"Oli tammikuun 1 päivä, kun me kestettyämme sanomattomia vaikeuksia,
joilla luonto näytti tahtovan estää matkaamme Berbice-virtaa ylöspäin,
saavuimme erääseen poukamaan, jossa virta laajeni järventapaiseksi
tyynivetiseksi suvannoksi. Tämän eteläpäässä herättivät eräänlaiset
esineet minun huomiotani. Kauvempata oli mahdoton arvata mitä ne
oikeastaan olivat; mutta melottuamme kanooteillamme lähemmäksi
havaitsin sanomattomaksi hämmästyksekseni niiden olevan —
kasvitieteellisen ihmeen.
"Nyt olivat kaikki vaivat ja harmit unohdetut. Minä tunsin itseni taas
kasvientutkijaksi sormenpäitä myöten. Vedenpinnalla kellui suunnaton
lehti, noin 2 metriä läpimitaten, pinta nahkea ja varustettu leveällä
ylöspäin kääntyvällä reunalla, yläpuoli vaalean vihreä ja alapuoli
kirkkaan tulipunainen. Ja aivan jättiläis-lehden veroinen oli kasvin
ihmeellinen kukkakin, jonka muodostivat satamäärät, lumivalkeasta
ruusunpunaiseen vaihtelevat terälehdet. Tyyni vedenpinta oli aivan
täynnä näitä ihania kukkia, ja meloessani yhden luota toiselle keksin
aina uutta ihailtavaa."
Näin kirjoittaa kasvientutkija _Schomburgk_, joka v. 1837 ensimmäiseksi
keksi _Victoria Regian_ Brittiläisessä Guyanassa Etelä-Amerikassa.
Kaksitoista vuotta myöhemmin sitä voitiin jo menestyksellä kasvattaa
useissa Europan etevimmissä kasvihuoneissa, ja nykyään sellainen on
m.m. Helsingin yliopistonkin kasvitieteellisessä puutarhassa.
On kokeiltu, suuriako painoja tämän majesteetillisen kasvin lehti voi
kannattaa. Ensin pantiin lapsi istumaan eräälle suurimmista lehdistä,
ja se kantoi lapsen yhtä helposti kuin perhosen. Sitten kävi puutarhuri
makaamaan lehdelle, eikä se näyttänyt painuvan paljon ollenkaan. Painoa
lisättiin asteettain, kunnes kokeista kävi selville että lehdelle voi
latoa kolmen tavallisen kokoisen miehen painon, ennenkun se rupesi
vähitellen painumaan veteen. Tällainen lehti vaatii vankan kannan; se
kasvaakin virran pohjasta 6—7 metrin korkeuteen ja jakautuu lehden
alapinnalla monilukuisiksi jänteviksi suoniksi, jotka jättiläissormien
tavoin kannattavat varsinaista lehtilevyä, Kuuman ilmanalan vesilinnut
ja kahlaajat lepäävät mielellään näillä luonnon niille tarjoamilla
lautoilla.