Uuden Seelannin pohjois-saari on luonnon ihmemaita. Vaikka siellä ei
enää ole toimivia tulivuoria, on kiehuvien ja kuumaa vettä korkealle
suihkuttavien lähteiden luku niin suuri, että monissa piirikunnissa
on kullakin huonekunnalla oma lähteensä. Täten on onnellisella
maorikansalla aina kuumaa vettä tarjona. Lähteitä käytetäänkin
monellaisiin taloudellisiin tarkotuksiin. Sanotaan että lampaanlapa
kiehuu tuossa tuokiossa geysirin veteen pantuna. Vesi sisältää
kuitenkin niin paljon kivennäisaineksia, varsinkin rikkiä, ettei
liha taitane olla aivan suussa sulavaa. Luuvaloa ja muita tauteja
sairastavat henkilöt saavat lähteissä kylpemällä terveytensä takaisin.
Kuuluisimpia Uuden Seelannin lähteistä on _Waimangu_ eli "Musta vesi".
Se alkoi toimia 1900 ja lakkasi jälleen toimimasta 1905. Sen on luultu
olevan seurauksena vuoden 1886 hirvittävästä maanjäristyksestä, joka
muutti saarten muodon aivan toiseksi. Kiihkeimmän toimintansa aikana
se heitti ilmaan yli 1 ½ kilometrin korkuisen höyrypatsaan, (joten sen
sisällä olevan vesipatsaankin täytyi olla tavattoman korkea), joka
näkyi lähes 3 peninkulman päähän.
_Wairoan_ geysirin Whakarewarewassa voi keinotekoisesti saada
toimimaan, vaikka se itse olisikin lepotilassa. Tätä usein tehdään
matkailijoille mieliksi. Lähde on levossa niin kauvan kun veden
paino sen aukossa on suurempi, kuin että maanalaiset kaasut voisivat
sen voittaa. Mutta liuvottamalla lähteeseen saippuaa — kolme kankia
sanotaan riittävän — muuttuu vesi muutamassa minuutissa vaahdoksi ja
alkaa kuohua, sen vastustus on murrettu ja saippuavaahtoinen vesi
viskautuu 50 metrin korkeuteen.