muistuttava. — Hyödyllistä virkaa toimittaa _kuukala_. Uiskennellessaan
valtameren pinnalla se tarjoaa suunnattomalla rungollaan tervetulleen
lepopaikan kalalokeille ja muille merilinnuille, jotka yhtä kärkkäästi
kuin resuiset katupojat, jotka mielellään ottavat ilmaisen kyydin
ajurivaunujen takana, istahtavat tämän merihirviön selkään vaivatta
eteenpäin purjehtiakseen. Se kasvaa 3—4 metrin mittaiseksi ja on aivan
pyöreä kuin pallo.
Lämpimien merien vesissä elää sievä pikkukala, jonka pää ja eturuumis
hyvin muistuttaa hevosen päätä ja kaulaa ja jota sen johdosta sanotaan
_merihevoseksi_. Mutta enempi yhtäläisyys loppuu kuitenkin tähän. Tämä
kala on ruskean-vihertävä väriltään eikä sitä ole sen vuoksi helppo
huomata niissä tummissa vesissä, joissa se elää. Tavallisesti se seisoo
pystyssä, kuono vähän alanojossa ja pitkä, evätön pyrstö kääriytyneenä
jonkun leväkasvin ympäri. — Kaloja ei yleensä pidetä erittäin viisaina,
mutta poikkeuksen tekee _ampujakala_, joka perin merkillisellä ja
älykkäällä tavalla pyydystää ruokansa. Uida meloskellen Itä-Intian
rannikkojen kahilikkoa kasvavissa vesissä se alati tähystelee sellaisia
hyönteisiä, joiden on tapana istua vesikasvien lehdillä. Huomattuaan
saaliinsa "pyssynkantaman" päässä se ampuu suustaan vesisuihkun
niin voimakkaasti, että hyönteiset typertyneinä kellistyvät alas
vedenpinnalle ja siitä kalan avoimeen kitaan. Kaikenlaiset hyönteiset
ovat sille yhtä tervetulleita, yhtä hyvin ahkera mehiläinen kuin
kevytmielinen sudenkorento.
Valtamerilaivojen matkustajat näkevät usein ihmeekseen eräitten kalojen
lentävän ylös laivankannelle. Näitä kutsutaankin _lentokaloiksi_. On
otaksuttu niiden tällä tavalla tahtovan pelastua niitä takaa-ajavien
delfiinien eli pyöriäisten saaliinhimolta; toiset taas arvelevat niiden
lentelevän vain huvikseen. Niiden rintaevät ovat kasvaneet erinomaisen
pitkiksi, joten ne voivat käyttää niitä kuten linnut siipiään. Niiden
on laskettu voivan lentää lähes 200 metriä ja voivan pysyä ilmassa
puolen minuutin ajan. Ne tavallisesti lentävät noin metrin korkeudella
vedenpinnasta, ja monesti näkee tuhansittain tällaisia kaloja kohoavan
ilmaan yhtä aikaa.
Jotkut toiset kalat voivat kävellä maalla, jopa kiivetä puihinkin.
Muuan tällainen _kiipijäkala_ vangittiin kerran palmunrungolta noin
1 ½ metrin korkeudessa vedenpinnasta; se oli juuri kiipeämässä aika
nopeasti pyrstönsä ja piikkieväinsä avulla vielä korkeammalle. Sen
pään sisäpuolella on omituinen elin, joka muistuttaa kiheräkaalin
lehteä, ja kalan otaksutaan voivan siinä säilyttää vettä niin paljon
kuin se tarvitsee hengittääkseen kävelymatkoillaan kuivassa ilmassa. —
Toinen omituinen kala on _imukala_, joka päässään olevalla imulevyllä
voi imeytyä kiini isompain kalojen ruumiiseen. Sen sanotaan myöskin
hidastuttavan laivojen kulkua, ne kun suurissa joukoissa imeytyvät
kiini niiden kupeisiin ja siten lisäävät niiden hankausta vedessä.
Japanilaiset käyttävät niitä kalastukseenkin siten, että kiinnittävät
pitkän nuoran niiden pyrstöön ja päästävät ne veteen muiden kalojen
joukkoon; täällä ne pian valitsevat uhrinsa ja imeytyvät kiini siihen,
jolloin kalastaja vetää ylös kummankin, irroittaa pyydetyn kalan
veneeseen ja päästää imukalan uutta saalista kokemaan.
Alinomaa keksitään uusia kalamuotoja valtamerten syvyyksistä,
Eriskummallisimpia kaikista kaloista on eräs Atlannin valtamerestä
tavattu, jonka syvien merten eläimistön tutkijana tunnettu Monakon
ruhtinas eräällä tutkimusmatkallaan nosti merenpohjasta. Se on aivan
pieni kala, jolla on kokoonsa nähden tavattoman suuri suu ja isot,
tuijottavat silmät. Mutta kenties merkillisintä siinä on kaksi riviä
loistavia pilkkuja kummallakin kupeella, jotka hohtavat fosforimaisella
valolla. Sitä voisi sen takia kutsua meren tulikärpäseksi tahi
kiiltomadoksi, mutta harvinaisen ruman ulkomuotonsa takia sitä on
ruvettu nimittämään _Pikku paholaiseksi_. Sen tieteellinen nimi on
_Photostomias Guerni_.